Joululoma on nyt ohitse, ja on aika palata tavalliseen arkeen. Ehdimme Jimpan kanssa kohottaa ruunan kuntoa ja maastoilla pitempiäkin matkoja, joihin sisältyi enemmän laukkaa. Viimeisenä päivänä menimme maneesiin suunnitelmana vain kevyesti palautella edellisen päivän reippaan ajolenkin jälkeen.

Äiti kävi ensiksi selässä harjoittelemassa suoraan kulkemista käynnissä ja ottamassa vähän ravia, minkä jälkeen oli minun vuoroni ratsastaa. Tähtäimenä oli saada poni liikkumaan oikeassa kierroksessa ympyrällä ilman, että se alkaisi peitsaamaan tai puskisi ulos. Alkuun Jimppa oli aivan hirvittävä ratsastaa, eikä se suostunut ravaamaan puhtaasti hetkeäkään ympyrällä. Vasempaan kierrokseen poni oli aika hyvä, taipui herkästi ja väisti pohjetta. Mutta heti oikeaan käännyttäessä se alkoi puskemaan ulospäin ja lukitsi itsensä kokonaan.


Kun Jimppa ensimmäisen kerran antoi edes hieman periksi ja sekunnin sadasosaksi asettui sisälle ravissa, myötäsin reilusti ohjasta ja päästin sen ravaamaan hetkeksi suoraan. Tästä ruuna lopulta alkoi pehmenemään, ja vaikkei se mennytkään yhtä nätisti kuin Mervin kanssa, ei sen kanssa tarvinnut tapella puhtaasta ravista ja asettumisesta niin kuin edellisillä kerroilla. Välillä saatiin jopa hyviä pätkiä, mutta välillä palattiin lähes lähtöpisteeseen hetkeksi. Suunta on jo kuitenkin ylöspäin!

Laukka ei ollut tällä kertaa se, mitä olimme tulleet treenaamaan, mutta toki otimme vähän laukkaakin. Jimppa oli innoissaan nostamassa laukkaa, minkä takia nostot olivatkin yllättävän täsmällisiä ja sujuivat ilman pukkeja. Myös oikeaan kierrokseen ruuna nosti aika hyvin, vaikka siinä se vielä osoittaa mieltään kääntämällä päätänsä ulos. Pukittomat nostot ovat kuitenkin jo voitto minulle, vaikka muuten laukka ei mennytkään sen paremmin kuin ennenkään. Hiljaa hyvä tulee, sen me olemme huomanneet.

Linkki videoon