Tämän syksyn vähäisen yhteiselon jälkeen oli suorastaan ihanaa jäädä pitemmäksi aikaa kotiin lähelle Jimppaa. Vaikkei sitä aivan joka sekunti ole tullut mietittyä (suhteellisen suuri osa ajasta siihen kuitenkin uppoaa), Jimpan liikkuminen tai sen vähäisyys oli kalvanut mieltä jokaisen vierailun jälkeen entistä enemmän. Niinpä koko lomani meni ensiksi hevosen liikuntaa suunnitellessa ja sitten suunnitelman toteuttamisessa. Luntakin satoi juuri sopivasti maan peitoksi, jotta kaikki talven parhaimmat treenimenetelmät tulivat käyttöömme!

Valitettavasti en ollut laittanut jokaista liikutuskertaa muistiin minnekään, joten aivan tarkalleen Jimpan treenejä en pysty listaamaan. Alla kuitenkin enemmän tai vähemmän selvitystä siitä, mitä puuhailimme.

13.12.

Alku otettiin rauhallisesti. Saavuin kotiin 12. päivä joulukuuta, jolloin lunta ei vielä ollut nimeksikään. Kävimme heti seuraavana päivänä ajolenkillä, tosin koko matka taidettiin kulkea käynnissä kivikovan maan takia. Ajolenkin jälkeisenä päivänä oli vuorossa ratsastusta maneesissa. En kuollaksenikaan muista, mitä teimme, mutta luultavasti Jimppa oli vänkyrä oikeaan. Tämän jälkeen lunta ja pakkasta tulikin ihan riittämiin!

14.12.

Jimpalla oli virtaa, minkä sain huomata käydessäni toisella lyhyellä ajolenkillä. Radalle ei ollut asiaa, sillä ruuna olisi pian juossut itsensä rikki. Maastossa ei mennyt yhtään paremmin, ja päädyimmekin lopulta pellolle tekemään vuoden ensimmäistä hankitreeniä. Jimppa olisi mielellään laukannut, ja käynnissä tallustelun jälkeen sen aika koittikin. Hetki ravia ja laukkaa riitti ensimmäiselle kerralle, vaikka tällöin luntakaan ei ollut vielä niin paljon vastuksena.

Kuten koko loppuvuoden olimme tehneet, kävimme nytkin irtohypyttämässä ruunaa kaverin kanssa maneesilla. Tällä kertaa esteitä nostettiin korkeammalle, mutta itse korkeuksista ei ole tietoakaan - alle metrisessä pysyttiin varmasti. Koska Jimppa oli päässyt jo parille lyhyemmälle maastolenkille kanssani, ja olimme myös käyneet ajamassa, ei pojalla ollut samanlaista intoa ja vauhtia hypätä kuin aiemmilla kerroilla. Tämän takia sen kuntokin kesti kauemmin, kun se ei riehunut tai spurttaillut tai tehnyt muutakaan ylimääräistä.

Kun lunta oli satanut riittävästi, kävimme tarpomassa hangessa myös ratsain. Ensiksi menimme pitkään vain käynnissä, mutta hevosen tuntuessa hyvältä ja jalkojen noustessa kevyesti lumen vastuksesta huolimatta tuli ravi ja laukkakin mukaan kuvioihin. Välillä käytiin kovemmalla pohjalla käveleskelemässä, ja sitten taas upottiin takaisin hankeen. Loppuverryttelyt hoituivat maaston puolella näppärästi.

Jouluaattona kävimme perinteisellä aattomaastolla, matkan pituus oli 11,70 kilometriä ja keskinopeus 10,7 km/h. Jimppa olisi halunnut laukata koko lenkin niin mennessä kuin tullessakin, mutta valitettavasti se ei ollut aivan mahdollista. Laukassa kuljettiin kuitenkin melko suuri osa matkasta puunoksia väistellen.

28.12. ja pakkanen paukkui!

Vuoden lopulla kävimme ensimmäistä kertaa uudella lenkillä, jonka pituudeksi tuli 14,73 kilometriä (keskinopeutena oli 9,8 km/h). Ruuna oli aivan loistava, ei pelännyt turhia ja otti uudet maisemat innolla vastaan. Koska pohja oli hyvä ja tietä riitti, pystyimme taas laukkaamaan pitemmästi.

2015 alkoi reippaalla liikunnalla. Jimppa pääsi heti toisena päivänä kärryjen eteen ja sai päästellä lujaa metsätiellä. Vuoden alussa poni joutui myös kunnolla töihin, kun se kävi ratsutettavana. Viimeisellä viikolla kävimme toistamiseen uudella reitillä, tällä kertaa uskaltauduimme vähän pitemmälle ja matkaa kertyikin 15,11 km (10,8 km/h). Kävimme myös tekemässä lyhyen hankitreenin samalla pellolla kuin aiemmin, ja Jimppa yllätti positiivisesti laukatessaan ensimmäisen kerran kaikessa rauhassa (tosin seuraavalla kierroksella vauhtia löytyi taas enemmän...). Ennen lähtöäni kävin itse selässä maneesissa muistelemassa ratsutuksesta saatuja vinkkejä.

Väliin mahtui lisäksi niin lyhyempiä maastolenkkejä, juoksutuksia kuin kokonaisia vapaapäiviäkin. Joka toinen viikko oli pääasiassa rankempi ja joka toinen vähän kevyempi, mutta sääolojen vaihdellessa ei kaikkea voinut suunnitella ennalta. Pääsimme kuitenkin tekemään sekä hankitreeniä että harjoittelemaan laukkaa pitkillä maastolenkeillä, ja mikä tärkeintä, Jimpan kunto kohosi ja sen temppuilut maneesissa loppuivat. Yritämme pitää ruunan liikunnan mahdollisimman säännöllisenä jatkossakin, jotta emme palaisi kehityksessä kauheasti takaisin. Minun (ja varmasti Jimpankin) ilokseni poika oli saanut itselleen vihdoin uuden tarhakaverin! Nyt tämäkin papparainen intoutuu välillä hippasille kaverinsa kanssa ja liikkuu edes vähän enemmän ulkoillessaan. :)