Kävin pyörähtämässä sunnuntaina Hevoset 2014-messuilla Tampereella. Oli erittäin hauskaa herätä neljältä aamulla ajamaan monta sataa klometriä vain kävelläkseen sen jälkeen kahdeksan tunnin verran ympäriinsä lompakkoaan säälimättä. Oli niin lähellä, etten ostanut kahtakin satulahuopaa (kaikki sähkönsininen nyt vaan sattuisi sopimaan meidän väreihin ja kyllähän Jimpan tummaan karvaan sopisi kauniisti turkoosi), mutta sain pidettyä pääni lopulta. Meillä on jo nyt ihan tarpeeksi huopia, eikä oikeastaan millekään ollut oikeaa tarvetta. Tuli sieltä silti osteltua kaikkea pientä ja viatonta.


Se oikea syy, miksi alun perin edes kiinnostuin messuille menemisestä, oli tietenkin Kari Vepsän ongelmahevosdemo, joka oli messujen viimeinen näytös. Teen aiheesta ihan omankin postauksen, mutta voin jo sanoa, että kyllä väliin kulki oikein kylmät väreet, kun sitä seurasi!

Kävin katsomassa pari muutakin näytöstä. Ensimmäisenä oli satulan sovitusnäytös, joka oli kyllä hyvä ja monelle hyödyllinen, mutta itse en saanut siitä irti oikeastaan mitään uutta.


Näytöksessä käytiin läpi satulan istuvuuden tavallisimmat tarkistustavat, joiden avulla pystyy itsekin vähän katsomaan, sopiiko penkki selkään ollenkaan. Täysin paikkansapitävän vastauksen saa kuitenkin vain ammattilaiselta, joten vaikka satula näillä nikseillä tarkistettuna vaikuttaisikin sopivalta, se voi silti olla epäsopiva hevoselle.

Hevosen lisäksi satulan tulee sopia myös ratsastajalle. Satula voi tuntua huonolta ratsastajasta silloin, kun se on epäsopiva hevoselle. Oikeanlaisen istunnan ylläpitäminen voi olla hankalaa (tuoli-istunta, etunoja), jos satula on hevoselle liian leveä tai kapea. Polvitoppausten sekä jalustinremmien kiinnikkeiden paikka vaikuttaa myös siihen, saako ratsastaja itsensä oikeaan asentoon satulassa. Eikä tule unohtaa istuimen kokoa, sillä liian pienessä istuinosassa ratsastajan paino jää herkästi taakse painamaan hevosen ristiselkää.


Sunnuntaina messuilla oli aika sopivasti porukkaa. Kaikkiin kojuihin pääsi hyvin tutkimaan, eikä missään tarvinnut jonottaa kauaa. Sain mukaani pienen näytepussillisen ruusunmarjajauhetta, joka on hyvä C-vitamiinin lähde sekä sen pitäisi auttaa nivelvaivoihin. Monet syöttävät ruusunmarjaa MSM:n kanssa, joten ajattelin tyhjentää pussin sisällön Jimpan ruoan joukkoon, vaikka näyte olikin suunnattu enemmän meille ihmisille. :)



Esillä olleet hevoset olivat kyllä erittäin kärsivällisiä ja rauhallisia. Etenkin yllä oleva shire käyttäytyi mielestäni loistavasti, kun ottaa huomioon, että sen aitauksen ympärillä oli koko ajan kymmeniä ihmisiä hääräämässä ja lääppimässä. Olisi hauska tietää, mitä Jimppa sanoisi, jos se joutuisi tuollaiseen meteliin ja ihmispaljouteen seisoskelemaan useaksi tunniksi.

Toinen näytös, jonka halusin ehdottomasti nähdä, oli hevosen lihashuollosta kertova esitys. Tämä oli mieleeni, sillä etenkin vanhemmat hevoset kaipaavat venyttelyä ja hierontaa aina silloin tällöin, ja kun itse osaa edes perusteiden perusteet asiasta, ei tarvitse aina odottaa hierojan tuloa, vaan voi itse huoltaa hevosensa lihaksistoa. Se hevonen kun ei mene rikki, vaikkei sitä ammattilainen olekaan hieromassa. ;)

Tässä näytöksessä opin myös jotain uutta, kun hevosfysioterapeutti ohjeisti oikeanlaisiin venytysasentoihin. Venyttelyn ei pitäisi olla ihmisellekään rankkaa ja tuskaista, vaan oikeat asennot tekevät siitä helppoa ja kevyttä hommaa.

Ei näin. Tämä asento on ihmiselle raskas ja riskialtis, hevonen voi helposti vahingoittaa ihmistä kaviollaan.

Tämä on oikea venytysasento. Jalan kannatteleminen on kevyempää ja turvallisempaa. Hevosella ei myöskään ole jalassa lihaksia tämän alempana.

Koska hevosen jalkojen liikerata kulkee eteen ja taakse, tulisi jalkoja venytellä myös niin. Mitään sivuvenytyksiä ja pyörittelyjä ei tarvitse tehdä, vaan pelkät eteen-taakse -venyttelyt riittävät. Venytellessä tulee mennä hevosen ehdoilla, eli jos jokin liike ei tunnu hevosesta hyvältä, sitä ei tule tehdä väkisin.

Takajalan venytys eteen. Jos hevosen jalka kääntyy sisälle mahan alle, se pidetään venytellessä suorana kintereestä.

Takajalan venytys taakse. Jalka lepää reiden päällä, eikä ihminen ole hevosen takana suoraan tulilinjalla.

Kaikenlaisia houkuttavia tarjouksia messuilla oli paljon, mutta onnistuin välttämään kaikki mielihalut ja ostin vain tarpeellisia asioita. Tai ainakin suurin piirtein tarpeellisia. :D


Tällaiset pikkuostokset tein. Messutarjouksena oli 2 kpl Supreme Horse Caren iho- ja haavavoidetta kympillä, joten nappasin sellaiset mukaani. Eipä meillä ollutkaan oikein mitään haavavoidetta enää, kun entinen alkaa olla jo vanhaa. Samalta merkiltä oli tarjouksessa myös arnika, joka juuri sopivasti oli meiltä päässyt loppumaan, ja täytyihän Jimpalle ostaa parit Likit-nuolukivetkin, kun olivat myös alennuksessa (7 e ja 5 e). John Whitakerin pölyharja ja heppanamit olivat sitten ne vähän tarpeettomammat ostokset, mutta namejahan ei ikinä voi olla liikaa (ja nämä olivat vielä jotain terveellisempiä herkkuja) ja kyllä Jimpalla pitää sininen pöläri olla, kun muutkin harjat ovat sinisiä.

Ostin myös ravurista ratsuksi -kurssilta tutuksi tulleen Mia Kytölän Kahden Laumassa -kirjan, jossa käsitellään luonnollista hevosmiestaitoa, ongelmien ennaltaehkäisyä ja ratkomista, ja puhutaan hevosesta hevosena.

Kaiken kaikkiaan messut olivat mukavat ja hyvin järjestetyt. Minun kohokohtani messuilla oli tietenkin Vepsän näytös, mutta koska siitä sai sen verran paljon asiaa ja pohdintaa kasaan, päätin tehdä siitä ihan erillisen postauksen.