Kolmas luukku sisältää analysointia viime lauantaisesta Mervi Pakolan valmennuksesta. Pääsimme pitkästä aikaa valvovan silmän alle, ja tällä kertaa meillä olikin paljon tehtävää. Vuokraaja, joka oli hoitanut Jimpan liikuttamisen sileällä, oli kertonut ruunan alkaneen temppuilemaan etenkin laukassa, joten kerroin ongelmista Merville, jotta voisimme paneutua niihin. Äiti oli ensiksi mennyt oman tuntinsa Jimpalla, joten saatoimme aloittaa heti työskentelyn.

Alkuun aktivoimme takaosaa väistöillä. Pysyimme oikeastaan koko valmennuksen ympyrällä, mutta osan pohkeenväistöistä teimme myös keskihalkaisijalla. Aloitimme käynnissä, ja tehtävänä oli ensiksi väistättää takaosaa ympyrällä ja siirtyä siitä suoraan pohkeenväistöön. Meiltä meni molemmilta hetki tajua homman idea, mutta saimme aikaiseksi onnistuneitakin yrityksiä.

Note to self: pysy väistöissä suorassa myös ympyrällä, vaikka se onkin vaikeaa

Väistöissä ratsastajan tulisi vaatia Jimpalta enemmän, sillä nyt se yrittää päästä mahdollisimman helpolla ja tehdä vähän sinne päin. Sen tunsi kyllä selkään, kun ruuna oikeasti astui ristiin, eikä vain huojunut sivulta toiselle. :D Keskihalkaisijalla nämä "väistöt" korostuivat, ja sainkin tehdä alkuun enemmän töitä, ennen kuin Jimppa alkoi oikeasti väistämään.

Väistötehtävien jälkeen pääsimme paneutumaan suoraan suurimpaan ongelmaan, eli laukkaan. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä Jimpalla oli takanaan hyvin kevyt viikko, minkä tähden uskoin sillä olevan pelleilyenergiaa muillekin asti. Mutta ei! Vauhtivaari oli rauhaisalla tuulella, eikä vasempaan kierrokseen yhden pukin jälkeen tehnyt enää mitään sinne päinkään.


Pukitteluun sain ohjeeksi taivuttaa kunnolla sisälle, sillä taipuneena hevosen on vaikeampi tehdä mitään typerää. Jimppa ymmärsi asian heti, kun pukin jälkeen kiristin sisäohjaa ja pyysin sitä liikkumaan eteen. Kun suunta on eteenpäin, eikä jäädä himmailemaan, ei hevonenkaan ehdi miettiä omia temppujaan. Otimme parit nostot vasempaan, eikä Jimppa edes vihjaillut heittävänsä uutta pukkia. Laukka oli rauhallista ja sitä pystyi säätelemään helposti. Mervi myös huomasi istuntani muuttuneen rennommaksi, kun vielä noin puoli vuotta takaperin puristin jaloillani ja jännityin laukassa niin, ettei siitä tullut yhtään mitään. Hänen mukaansa pystyin mukautumaan liikkeeseen paljon paremmin, enkä enää pomppinut samalla tavalla kuin aiemmin. Huomasin itsekin, että istuin selässä jotenkin yllättävän helposti, ja Jimpankin oli helpompi pitää laukka yllä, kun en ollut sitä häiritsemässä istunnallani.

Oikeassakin kierroksessa ilmeni pukitteluongelmaa, mutta pahempana kuin vasempaan. Mervi ohjeisti meitä ravaamaan pienellä ympyrällä taivuttaen liioitellusti sisälle, ja sieltä se ongelma viimein löytyi. Jimppa kadotti ravinsa kokonaan oikeaan, ja tarjosi kaikkea muuta paitsi sitä ravia. Vasempaan se ravasi kuten normaalisti myös taivutettuna ympyrällä, mutta heti suuntaa vaihtaessa se siirtyi käyntiin. Itse ongelma ei ollutkaan laukka, vaan temppuilun syy löytyi ravista, jossa avut eivät olleet läpi ja hevonen oli niskan päällä.

Linkki videoon
Vaihtelin suuntaa tiuhaan tahtiin, kunnes ravi säilyi oikeassakin kierroksessa ja pääsin taivuttamaan ruunaa ympyrällä. Kun Jimppa alkoi olemaan kuulolla, eikä vastustanut taivutusta, yritimme laukkaa uudemman kerran. Kesti hetken, ennen kuin ruuna nosti laukan, mutta pukit olivat jääneet pois kuvioista.

Sain valmennuksesta käteeni paljon opeteltavaa. Minun täytyy vaatia Jimpalta enemmän asioissa, joita olemme jo harjoitelleet, sillä muuten jäämme junnaamaan samalle harjoittelutasolle. Vaikka aluksi hevosta pitääkin palkita jo pienestä yrityksestä, tulisi muistaa myös vaatia sen jälkeen parempaa suoritusta, kun ideasta on saatu kiinni.

Aina ongelma ei löydy sieltä, missä sen seuraukset ilmenevät, vaan ratkaisua tulee etsiä muualta. Jimppa on luonteeltaan rauhallinen, eikä se tee mitään, jos ei ole pakko. Ja jos sitä ei käske jotain tekemään kunnolla, ei se sitä tee, ja sitten ollaankin ongelman edessä... se kyllä osaa kokeilla kaikki keinot läpi nähdäkseen, onko oikeasti pakko tehdä mitä pyydetään. Silloin pitää vain rohkaista mielensä ja sanoa, että kyllä, nyt on pakko!

Ehkä pitäisi toivoa joulupukilta kykyä vaatia hevoselta (ja itseltään) enemmän?