Minipeikon Elovena, tutummin Nita, on perheemme uusin tulokas. Keväällä 2-vuotiaaksi kääntyvä lumipallo pääsee tässä luukussa tyhjentävään esittelyyn.



Minipeikon Elovena, "Nita"
Syntynyt 21.02.2013
Bolognese, narttu
Tuntomerkit: valkoinen, kihara turkki, nappisilmät ja hirmuista vauhtia heiluva häntä

Nita on pieni ja iloinen koira. Se on aina valmis tutustumaan uusiin ystäviin ja saa ujoimmatkin yksilöt vauhtiin, vaikka se veisi aikaa - Nita on myös sinnikäs, ja jos se jotain haluaa, se saa sen tavalla tai toisella, oli se sitten sohvan alle kadonnut lelu tai yksin viihtyvä kaveri, joka ei lähde leikkiin mukaan.

Nita meille tullessaan

Bolognese on vanha italialainen seurakoirarotu, joka kuuluu bichonien sukuun. Sen voikin helposti sekoittaa ulkonäkönsä puolesta bichon frisén kanssa. Rodun kanta on ainakin vielä pieni myös kotimaassaan, ja Suomessa bologneseja on harvassa.

Bolognesea kuvataan usein älykkääksi, rauhalliseksi ja helposti koulutettavaksi koiraksi, joka kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Suomen Kennelliiton rotukuvauksessa bolognesesta sanotaan seuraavaa: "Hyvin rauhallinen eikä erityisen vilkas. Ujostelematon, mukautuvainen sekä erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja tämän ystäväpiiriin."


Nita vastaa rotukuvaustaan melko hyvin, mutta vilkkauden puutteesta ei sen kohdalla voida puhua! Nita haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä ja se yrittääkin yllyttää kaikkia mukaan leikkiin. Jos ketään ei kiinnosta leikkiä, se tyytyy touhuamaan yksikseen. Joskus, kun Nitalla on tylsää ja ylimääräistä energiaa, se käy tonkimassa kaikki mahdottomatkin paikat läpi ja kantaa löydöksensä olohuoneeseen ihasteltaviksi.


Ihmisten kanssa Nita on todella ystävällinen ja kärsivällinen. Sitä saa silitellä, rapsutella, käännellä ja nostella miten haluaa, eikä koira reagoi siihen kuin ehkä nuolaisemalla. Leikkiessäkin se muistaa pysyä tarpeeksi hellänä ja lopettaa pyydettäessä. Se myös jaksaa aina iloita, kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin!

Nitalle on erittäin helppo opettaa temppuja, sillä se tajuaa nopeasti, mitä sen pitää tehdä, jotta se saa herkun. Herkut ovatkin sille hyvin rakkaita, eikä se koskaan halua jäädä ilman, jos jossain jollekin sellaisia tarjotaan. Välillä se on kuitenkin niin omapäinen, ettei se suostu tekemään mitään tai ottamaan käskyjä kuuleviin korviinsakaan, mutta yleensä Nita on innoissaan tekemässä temppuja - herkkujen toivossa tietenkin.


Muiden koirien ja yleensäkin eläinten kanssa Nita on leikkisä ja innoissaan. Se yrittää yllyttää meidän kissavanhustammekin leikkiin aina, kun kissa on liikkeellä, eikä sen into laannu, vaikka välillä tuleekin tassusta kuonoon. Pentukurssillakin Nita oli se, joka sai vähän varuillaan olevat koirat mukaan jahtileikkiin - se leikkii ihan minkä koiran kanssa vain, vaikka se koira ei leikkisikään sen kanssa!

Pikku-Nita bolomeetingissä tammikuussa

Nitan kanssa olemme kokeilleet kaikenlaisia lajeja, niin agilityä kuin jäljestämistäkin. Se on innolla mukana kokeilemassa uusia asioita varsinkin, jos siellä on koiraseuraa. Silloin voi kyllä olla vaikea keskittyä ihan koko aikaa...

Ainoa miinuspuoli Nitassa, tai oikeastaan sen rodussa, on sen turkki. Bolognesejen turkinlaatu ei ole mitenkään helppohoitoinen, ja Nitalla se on vielä sieltä vaikeammasta päästä. Se takkuuntuu ja huopaantuu herkästi, eikä sitä saa millään selväksi. Tämän takia pidämme Nitan turkin lyhyenä, sillä silloin se on helpompi pitää takuttomana ja puhtaana. Ja jos totta puhutaan, pidän itse enemmän tästä lyhyehköstä karvapeitteestä kuin siitä rodun oikeasta, pitkästä turkista. :)

Tähän postaukseen olisi kuulunut lisäksi Nitan pentuvideoita, mutta enköhän jättänyt kannettavan kiintolevyni Vaasaan. Saatte siis nauttia tästä blogissa jo aiemmin olleesta sukkavaras-videosta!



Ja loppuun jouluterveiset Nitalta: