Tämän postauksen julkaiseminen pääsi vähän venähtämään gradu- ja hevosstressin takia. Syksy on jo hyvällä mallilla ja ensimmäiset yöpakkaset koettu jo pariin kertaan. Lumentapainen ainekin käväisi yhtenä päivänä maassa, vaikka muuten täällä ollaankin nautittu mudasta ja sateesta.

Syksy on ollut liikutuksen kannalta vaihtelevaa. Välillä on tullut liikuttua ahkerammin, välillä taas kerrytelty vapaita. Toivon, että valmistumiseni jälkeen aikaa on paremmin liikuttaa Jimppaa enemmän. Tähän asti vapaa-aikaa on varjostanut syyllisyys siitä, että senkin ajan voisi käyttää opinnäytetyön tekoon. Mutta enemmittä puheitta, tässä tulee taas harjoituspäiväkirjan sivuja kolmannen neljänneksen ajalta! (Ja tosiaan, jos joku ihmettelee viikkojen numerointia, alkuvuodesta skippasin pari viikkoa.)

Liikutukset numeroina:

Liikutusten keskiarvo: 8.2/10

Hevosen ruokintasuunnitelma on aiemmin ollut minulle asia, joka jätetään ammattilaisen tehtäväksi. Tai itse asiassa se on ollut asia, jota en ole aiemmin juuri edes miettinyt sen enempää. Tänä vuonna päädyin kuitenkin tekemään laskelmat itse. Viime viikot olen tuijottanut silmät ristissä Exceliä yrittäen löytää parhaimman yhdistelmän rehuja tämänhetkisen heinän rinnalle. Olen käynyt läpi monenlaisia eri vaihtoehtoja, tutustunut täysin uusiin rehumerkkeihin ja ihmetellyt joidenkin rehujen hyvinkin harhaanjohtavia markkinointitekstejä. Kaiken tämän jälkeen lopputulos oli se, ettei juuri mitään tarvinnut muuttaa. Jimpan aiempi ruokinta sopii heinän kanssa pienellä säädöllä oikein hyvin, mikä oli tietenkin positiivinen yllätys. Aina parempi, jos ei tarvitse vaihtaa käyttämiään rehuja toisiin! Kaiken lisäksi Jimpan ruokinta pysyy myös edullisena, sillä sen suuhun uppoaa kotimaisia, hinnaltaan huokeita merkkejä. Vaikka ruokintasuunnitelmasta ei tullutkaan mitään järisyttävää uutta kerrottavaa, ajattelin jakaa kokemukseni ruokintalaskelman teosta.

Ensinnäkin, jos haluaa ylipäänsä suunnitella ruokintaa, tulee heinästä olla analyysi. Pelkkä heinäanalyysi ei riitä kunnollisen ruokintasuunnitelman tekemiseen, vaan mukaan kannattaa ottaa vähintäänkin suppea kivennäisanalyysi, josta selviää peruskivennäisten määrät. Paras vaihtoehto on tietenkin ottaa mahdollisimman laaja analyysi. Meillä oli käytössä heinästä laaja kivennäisanalyysi. Myös suppealla heinäanalyysilla voi hieman suunnitella ruokintaa energiamäärän, sokerin ja valkuaisen tasolla, mutta sen syvemmälle sillä ei pääse. Heinäanalyysin lisäksi laskelmaa varten tarvitsee muiden syötettävien rehujen ravintoaineet. Nämä oli välillä yllättävän hankalia löytää, eikä aina ollut olemassa kuin suppea, keskeisimpien ravintoaineiden lista.

Kun kaikki tarvittavat tiedot ovat käsillä, voi laskemisen aloittaa. Itse käytin ilmaista Excel-pohjaa, jonka tallinomistaja oli löytänyt netistä. Tähän hommaan löytyy monia vaihtoehtoja, ja pientä maksua vastaan pääsee varmasti helpommalla kuin näpräämällä itse kaiken taulukkoon. Mutta jos on edes vähän ylimääräistä aikaa, onnistuu ruokintalaskelmien laskeminen ilmaispohjallakin helposti. Siihen vain täyttää syöttömäärät ja kaikenlaiset saatavilla olevat arvot ja yrittää osua suosituksiin oman hevosen yksilölliset tarpeet huomioiden.

Omasta mielestäni kivennäisaineiden tasapaino oli kaikista hankalin osa laskelman tekoa. Varsinkin rauta oli ongelmallinen, sillä jo heinästä sitä tuli päivittäisen suositusmäärän verran, ja jostain syystä sitä oli lisätty ihan kaikkeen muuhunkin. Kokeilin joitakin raudattomia kivennäismerkkejäkin yhteen heinän ja meillä tällä hetkellä käytössä olevan rehun kanssa, mutta nekään eivät loppujen lopuksi toimineet. Lopulta päädyin säätämään määrien kanssa niin, että meillä jo käytössä ollut kivennäinen sopi suhteellisen hyvin yhteen kaiken kanssa. Rauta jäi silti suositusmäärän yläpuolelle, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin muiden merkkien kanssa. Lopulta minulla oli edessäni laskelma, jossa kaikki näytti toimivalta. Ainoastaan sulava raakavalkuainen jäi hieman matalaksi, mitä ajattelin korjata ottamalla pellavan takaisin mukaan ruokintaan. Lisäksi talvikaudella lienee tarpeen antaa vitamiinilisä ainakin A- ja D-vitamiinien puolesta.

Aiempina vuosina olen suunnitellut ruokinnan lähinnä niin, että jos hevonen näyttää hyvältä ja tuntuu terveeltä, silloin ruokinta on OK. Nytkin, vaikka ruokintalaskelman teinkin, toimii Jimpan ulkoinen habitus silti tärkeimpänä mittarina itselleni. Ruokintasuunnitelmassa on loppujen lopuksi vaikea arvioida todellista ravintoaineiden määrää, sillä Jimppa on vapaalla heinällä ja täten saattaa syödä enemmän tai vähemmän kuin suunnitelmassa arvioin. Lisäksi se saattaa nakertaa puita ja oksia tai syödä muita kasveja tarhassa. En myöskään voi olla täysin varma, että kaikki ravintoaineet ruokinnasta imeytyvät ja tulevat hyödynnetyiksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ylipäätään osasin tehdä laskelman itse hyvin vähäisillä Excel-taidoillani, ja että pystyn jatkossakin käyttämään kotimaisten rehuvalmistajien tuotteita.

Syksy on saapunut ja sen mukana monenmoiset rahareiät. Alkukuusta Jimppa pääsi nauttimaan kraniohoidosta, minkä jälkeen vuorossa oli eläinlääkärikäynti raspauksen merkeissä. Samalla tehtiin taivutuskoe ja saatiin tulehduskipulääkekuuri. Siihen päälle otin ruunalle vielä toisen viiden kerran jumppakortin. Myös kengitys osui alkukuulle. Ja sitten törmäsin niin hyvään tarjoukseen, että oli aivan pakko tilata Jimpalle BOTin tallisuojat...