Minkä verran hevonen jaksaa kantaa selässään? Minkä painoinen ratsastaja voi ratsastaa hevosella X? Nämä ovat ratsastusmaailmassa ikuisuuskysymyksiä, joihin jokaisella on oma vastauksensa. Toisilla on hevosilleen tarkka kilomäärä, minkä ratsastaja saa enintään painaa, toisille merkitsee enemmän ratsastajan taidot ja kehonhallinta kuin vaa'an numerot. Hankalaksi painokeskustelun tekee se, että paino on monelle herkkä aihe, josta ei saisi puhua. Siitä olisi kuitenkin hyvä keskustella ja ymmärtää painorajojen merkitys, koska kyseessä on hevosen hyvinvointiin vaikuttava asia. Tässä blogipostauksessa yritän omalta osaltani avata ratsastajan painoraja-asiaa tieteellisten tutkimusten pohjalta. Asiaa on nimittäin tutkittu jo jonkin verran, vaikka kovin kattavaa tutkimusta ei aiheesta vielä ole.
Yleisesti hevospiireissä hyväksytty painoraja on noin 15-20 prosenttia hevosen painosta. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että esimerkiksi Jimpan kokoisella lämminverisellä (paino 450+ kg) ratsastajan maksimipaino (20 % mukaan) olisi suunnilleen 90 kiloa ilman varusteita. Painorajakeskustelussa ei aina oteta huomioon varusteiden painoa, joka saattaa olla useita kiloja lisäpainoa (esim. lännensatulat voivat painaa jopa yli 20 kg!). Varusteiden paino kannattaakin muistaa laskea mukaan hevoskohtaista painorajaa selvittäessä, sillä se saattaa nostaa painoprosenttia merkittävästi. Wilkin ja muiden (2020) mukaan 20 prosenttia on kuitenkin havaittu vaikuttavan jo merkittävästi hevosen kehoon verrattuna 10 prosenttiin hevosen painosta, eli lienee turvallisinta pitää 20 prosenttia juurikin maksimina.
Eli ratsastajan olisi parempi painaa vain pieni osa hevosen omasta painosta. Mutta vaikuttavatko ratsastajan taidot painorajaan? Monien mielestä painolla ei ole niin paljoa väliä, jos kehonhallinta on hyvä. Hevosen kokoon suhteutettu korkeampi paino näyttäisi kuitenkin vaikuttavan hevoseen ratsastajan taidoista huolimatta. Painon merkitystä tutkittaessa ratsastajat on pyritty valitsemaan kokeeseen siten, ettei taidoissa ole suurta eroa. Esimerkiksi islantilaisessa kaksiosaisessa tutkimuksessa (Stefánsdóttir ja muut, 2017; Gunnarsson ja muut, 2017) koetilanne toteutettiin yhdellä ja samalla ratsastajalla ja painoa muutettiin lisäämällä ratsastajalle ja satulaan lisäpainoksi lyijyä. Tällöin ratsastajan taidot pysyivät samana, paino vain muuttui. Näissä tutkimuksissa painon lisääminen vaikutti hevosten liikkeisiin ja siihen, liikkuivatko ne aerobisella tasolla. Kun ratsastajan paino nousi yli 22 prosentin, hevoset siirtyivät anaerobiselle tasolle eli työskentely tapahtui hapettomasti, jolloin keho tuottaa maitohappoja, mikä taas johtaa lihasten jäykistymiseen.
Dysonin ja muiden (2019) tutkimuksessa painavimpien ratsastajien kanssa hevoset näyttivät enemmän merkkejä kivusta. Tällöin painoprosentti hevosen painosta oli hevosesta riippuen 24-27 prosenttia (varusteiden kanssa 25-29 %). On kuitenkin otettava huomioon, että painon lisäksi isokokoiset ratsastajat eivät pysty istumaan oikein liian pienessä satulassa, mikä vaikuttanee vähintään yhtä paljon hevosen liikkeeseen ja kivun ilmentymiseen. Dyson ja muut (2019) toteavatkin, että isotkin ratsastajat voivat ratsastaa, kunhan hevonen on tarpeeksi iso ja sillä on sekä hevoselle että ratsastajalle sopiva satula. Hankalaksi homman tekee se, että useilla hevosilla on suhteellisen lyhyt satulansija, jolloin selkään ei vain mahdu tarpeeksi isoa satulaa isommalle ratsastajalle.
On myös hyvä muistaa, että kun puhutaan painosta, jonka hevonen voi kantaa, silloin puhutaan normaalipainoisesta hevosesta. Ylipaino on nimensä mukaan normaalipainosta yli menevää, ylimääräistä painoa, joten lihaviin hevosiin ei voi suoraan hyödyntää samoja painorajoja kuin normaalipainoisiin. Ylipaino pitäisi laskea mukaan ratsastajan painoon, sillä hevonen joutuu kantamaan näitä ylimääräisiä kiloja jatkuvasti. Esimerkiksi 50 kg ylipainoa on jo 10 prosenttia keskikokoisen, 500-kiloisen hevosen painosta. Jos siihen lisätään 50 kg painava ratsastaja, on hevosen kantama painolasti jo 100 kiloa eli 20 prosenttia sen painosta. Sama pätee toisinkin päin, eli jos hevonen on laiha ja lihasköyhä, se ei pysty kantamaan samanlaista taakkaa kuin normaalipainoisena. Hevosen painon voi laskea esimerkiksi tällä sivulla. Kaikista tarkimman luvun saa kuitenkin vain punnitsemalla hevosen puntarilla.
Ratsastajan taitojen tai kehon koostumuksen sijaan eniten hevosen kantokykyyn vaikuttaa sen rakenne. Esimerkiksi Powellin ja muiden (2008) tutkimuksessa hevoset, joilla oli leveämpi lanne ja paksumpi sääriluun ympärys, pystyivät kantamaan painavampaa kuormaa. Säkäkorkeudeltaan isot mutta kevytrakenteiset hevoset eivät siis välttämättä pysty kantamaan yhtä painavaa ratsastajaa kuin jykevämmät, pienet hevoset. En kuitenkaan lähde tähän rakenneasiaan sen syvemmälle, koska uskon, että jo tässäkin tekstimäärässä on ihan riittävästi luettavaa useimmille. Alta löytyvät lähteet, joita tässä tekstissä olen hyödyntänyt. Niiden lähteistä löytyy vielä lisää luettavaa heille, joita kiinnostaa perehtyä asiaan syvemmin, joten tutkimukset kannattaa käydä tsekkaamassa! Tältä sivulta löytyy kätevä laskuri hevosen painorajaa varten, ja siinä otetaan huomioon sekä varusteiden paino että hevosen mahdollinen ylipaino.
Herättikö teksti ajatuksia, opitko uutta vai tuliko kerrattua jo opittua? Hevosen kuormankantokyvystä tarvitaan vielä lisää tutkimusta, jotta voidaan paremmalla varmuudella asettaa yleisesti hyväksyttyjä painorajoja. Nyrkkisääntönä voisi kuitenkin todeta, että vähempi parempi!
Lähteet
Dyson, S., Ellis, A. D., Mackechnie-Guire, R., Douglas, J., Bondi, A., & Harris, P. (2019). The influence of rider:horse bodyweight ratio and rider-horse-saddle fit on equine gait and behaviour: A pilot study. Equine vet. Educ., 32(10), 527-539. doi:10.1111/eve.13085
Gunnarsson, V., Stefánsdóttir, G., Jansson, A., & Roepstorff, L. (2017). The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: Part II. Stride parameters responses. Animal, 11(9), 1567-1572. doi:10.1017/S1751731117000568
Powell, D. M., Bennett-Wimbush, K., Peeples, A., & Duthie, M. (2008). Evaluation of Indicators of Weight-Carrying Ability of Light Riding Horses. Journal of Equine Veterinary Science, 28(1), 28-33. doi:https://doi.org/10.1016/j.jevs.2007.11.008.
Stefánsdóttir, G., Gunnarsson, V., Roepstorff, L., Ragnarsson, S., & Jansson, A. (2017). The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: Part I. Physiological responses. Animal, 11(9), 1558-1566. doi:10.1017/S1751731117000556
Wilk, I., Wnuk-Pawlak, E., Janczarek, I., Kaczmarek, B., Dybczyńska, M., & Przetacznik, M. (2020). Distribution of Superficial Body Temperature in Horses Ridden by Two Riders with Varied Body Weights. Animals, 10(2), 340. MDPI AG. doi:http://dx.doi.org/10.3390/ani10020340
