Nukuin yöllä hyvin katkonaista unta, kun ylikierroksilla käyvät aivoni herättivät tasaisin väliajoin paniikissa katsomaan kelloa, etten vaan nuku pommiin. En nukkunut! Matka klinikalle sujui hyvin, Jimppa lastautui suht nopeasti parissa minuutissa ja matkusti tuttuun tapaansa rauhassa. Klinikalla ei ollut muita hevosia, joten olimme Jimpan kanssa kahdestaan uudessa paikassa. Tässä kohtaa olin todella kiitollinen ja ylpeä siitä, millainen suhde meille on vuosien varrella rakentunut, sillä Jimppa toimi niin hienosti! Eläinlääkärin avustaja varmisteli, voisinko todella kävelyttää hevostani niillä varusteilla, joilla paikalle tulimme (riimu ja naru, ihmisellä vaatteet päällä). Totta kai, ei tullut mieleenkään, etteikö Jimppa kuuntelisi ja luottaisi. 

Hammasröntgen oli hieman hankala, kun Jimppa oli rauhoituksesta huolimatta suustaan aika liikkuvainen. Saimme kuitenkin tarpeeksi hyvät kuvat otettua ja Jimppa pääsi toimenpidehuoneen pakkopilttuuseen nojailemaan päivähumalassaan. Kaksi hammasta joutuivat välittömästi poistettavaksi, yksi jäi seurattavaksi. Itse tein operaation ajan töitä klinikan odotustilassa, jotta en olisi tiellä. Olisin saanut kyllä jäädä seuraamaan toimenpidettä ja jälkikäteen mietin, olisiko se ollut Jimpan mielestä parempi vaihtoehto, vaikka se olikin ihan tuiterissa rauhoitustipan ansioista. Ell nimittäin huomasi heti, kun astuin operaation jälkeen takaisin huoneeseen, että Jimppa tunnisti oman ihmisensä, vaikka olikin yhä muissa maailmoissa. 

Koska kyseessä oli vanhan hevosen vanhat hampaat, niiden poistossa meni yhteensä vain noin kaksi tuntia. Poisto sujui hyvin ja Jimppa sai hetken heräillä rauhoituksesta nesteytyksessä. Ennen kotiin lähtöä kävelytin Jimppaa noin 45 minuuttia klinikan ympäristössä ja maneesin suojissa, kun alkoi satamaan. Kotimatkalle Jimppa lastautui ykkösellä, se varmasti halusi äkkiä pois täältä kamalasta sörkkimispaikasta. Kotona se jäi oikein mielellään yksin talliin vielä pariksi tunniksi, ennen kuin se päästettiin ulos tarhaan ja heinille.

Jimppa sai mukaansa kolmen päivän kipulääkekuurin ja ohjeistuksen olla syöttämättä mössöjä 3-4 viikkoon, ettei poistokuoppiin tartu rehua kiinni. Mash-vesijuotto oli OK, joten Jimppa on saanut päivittäin pienen määrän väkkäreitä ja öljyä makuveden muodossa. Kaikeksi onneksi se ei ole laihtunut, vaikka puurot ovatkin olleet nyt kieltolistalla. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että ruuna on jopa saanut vähän massaa poiston jälkeen! Kieltolistalla on nyt mössöjen lisäksi kuolaimet, mutta niitähän Jimpalla ei ole käytetty melkein vuosikymmeneen. Kipulääkekuurista tuli sivuvaikutuksena melko vahva hajuhaitta, ja Jimppa-parka onkin haissut jo viikon verran melko imelältä. Eläinlääkärin mukaan se on vain merkki siitä, että lääke todella on kehossa vaikuttamassa.

Klinikkakäynnin hinnaksi tuli 1373 euroa, minkä lisäksi eläinlääkäri kävi seuraavalla viikolla kontrolloimassa hampaat ja poistamassa niihin laitetut sideharsotupot, mistä tuli vielä reilu 130 euroa lisää. Ei siis mikään mahdoton summa, kun tietää, että hampaan poistot ovat yleensä paljon kalliimpia. Vaikka totta kai olisin keksinyt tuolle summalle muutakin käyttöä, ei sitä rahaa nyt niin paljon ylimääräistä ole hevosenomistajana kertynyt!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että lähdimme poisto-operaatioon. Jimpan ilme on kirkastunut ja se syö heinää paremmin. Myös eläinlääkäri totesi kontrollikäynnillään, että ruunan silmistä näkee, että nyt on parempi olla. Olen samaa mieltä! Hampaat ovat varmasti olleet kipeät. Jimppa on koko ajan ollut käsittelyn puolesta kiltti ja helppo itsensä, mutta kipu näkyi mm. syömisen hankaluuksina. Toivottavasti hampaiden tilanne pysyisi nyt hetken hyvänä, vaikka tiedossa on, että siellä on seurailtavaa. Jatkamme eläinlääkärin ohjeen mukaan suun huuhtelua ja hampaat tarkastetaan edelleen noin puolen vuoden välein.