8. luukusta paljastuu jouluisia kuvia. Vihdoin maahan on laskeutunut pysyvä lumi, lämpötila laskenut pakkasen puolelle ja tämän joulun piparkakut leivottu - enää viikko jouluun!

Minipeikon Elovena, tutummin Nita, on perheemme uusin tulokas. Keväällä 2-vuotiaaksi kääntyvä lumipallo pääsee tässä luukussa tyhjentävään esittelyyn.



Minipeikon Elovena, "Nita"
Syntynyt 21.02.2013
Bolognese, narttu
Tuntomerkit: valkoinen, kihara turkki, nappisilmät ja hirmuista vauhtia heiluva häntä

Nita on pieni ja iloinen koira. Se on aina valmis tutustumaan uusiin ystäviin ja saa ujoimmatkin yksilöt vauhtiin, vaikka se veisi aikaa - Nita on myös sinnikäs, ja jos se jotain haluaa, se saa sen tavalla tai toisella, oli se sitten sohvan alle kadonnut lelu tai yksin viihtyvä kaveri, joka ei lähde leikkiin mukaan.

Nita meille tullessaan

Bolognese on vanha italialainen seurakoirarotu, joka kuuluu bichonien sukuun. Sen voikin helposti sekoittaa ulkonäkönsä puolesta bichon frisén kanssa. Rodun kanta on ainakin vielä pieni myös kotimaassaan, ja Suomessa bologneseja on harvassa.

Bolognesea kuvataan usein älykkääksi, rauhalliseksi ja helposti koulutettavaksi koiraksi, joka kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Suomen Kennelliiton rotukuvauksessa bolognesesta sanotaan seuraavaa: "Hyvin rauhallinen eikä erityisen vilkas. Ujostelematon, mukautuvainen sekä erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja tämän ystäväpiiriin."


Nita vastaa rotukuvaustaan melko hyvin, mutta vilkkauden puutteesta ei sen kohdalla voida puhua! Nita haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä ja se yrittääkin yllyttää kaikkia mukaan leikkiin. Jos ketään ei kiinnosta leikkiä, se tyytyy touhuamaan yksikseen. Joskus, kun Nitalla on tylsää ja ylimääräistä energiaa, se käy tonkimassa kaikki mahdottomatkin paikat läpi ja kantaa löydöksensä olohuoneeseen ihasteltaviksi.


Ihmisten kanssa Nita on todella ystävällinen ja kärsivällinen. Sitä saa silitellä, rapsutella, käännellä ja nostella miten haluaa, eikä koira reagoi siihen kuin ehkä nuolaisemalla. Leikkiessäkin se muistaa pysyä tarpeeksi hellänä ja lopettaa pyydettäessä. Se myös jaksaa aina iloita, kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin!

Nitalle on erittäin helppo opettaa temppuja, sillä se tajuaa nopeasti, mitä sen pitää tehdä, jotta se saa herkun. Herkut ovatkin sille hyvin rakkaita, eikä se koskaan halua jäädä ilman, jos jossain jollekin sellaisia tarjotaan. Välillä se on kuitenkin niin omapäinen, ettei se suostu tekemään mitään tai ottamaan käskyjä kuuleviin korviinsakaan, mutta yleensä Nita on innoissaan tekemässä temppuja - herkkujen toivossa tietenkin.


Muiden koirien ja yleensäkin eläinten kanssa Nita on leikkisä ja innoissaan. Se yrittää yllyttää meidän kissavanhustammekin leikkiin aina, kun kissa on liikkeellä, eikä sen into laannu, vaikka välillä tuleekin tassusta kuonoon. Pentukurssillakin Nita oli se, joka sai vähän varuillaan olevat koirat mukaan jahtileikkiin - se leikkii ihan minkä koiran kanssa vain, vaikka se koira ei leikkisikään sen kanssa!

Pikku-Nita bolomeetingissä tammikuussa

Nitan kanssa olemme kokeilleet kaikenlaisia lajeja, niin agilityä kuin jäljestämistäkin. Se on innolla mukana kokeilemassa uusia asioita varsinkin, jos siellä on koiraseuraa. Silloin voi kyllä olla vaikea keskittyä ihan koko aikaa...

Ainoa miinuspuoli Nitassa, tai oikeastaan sen rodussa, on sen turkki. Bolognesejen turkinlaatu ei ole mitenkään helppohoitoinen, ja Nitalla se on vielä sieltä vaikeammasta päästä. Se takkuuntuu ja huopaantuu herkästi, eikä sitä saa millään selväksi. Tämän takia pidämme Nitan turkin lyhyenä, sillä silloin se on helpompi pitää takuttomana ja puhtaana. Ja jos totta puhutaan, pidän itse enemmän tästä lyhyehköstä karvapeitteestä kuin siitä rodun oikeasta, pitkästä turkista. :)

Tähän postaukseen olisi kuulunut lisäksi Nitan pentuvideoita, mutta enköhän jättänyt kannettavan kiintolevyni Vaasaan. Saatte siis nauttia tästä blogissa jo aiemmin olleesta sukkavaras-videosta!



Ja loppuun jouluterveiset Nitalta:

Jokaisella on ne omat jouluperinteensä niin kotona kuin tallissakin, ja tässä luukussa kerron meidän joulunviettotavoistamme.

Joulutunnelmaa talliin olemme luoneet joka vuosi koristelemalla Jimpan karsinan edustan. Kun oveen kiinnittää joulupalloja tai muita kuusenkoristeita, tulee hei paremmalle mielelle karsinan ohi kävellessä. Myös köynnöksiä voi kieputtaa oveen tai kaltereihin - meillä tämä ei kuitenkaan toimi, sillä ne katoavat nopeasti parempiin suihin...

Jimpan karsina entisessä tallissa jouluna -12

Jouluaattona olisi ihanaa herätä aikaisin ja lähteä tekemään aamutallia, mutta meidän tapauksessamme tämäkään ei toimi. Aiemmin, edellisellä tallilla asuessamme, hoidimme aamutallit vuoroissa, jolloin myös jouluaattona joku onnekas pääsi ruokkimaan ja viemään hevoset ulos.

Nyt täysihoidossa Jimppa saa syödäkseen ja pääsee ulkoilemaan, vaikka kukaan sitä hoitava ei pääsisikään paikalle - myös aattona. Niinpä jouluaattomme alkaa usein erillään, mutta päivän valjetessa pääsemme viettämään joulua myös yhdessä. Koska talvella valoisa aika on lyhyt, lähden tallille jo päiväsaikaan. Päivän lyhyyden lisäksi illat ovat meillä aina kiireisiä, kun pitäisi viettää joulua myös perheen ja sukulaistenkin kanssa, joten Jimpan liikutus tapahtuu aina aikaisemmin kuin normaalisti.



Meidän mielestämme jouluaattona ei pidä tuuppailla koulua tai kiertää uraa maneesissa, vaan silloin mennään maastoon. Jos maa on valkoinen, se on aina parempi. Viime jouluaattona kävimme Jimpan kanssa kahdestaan pitkällä maastolenkillä tutkimassa uusia reittejä ja toivottamassa vastaantulijoille hyvää joulua. Sitä edeltävänä jouluna lähdimme kaverin kanssa pellolle ratsastamaan ja intouduimme ottamaan vähän laukkakisaakin. (Jimppa hävisi.)

Vaikka maastoseura ja maisemat vaihtelevat vuosittain, jokaisella jouluaaton maastoilulla olemme koristautuneet talven juhlaa varten: milloin tonttulakein, kulkusin tai koristeköynnöksin, aina yllämme on ollut jotain punaista, kimaltavaa tai muuten jouluista. Heijastimia unohtamatta! ;)

Viime vuoden jouluaaton maasto
Linkki videoon
Joulupukki tuo Jimpalle harvemmin lahjoja, mutta joka joulu se on saanut vähintäänkin joulunpunaisen omenan ja pienen piparkakun lenkin päätteeksi. Jos ruuna on ollut oikein kiltti, voi sen ruokakupista löytyä myös muita herkkuja tai karsinan seinästä vaikka uusi Likit-nuolukivi. Eikä sovi unohtaa hevosten omia joulukuusia, joista ne saavat nauttia tarhaillessaan.

Viidennen luukun takaa paljastuu soittolista, joka saa (ainakin minut) virittymään joulutunnelmaan! Lista koostuu niin joululaulusuosikeistani kuin muistakin kappaleista, joissa on omasta mielestäni jouluista tunnelmaa.

★ It's Beginning To Look A Lot Like Christmas - Michael Bublé
★ Girl Almighty - One Direction
★ Christmas (Baby Please Come Home) - Michael Bublé
★ Sleigh Ride - Fun.
★ Cold December Night - Michael Bublé
★ Wonderful Christmas Time - Paul McCartney
★ Holly Jolly Christmas - Michael Bublé
★ Let It Snow - Dean Martin
★ Christmas Lights - Coldplay
★ Can't Help Falling In Love With You - Elvis Presley
★ Through The Dark - One Direction
★ White Christmas - The Drifters
★ Christmas Song (Chestnuts Roasting On An Open Fire) - Michael Bublé

Neljännestä luukusta löytyy erilaisia helppoja ideoita itsetehtyihin joululahjoihin.



Ihana ja käytännöllinen lahja musiikinystävälle (tai miksei muillekin)!

Kelloa varten tarvitset:
- Vinyylilevy (Kirppareilta löytyy halvalla! Oma löytöni maksoi 50 senttiä. En suosittele käyttämään mitään arvokasta vinyyliä. :)
- Kellon koneisto (Omani maksoi 6-7 euroa ja on toiminut hyvin.)
- Viisarit (Hinta vaihtelee parista eurosta ylöspäin. Omani maksoivat muistaakseni 2 euroa.)
- Kellotaulun numerot (valinnainen)

Tämän kellon tekeminen on hyvin yksinkertaista. Kellon koneisto kiinnitetään vinyylilevyyn, tarvittaessa sitä voi varmistaa esim. kaksipuoleisella teipillä tai muulla sellaisella, jotta levy ei pääse vapaasti pyörimään (varsinkin, jos tarkoituksena on laittaa vinyyliin numerot, kannattaa se kiinnittää hyvin). Seuraavaksi asetetaan viisarit. Ne tulee jättää hieman irti vinyylilevystä, tai muuten ne eivät pääse liikkumaan. Jos koneistossa ei ole mitään ripustinkoukkua, sellaisen voi kehitellä itse. Minun tapauksessani koneiston mukana tuli myös ripustuskoukku, mutta koska omassa kämpässäni on kiviseinät, käytin kiinnittämiseen tarrateippiä.

 





Lahjan voi antaa suoraan hevosystävälle tai välikäden kautta ensiksi hevosen omistajalle. Ne maistuvat varmasti molemmille! (Jos omat leipomistaidot ovat täysin olemattomat, voi siinä tapauksessa turvautua kaupasta ostettuihin nameihin. Ne eivät kuitenkaan yleensä maistu omistajille.)

Ohje itsetehtyihin hevosnameihin löytyy täältä.



Sain kyseisen lahjan ystävältäni viime jouluna. Lahjaan kuuluu kannellinen purkki, jossa on valmiina kuivat aineet muffinitaikinaa varten sekä pieni vihko, josta löytyy ohjeita erilaisiin kuppikakkuihin. Muffinien sijaan purkista voi löytyä aineet sekä resepti mihin tahansa leivonnaiseen, ja kaveriksi purkkiin voi lisätä kuorrute- tai koristelutarvikkeita.

Lahjaa varten tarvitset:
- Kannellinen purkki
- Valmis pikkuvihko tai materiaalit itsetehtyä vihkoa varten
- Reseptin kuivat aineet

Purkkiin tulee kaikki leivonnaisen kuivat aineet. Jos ei halua tehdä kokonaista vihkoa, voi purkin kylkeen kiinnittää pelkän reseptinkin. Vihkoon ei myöskään tarvitse laittaa pelkkiä ohjeita, vaan siellä voi olla purkin reseptin lisäksi vaikka mietelauseita, kuvia, hyviä biisejä... mitä vain!





Mikä olisikaan parempaa, kuin kääriytyä kylmänä talvi-iltana vilttiin höyryävä kaakaomuki kädessä? Ei mikään.

Tarvitset:
- Muki
- Kaakaojauhetta (tämän voi korvata myös teellä, kahvilla tai glögillä)
- Vaahtokarkkeja
- Lusikka tai muu sekoitusväline
- Kori, tarjotin tai muu astia

Kaakaojauhe ja vaahtokarkit voi eristää omiin pusseihin/purkkeihin tai kaataa valmiiksi mukiin (tällöin olisi hyvä peittää muki jollain, esimerkiksi kääriä sellofaaniin). Herkkukoriin voi vielä lisätä vaikka lahjan vastaanottajan lempiherkkuja tai jonkun hyvän elokuvan tai kirjan.

Minivaahtokarkit sopivat parhaiten kaakaoon

Sama idea kuin edellisessä, mutta tämä sopii meille hevosihmisille. Tarpeen vaatiessa pienillä muokkauksilla tästä saa sopivan lahjan myös muille eläinihmisille. ;)

Tarvitset:
- Muki (tietenkin hevosaiheinen)
- Hevosnameja (tee itse tai osta valmiita)
- Letityskuminauhoja, harja tai jotain muuta pientä
- Kori, tarjotin tai muu astia





Ennen vuodenvaihdetta hyvä lahjaidea on seinäkalenteri - tulevaa vuotta silmälläpitäen. Itsetehtynä tai -suunnittelemana lahjasta saa persoonallisemman ja vastaanottajalle sopivan. Näppärimmät voivat väkerrellä kalenterin itse alusta loppuun, mutta meille vähän laiskemmille sopivampi vaihtoehto on suunnitella ja tilata se netistä. Esimerkiksi Ifolor, Photobox ja Vistaprint tarjoavat mahdollisuuden suunnitella oman kalenterin omista kuvista.

Jos haluaa ja osaa, voi kalenterin tehdä myös kokonaan itse alusta alkaen!

Kolmas luukku sisältää analysointia viime lauantaisesta Mervi Pakolan valmennuksesta. Pääsimme pitkästä aikaa valvovan silmän alle, ja tällä kertaa meillä olikin paljon tehtävää. Vuokraaja, joka oli hoitanut Jimpan liikuttamisen sileällä, oli kertonut ruunan alkaneen temppuilemaan etenkin laukassa, joten kerroin ongelmista Merville, jotta voisimme paneutua niihin. Äiti oli ensiksi mennyt oman tuntinsa Jimpalla, joten saatoimme aloittaa heti työskentelyn.

Alkuun aktivoimme takaosaa väistöillä. Pysyimme oikeastaan koko valmennuksen ympyrällä, mutta osan pohkeenväistöistä teimme myös keskihalkaisijalla. Aloitimme käynnissä, ja tehtävänä oli ensiksi väistättää takaosaa ympyrällä ja siirtyä siitä suoraan pohkeenväistöön. Meiltä meni molemmilta hetki tajua homman idea, mutta saimme aikaiseksi onnistuneitakin yrityksiä.

Note to self: pysy väistöissä suorassa myös ympyrällä, vaikka se onkin vaikeaa

Väistöissä ratsastajan tulisi vaatia Jimpalta enemmän, sillä nyt se yrittää päästä mahdollisimman helpolla ja tehdä vähän sinne päin. Sen tunsi kyllä selkään, kun ruuna oikeasti astui ristiin, eikä vain huojunut sivulta toiselle. :D Keskihalkaisijalla nämä "väistöt" korostuivat, ja sainkin tehdä alkuun enemmän töitä, ennen kuin Jimppa alkoi oikeasti väistämään.

Väistötehtävien jälkeen pääsimme paneutumaan suoraan suurimpaan ongelmaan, eli laukkaan. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä Jimpalla oli takanaan hyvin kevyt viikko, minkä tähden uskoin sillä olevan pelleilyenergiaa muillekin asti. Mutta ei! Vauhtivaari oli rauhaisalla tuulella, eikä vasempaan kierrokseen yhden pukin jälkeen tehnyt enää mitään sinne päinkään.


Pukitteluun sain ohjeeksi taivuttaa kunnolla sisälle, sillä taipuneena hevosen on vaikeampi tehdä mitään typerää. Jimppa ymmärsi asian heti, kun pukin jälkeen kiristin sisäohjaa ja pyysin sitä liikkumaan eteen. Kun suunta on eteenpäin, eikä jäädä himmailemaan, ei hevonenkaan ehdi miettiä omia temppujaan. Otimme parit nostot vasempaan, eikä Jimppa edes vihjaillut heittävänsä uutta pukkia. Laukka oli rauhallista ja sitä pystyi säätelemään helposti. Mervi myös huomasi istuntani muuttuneen rennommaksi, kun vielä noin puoli vuotta takaperin puristin jaloillani ja jännityin laukassa niin, ettei siitä tullut yhtään mitään. Hänen mukaansa pystyin mukautumaan liikkeeseen paljon paremmin, enkä enää pomppinut samalla tavalla kuin aiemmin. Huomasin itsekin, että istuin selässä jotenkin yllättävän helposti, ja Jimpankin oli helpompi pitää laukka yllä, kun en ollut sitä häiritsemässä istunnallani.

Oikeassakin kierroksessa ilmeni pukitteluongelmaa, mutta pahempana kuin vasempaan. Mervi ohjeisti meitä ravaamaan pienellä ympyrällä taivuttaen liioitellusti sisälle, ja sieltä se ongelma viimein löytyi. Jimppa kadotti ravinsa kokonaan oikeaan, ja tarjosi kaikkea muuta paitsi sitä ravia. Vasempaan se ravasi kuten normaalisti myös taivutettuna ympyrällä, mutta heti suuntaa vaihtaessa se siirtyi käyntiin. Itse ongelma ei ollutkaan laukka, vaan temppuilun syy löytyi ravista, jossa avut eivät olleet läpi ja hevonen oli niskan päällä.

Linkki videoon
Vaihtelin suuntaa tiuhaan tahtiin, kunnes ravi säilyi oikeassakin kierroksessa ja pääsin taivuttamaan ruunaa ympyrällä. Kun Jimppa alkoi olemaan kuulolla, eikä vastustanut taivutusta, yritimme laukkaa uudemman kerran. Kesti hetken, ennen kuin ruuna nosti laukan, mutta pukit olivat jääneet pois kuvioista.

Sain valmennuksesta käteeni paljon opeteltavaa. Minun täytyy vaatia Jimpalta enemmän asioissa, joita olemme jo harjoitelleet, sillä muuten jäämme junnaamaan samalle harjoittelutasolle. Vaikka aluksi hevosta pitääkin palkita jo pienestä yrityksestä, tulisi muistaa myös vaatia sen jälkeen parempaa suoritusta, kun ideasta on saatu kiinni.

Aina ongelma ei löydy sieltä, missä sen seuraukset ilmenevät, vaan ratkaisua tulee etsiä muualta. Jimppa on luonteeltaan rauhallinen, eikä se tee mitään, jos ei ole pakko. Ja jos sitä ei käske jotain tekemään kunnolla, ei se sitä tee, ja sitten ollaankin ongelman edessä... se kyllä osaa kokeilla kaikki keinot läpi nähdäkseen, onko oikeasti pakko tehdä mitä pyydetään. Silloin pitää vain rohkaista mielensä ja sanoa, että kyllä, nyt on pakko!

Ehkä pitäisi toivoa joulupukilta kykyä vaatia hevoselta (ja itseltään) enemmän?

Toisessa luukussa juhlistetaan meidän viidennettä vuosipäiväämme! Viisi vuotta kestänyt kavioliittomme on kokenut niin hyviä kuin huonojakin päiviä, mutta juuri sen kaiken ansiosta siitä on tullut entistä vahvempi ja tärkeämpi. Vaikka välimatka välillämme onkin kasvanut, pysyy Jimppa aina elämässäni etusijalla.

Blogin ensimmäinen joulukalenteri pyörähtää käyntiin! Luukkuja on yhteensä 11 ja ne avautuvat joka toinen arkipäivä jouluaattoon asti.

Ensimmäisestä luukusta paljastuu jouluisia kuvia meistä. Mikä on teidän suosikkinne?

1

2

3

4

5

6

7

8