ja onnea vuodelle 2015!

Hiljaisten hankien sinistä taikaa,
joulu on ihmeiden iloista aikaa.

Jouluaaton maasto suoritettiin lumisissa pakkasmaisemissa. Kirpeä talvi-ilma sai Jimpankin innostumaan lenkkeilystä niin, että sitä sai menomatkallakin pidätellä. Ylämäissä vauhtia löytyi, ja laukatessa sai olla tarkkana, että ehti väistää tien ylle lumen painosta kaartuneita puunoksia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saimme käydä pitemmällä maastolenkillä ja aivan kaksistaan - ketään muuta ei matkallamme tullut vastaan.

Blogin ensimmäinen joulukalenteri on nyt saatu päätökseen. Alla vielä listattuna kaikki luukut. Me toivotamme kaikille oikein hyvää joulunaikaa!

Joulukalenterin 1. luukku: Joulukorttikuvia
Joulukalenterin 2. luukku: 5 vuotta yhdessä
Joulukalenterin 3. luukku: Valmennuspostaus
Joulukalenterin 4. luukku: DIY-lahjaideoita
Joulukalenterin 5. luukku: Jouluinen soittolista
Joulukalenterin 6. luukku: Millaista joulua Jimppa viettää?
Joulukalenterin 7. luukku: Esittelyssä Minipeikon Elovena
Joulukalenterin 8. luukku: Joulutunnelmaa kuvin
Joulukalenterin 9. luukku: Videopostaus
Joulukalenterin 10. luukku: Talven treenisuunnitelmia
Joulukalenterin 11. luukku: Kuinka opettaa temppu kuopiminen/espanjalaisen käynnin alkeet

Joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu seuraava osa blogin temppukoulusarjaa. Tässä osassa aloitetaan espanjalaisen käynnin harjoittelu kuopimiskäskyn avulla.


Muistattehan, että tämä on minun tapani opettaa kyseinen temppu, eikä se välttämättä toimi kaikilla. Tapoja on monia, ja yksi osa maastakäsittelyä ja temppukoulutusta onkin löytää ne oikeat keinot juuri omalle hevoselleen. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!

Pakollisen osan jälkeen pääsemme siirtymään itse temppuun ja sen opettamiseen. Saimme taas nautiskella lumipyrystä (ja muista häiriötekijöistä) videota kuvatessa, mutta kaikesta pitäisi saada selvää. Jos jokin kuitenkin jäi epäselväksi tai muuten mietityttämään, kommenttiosiossa tai sähköpostitse voi kysyä tarkennusta. Vastaan, jos osaan. :D

Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.

Linkki videoon

Aiemmat osat

Luukun aiheena on tällä kertaa talven treenisuunnitelmat. Koska minulla on pitkä joululoma, Jimppa pääsee liikkumaan kunnolla pitkästä aikaa. Tavoitteena on saada ylimääräistä mahaa pienenemään ja kunto kohoamaan, joten nyt kun minulla on aikaa, on hyvä tehdä pohjatyöt valmiiksi.

Parina aikaisempana talvena lumi on ollut harmillisen vähässä. Silloin minulla olisi ollut aikaa käydä koko talvijakson ajan liikuttamassa Jimppaa, mutta suurimman osan talven riemuista joutui unohtamaan, koska lunta ei ollut tarpeeksi. Tänä vuonna, ihme ja kumma, lunta on satanut parin päivän sisällä niin paljon, että pääsemme vihdoin käyttämään talvea hyväksi treeneissämme!

Hankitreeni

Hankitreeni on ehkä ilmeisin treenimuoto, jota talvelta odotetaan. Se sopii loistavasti voiman treenaukseen, sillä hangessa tarpominen vahvistaa niin takaosaa kuin selkääkin. Tämän takia liian raju hankitreeni saa hevosen myös herkästi jumiin, joten ensimmäiset kerrat hangessa onkin hyvä aloittaa varovasti ja pikkuhiljaa vaativuutta lisäten.

Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kunnon uittamiseen, sillä ratsastusmatkan päässä ei ole käytettävissä olevia uittopaikkoja, eikä meillä ole ollut mahdollisuutta lähteä kauemmas sellaisia etsimään. Siksi hankitreeni onkin aina ollut talven suurin odotus, mutta vasta tänä vuonna lunta on sellaiseen tarpeeksi. "Tarpeeksi lunta" tarkoittaa minulle suunnilleen hevosen säären puoliväliin asti ylettyvää hankea, kuitenkin yli kavion mutta alle polven. Liian syvässä hangessa kulkeminen on hevoselle liian raskasta, ja olemattomassa hangessa ei ole tietenkään minkäänlaista vastusta treeniä vahvistamassa.

Hankitreeniä 2012

Koko liikutusta ei tule tehdä hangessa, vaan hevosen on hyvä päästä välillä kovemmalle pohjalle liikkumaan. Aloittelevalle hankitreenaajalle sopiva treeniaika kerrallaan olisi mielestäni viitisen minuuttia, ja silloinkin pääasiassa käynnissä. Tämä riippuu hevosen kunnosta, ja joillekin jo lyhyt käyntikahlaus on alkuun aivan riittävä. Tärkeää on huolehtia siitä, ettei rasita hevosta liikaa ja muistaa lämmitellä ja jäähdytellä hyvin kovemmalla pohjalla - alku- ja loppuverryttelyjä ei siis tehdä hangessa.

Meille hankitreeni otetaan käyttöön nyt, kun Jimppa on kengitetty ja sillä on tilsakumit. Ruuna kerää etenkin etusiinsa todella herkästi epämukavat korot, jotka jämähtävät vielä niin lujaa kiinni, etteivät ne välttämättä tipu matkalla pois. Onneksi nyt on ollut pikkupakkasta, joten lumikaan ei ole enää niin märkää, että se tarttuisi yhtä helposti kiinni.

Pitkät maastolenkit

Tallimme ympäristössä on hyviä hevosreittejä, joilla pääsee lenkkeilemään ympäri vuoden. Valitettavasti juuri ne pisimmät reitit ovat kesäisin miltei käyttökelvottomia liian kovien pohjien vuoksi. Odotankin talvea juuri siksi, että lumen peittämä maa on pohjana paljon parempi ratsastaa kuin kivikova sorapinta.

Talvisin suosikkireiteistäni muotoutuu kunnolliseen käyttöön sopivia teitä, ja pääsemme muun muassa treenaamaan mäkien avulla. Tämän lisäksi meille avautuu myös uusia reittejä, joille kesäisin ei ole kannattanut lähteä pohjan takia. Jimppa virkistyy uusilla reiteillä huomattavasti, ja silloin onnistuu myös reippaampi liikkuminen koko lenkiltä, eikä vain kotiin päin tullessa...

Koska Jimppa on ollut kevyemmällä liikunnalla koko syksyn, lähdemme pidentämään maastolenkkejäkin vähitellen. Kunhan alle on saatu normaalin pituisia lenkkejä, voidaan alkaa suunnitella, minne seuraavaksi lähdettäisiin.

Lumisissa metsissä sielu lepää! Ja samalla tulee tehtyä hankitreeniäkin. ;)

Laukkatreeni

Laukkatreenin vähäisyys on meillä johtunut myöskin huonoista pohjista. Jimpalle on mielekkäämpää laukata pitkää reittiä pitkin kuin samaa pätkää useaan kertaan, sillä se tajuaa nopeasti homman idean ja suuntaa mieluummin takaisin kotiin kuin uudelle laukkakierrokselle. Tämän vuoden alussa pääsimme ensimmäisiä kertoja laukkaamaan pitempää matkaa kerrallaan, kun seikkailimme uusilla reiteillä Kekajärven lähettyvillä. Kun ei ole huolta siitä, että tila loppuu kesken tai juoksisimme kotiin asti, on hyvä antaa hevosenkin mennä vähän reippaammin. Lähimaastoissa samoillessa laukkapätkien tulee olla nimensä mukaisesti vain pätkiä, sillä muuten loppuu tie kesken, mutta kauempana voi kotiinkin päin huoletta tulla laukalla pitempäänkin.

Kuten muissakin treeneissä, myös laukan kanssa tulee aloittaa varovasti. Kun treenasimme säännöllisesti matkakisat haaveissamme, törmäsin seuraavanlaiseen suositukseen: maastolenkistä tulisi olla 40 % käyntiä, 20% ravia ja 40% laukkaa. (Lähde) Jos hevosella on huono kunto, maastolenkit kannattaa aloittaa pelkällä käynnillä ja lisätä mukaan kevyttä ravia vähän kerrallaan. Kun hevosen kunto kestää normaalit maastolenkit, voidaan lähteä seuraamaan kyseistä kaavaa. Tärkeintä kaikessa treenauksessa on tarkkailu, jottei hevosta rasiteta liikaa.

Melkein 15 cm lunta!

Tällaisia treenejä olen suunnitellut meille täksi talveksi. Parasta näissä treeneissä on, että ne kaikki voidaan hoitaa niin ratsain kuin ajaenkin! Jos talvi olisi ollut tänä vuonna kylmempi, olisimme ehkä päässeet ensimmäistä kertaa joen jäälle ratsastamaan. Valitettavasti jää taitaa jäädä tältä talvelta lähes sulaksi, joten sinne ei kyllä ole meneminen. Olen nyt pari viikkoa lisännyt Jimpan liikuntaa vähitellen, vapaapäiviä unohtamatta, jotta lasku normaaliin liikuntarytmiin ei olisi vanhalle ruunalle liian raju, ja pääsisimme treenailemaan kunnolla ilman jumeja!

Tästä luukusta paljastuu videopostaus, pitkästä aikaa!

Linkki videoon

8. luukusta paljastuu jouluisia kuvia. Vihdoin maahan on laskeutunut pysyvä lumi, lämpötila laskenut pakkasen puolelle ja tämän joulun piparkakut leivottu - enää viikko jouluun!

Minipeikon Elovena, tutummin Nita, on perheemme uusin tulokas. Keväällä 2-vuotiaaksi kääntyvä lumipallo pääsee tässä luukussa tyhjentävään esittelyyn.



Minipeikon Elovena, "Nita"
Syntynyt 21.02.2013
Bolognese, narttu
Tuntomerkit: valkoinen, kihara turkki, nappisilmät ja hirmuista vauhtia heiluva häntä

Nita on pieni ja iloinen koira. Se on aina valmis tutustumaan uusiin ystäviin ja saa ujoimmatkin yksilöt vauhtiin, vaikka se veisi aikaa - Nita on myös sinnikäs, ja jos se jotain haluaa, se saa sen tavalla tai toisella, oli se sitten sohvan alle kadonnut lelu tai yksin viihtyvä kaveri, joka ei lähde leikkiin mukaan.

Nita meille tullessaan

Bolognese on vanha italialainen seurakoirarotu, joka kuuluu bichonien sukuun. Sen voikin helposti sekoittaa ulkonäkönsä puolesta bichon frisén kanssa. Rodun kanta on ainakin vielä pieni myös kotimaassaan, ja Suomessa bologneseja on harvassa.

Bolognesea kuvataan usein älykkääksi, rauhalliseksi ja helposti koulutettavaksi koiraksi, joka kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Suomen Kennelliiton rotukuvauksessa bolognesesta sanotaan seuraavaa: "Hyvin rauhallinen eikä erityisen vilkas. Ujostelematon, mukautuvainen sekä erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja tämän ystäväpiiriin."


Nita vastaa rotukuvaustaan melko hyvin, mutta vilkkauden puutteesta ei sen kohdalla voida puhua! Nita haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä ja se yrittääkin yllyttää kaikkia mukaan leikkiin. Jos ketään ei kiinnosta leikkiä, se tyytyy touhuamaan yksikseen. Joskus, kun Nitalla on tylsää ja ylimääräistä energiaa, se käy tonkimassa kaikki mahdottomatkin paikat läpi ja kantaa löydöksensä olohuoneeseen ihasteltaviksi.


Ihmisten kanssa Nita on todella ystävällinen ja kärsivällinen. Sitä saa silitellä, rapsutella, käännellä ja nostella miten haluaa, eikä koira reagoi siihen kuin ehkä nuolaisemalla. Leikkiessäkin se muistaa pysyä tarpeeksi hellänä ja lopettaa pyydettäessä. Se myös jaksaa aina iloita, kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin!

Nitalle on erittäin helppo opettaa temppuja, sillä se tajuaa nopeasti, mitä sen pitää tehdä, jotta se saa herkun. Herkut ovatkin sille hyvin rakkaita, eikä se koskaan halua jäädä ilman, jos jossain jollekin sellaisia tarjotaan. Välillä se on kuitenkin niin omapäinen, ettei se suostu tekemään mitään tai ottamaan käskyjä kuuleviin korviinsakaan, mutta yleensä Nita on innoissaan tekemässä temppuja - herkkujen toivossa tietenkin.


Muiden koirien ja yleensäkin eläinten kanssa Nita on leikkisä ja innoissaan. Se yrittää yllyttää meidän kissavanhustammekin leikkiin aina, kun kissa on liikkeellä, eikä sen into laannu, vaikka välillä tuleekin tassusta kuonoon. Pentukurssillakin Nita oli se, joka sai vähän varuillaan olevat koirat mukaan jahtileikkiin - se leikkii ihan minkä koiran kanssa vain, vaikka se koira ei leikkisikään sen kanssa!

Pikku-Nita bolomeetingissä tammikuussa

Nitan kanssa olemme kokeilleet kaikenlaisia lajeja, niin agilityä kuin jäljestämistäkin. Se on innolla mukana kokeilemassa uusia asioita varsinkin, jos siellä on koiraseuraa. Silloin voi kyllä olla vaikea keskittyä ihan koko aikaa...

Ainoa miinuspuoli Nitassa, tai oikeastaan sen rodussa, on sen turkki. Bolognesejen turkinlaatu ei ole mitenkään helppohoitoinen, ja Nitalla se on vielä sieltä vaikeammasta päästä. Se takkuuntuu ja huopaantuu herkästi, eikä sitä saa millään selväksi. Tämän takia pidämme Nitan turkin lyhyenä, sillä silloin se on helpompi pitää takuttomana ja puhtaana. Ja jos totta puhutaan, pidän itse enemmän tästä lyhyehköstä karvapeitteestä kuin siitä rodun oikeasta, pitkästä turkista. :)

Tähän postaukseen olisi kuulunut lisäksi Nitan pentuvideoita, mutta enköhän jättänyt kannettavan kiintolevyni Vaasaan. Saatte siis nauttia tästä blogissa jo aiemmin olleesta sukkavaras-videosta!



Ja loppuun jouluterveiset Nitalta:

Jokaisella on ne omat jouluperinteensä niin kotona kuin tallissakin, ja tässä luukussa kerron meidän joulunviettotavoistamme.

Joulutunnelmaa talliin olemme luoneet joka vuosi koristelemalla Jimpan karsinan edustan. Kun oveen kiinnittää joulupalloja tai muita kuusenkoristeita, tulee hei paremmalle mielelle karsinan ohi kävellessä. Myös köynnöksiä voi kieputtaa oveen tai kaltereihin - meillä tämä ei kuitenkaan toimi, sillä ne katoavat nopeasti parempiin suihin...

Jimpan karsina entisessä tallissa jouluna -12

Jouluaattona olisi ihanaa herätä aikaisin ja lähteä tekemään aamutallia, mutta meidän tapauksessamme tämäkään ei toimi. Aiemmin, edellisellä tallilla asuessamme, hoidimme aamutallit vuoroissa, jolloin myös jouluaattona joku onnekas pääsi ruokkimaan ja viemään hevoset ulos.

Nyt täysihoidossa Jimppa saa syödäkseen ja pääsee ulkoilemaan, vaikka kukaan sitä hoitava ei pääsisikään paikalle - myös aattona. Niinpä jouluaattomme alkaa usein erillään, mutta päivän valjetessa pääsemme viettämään joulua myös yhdessä. Koska talvella valoisa aika on lyhyt, lähden tallille jo päiväsaikaan. Päivän lyhyyden lisäksi illat ovat meillä aina kiireisiä, kun pitäisi viettää joulua myös perheen ja sukulaistenkin kanssa, joten Jimpan liikutus tapahtuu aina aikaisemmin kuin normaalisti.



Meidän mielestämme jouluaattona ei pidä tuuppailla koulua tai kiertää uraa maneesissa, vaan silloin mennään maastoon. Jos maa on valkoinen, se on aina parempi. Viime jouluaattona kävimme Jimpan kanssa kahdestaan pitkällä maastolenkillä tutkimassa uusia reittejä ja toivottamassa vastaantulijoille hyvää joulua. Sitä edeltävänä jouluna lähdimme kaverin kanssa pellolle ratsastamaan ja intouduimme ottamaan vähän laukkakisaakin. (Jimppa hävisi.)

Vaikka maastoseura ja maisemat vaihtelevat vuosittain, jokaisella jouluaaton maastoilulla olemme koristautuneet talven juhlaa varten: milloin tonttulakein, kulkusin tai koristeköynnöksin, aina yllämme on ollut jotain punaista, kimaltavaa tai muuten jouluista. Heijastimia unohtamatta! ;)

Viime vuoden jouluaaton maasto
Linkki videoon
Joulupukki tuo Jimpalle harvemmin lahjoja, mutta joka joulu se on saanut vähintäänkin joulunpunaisen omenan ja pienen piparkakun lenkin päätteeksi. Jos ruuna on ollut oikein kiltti, voi sen ruokakupista löytyä myös muita herkkuja tai karsinan seinästä vaikka uusi Likit-nuolukivi. Eikä sovi unohtaa hevosten omia joulukuusia, joista ne saavat nauttia tarhaillessaan.

Viidennen luukun takaa paljastuu soittolista, joka saa (ainakin minut) virittymään joulutunnelmaan! Lista koostuu niin joululaulusuosikeistani kuin muistakin kappaleista, joissa on omasta mielestäni jouluista tunnelmaa.

★ It's Beginning To Look A Lot Like Christmas - Michael Bublé
★ Girl Almighty - One Direction
★ Christmas (Baby Please Come Home) - Michael Bublé
★ Sleigh Ride - Fun.
★ Cold December Night - Michael Bublé
★ Wonderful Christmas Time - Paul McCartney
★ Holly Jolly Christmas - Michael Bublé
★ Let It Snow - Dean Martin
★ Christmas Lights - Coldplay
★ Can't Help Falling In Love With You - Elvis Presley
★ Through The Dark - One Direction
★ White Christmas - The Drifters
★ Christmas Song (Chestnuts Roasting On An Open Fire) - Michael Bublé