Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.
Tämä talvi on ollut maastoilun kannalta melko surkea. Lumi ei ole pysynyt maassa paria päivää pitempään, mutta pikkupakkaset pitävät kyllä pohjat kivikovina. Jimpastakin huomaa, ettei maastoilu ole niin mukavaa, kun kaikkialla on vain kovia jään peittämiä teitä.
Onneksi ehdimme käymään edes yhdesti maastossa, kun maassa oli vielä jonkin verran lunta. Kovin pitkää lenkkiä emme tehneet, sillä Jimppa on ollut lähes vapaalla jalkaongelmiensa vuoksi ja palannut nyt hiljalleen säännöllisempään liikutukseen. Nyt olisi vihdoin aikaa maastoilla ja puuhailla Jimpan kanssa, kun kandijutut on hoidettu alta pois, mutta ei näillä pohjilla viitsi edes kävellä...
Onko muualla yhtä onnettomat maastoilukelit, vai nautitaanko siellä lumenpeittämistä pohjista?
Jouluaattoon on enää viikko! Senpä takia vuorossa olisi helppo ohje itsetehtyyn jouluotsapantaan, joka sopii paremmin kuin hyvin jouluisiin yhteiskuviin - tai miksei vaikka lahjaksi. :)
 |
| Satiininauha 2 e (Tiger), pienet kulkuset 1,49 e (Lidl). Neppareita voi halutessaan käyttää pannan kiinnityksessä, 2,50 e |
Otsapantaa varten tarvitset:
- Nauhaa tai muuta kangasta (esimerkissä satiininauhaa)
- Jouluisia koristeita, esim. kulkusia
- Neula ja lankaa/ompelukone (tai liimaa)
- (Tarranauhaa tai neppareita, jos haluaa tehdä erilaisen kiinnityksen)
Leikkaa nauhasta riittävän pitkä pätkä. Esimerkiksi full-kokoiseen päähän sopii noin 40-43 cm pitkä otsapanta, mutta mittaamalla käytössä olevan otsapannan tai hevosen otsan saat tarkemman tuloksen. Jätä nauhan molemmin puolin muutama sentti ylimääräistä taitoksia varten.
 |
| Itse ompelin taitokset käsin, mutta ompelukoneella lopputulos olisi varmasti siistimpi ja kestävämpi |
Taita nauhan päät sisälle niin, että nauhan väliin jää riittävästi tilaa suitsien niskahihnaa varten. Ompele/liimaa sitten taitettu pää kiinni nauhaan. Halutessasi voit myös ommella esimerkiksi tarranauhaa tai nepparit, jotta otsapannan vaihto olisi helpompaa.
Sommittele koristeet otsapannan etupuolelle ja ompele tai liimaa ne kiinni. Ja valmista tuli!
Satiininauha ei vaikuttanut kovin kestävältä, mutta rekvisiittana ja koristeotsapantana se tulee toimimaan silti oikein hyvin. Jimppa ei välittänyt kulkusten kilisystäkään, vaikka sillä ei tietääkseni ole ennen pidetty mitään kilisevää aivan korvien juurella.
Muutenkin Jimpan kanssa on mennyt mukavasti, ja jalkaongelmat näyttävät jättäneen meidät rauhaan! Vihdoin saimme myös tilsakumit alle, joten nyt lumi saa meidän puolestamme jäädä pysyvästi maahan.
Olisi myös hauska nähdä, jos joku innostuu askartelemaan jouluisen otsapannan ohjeen avulla! Eli jos haluaa, voi alle linkata oman versionsa tai tägätä Instagramissa @nelistelya :)
Kahdeksas yhteinen vuosi on vierähtänyt kuin silmänräpäyksessä. Vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, muutoksia ja muuttumattomuuden turvaa.
Jimpalle muutos on ollut pääasiassa hyväksi. Tämä on ollut ensimmäinen syksy ja talven alku, jolloin se ei ole päässyt kuihtumaan. Sen sijaan ratsutukset ovat jääneet kokonaan pois, sillä valmentajamme ei juurikaan liiku tällä alueella.
Hyvää vuosipäivää siis meille, ja toivottavasti niitä on vielä monta jäljellä!
Niin siinä vain kävi, ettei marraskuulle ehtinyt kuin kaksi postausta. Nyt on kuitenkin kandi paketissa ja viimeistä palautusta vailla, joten minullakin on taas vähän enemmän aikaa muulle elämälle!
Jimpan kanssa pari viimeistä viikkoa on menty hyvin kevyesti. Pakkasten tultua ruuna onnistui loukkaamaan jalkansa kokkareisessa tarhassa, ja sitä ollaan paranneltu nyt kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon turvotus laski kylmäyksellä, mutta nyt nestettä on kertynyt jalkaan uudestaan - joskin vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla.
Koska kaksin aina kaunihimpi, Jimppa veti takajalkaansa impparin plussakelien tultua. Haavajalkaa on pesty, kylmätty, kääritty hauteeseen ja suihkuteltu haavaspraylla, mutta ainakin vielä se vähän turvottelee. Jimppaa tuntuu haittaavan enemmän etujalan turvotus kuin tämä impparijalka, vaikka siihen nestettä onkin kertynyt enemmän.
Jimppa on siis saanut lähinnä lomailla - tai siis saikkuilla - paria kävelylenkkiä lukuun ottamatta. Se on ottanut liikuntatauon yllättävän hyvin, eikä ainakaan vielä näytä merkkejä liiasta energiasta. Toivon vain, että jalkojen turvotus laskisi tavallisella hoidolla, eivätkä ne kaipaisi eläinlääkäriä. Jatkamme siis hoitoa ja toivomme parasta!
Blogissa ei ole ollut kokonaista joulukalenteria, eikä sitä tule vielä tänäkään vuonna. Sen sijaan ajattelin julkaista 24-luukkuisen joulukalenterin blogin Instagramissa (@nelistelya)! Toki tänne bloginkin puolelle tulee jouluisia postauksia, sillä ainakin pari suunnitelmissa olevaa kalenteriluukkua julkaisen myös blogissa.
Laittakaahan siis blogin Instagram seurantaan, sillä jouluun asti tulen julkaisemaan siellä päivittäin!
...ja fiksusti valittu kuvauspaikka.
Nämä kuvat ovat lokakuun lopulta, kun vanhempani olivat käymässä luonani. Mukana oli myös Nita-koira, joka vieläkin pelkää Jimppaa, mutta ponit ovat silti sen mielestä ihan kivoja. Jimppa haluaisi tietenkin tehdä lähempää tuttavuutta, eikä ymmärrä, että koira on kauhusta kankeana. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia, että koira tajuaa pysyä poissa jaloista!
Oman haasteensa kuvaamiseen toi kuvauspaikka, jossa olisi ollut Jimpan mielestä loistava lounastarjoilu. Se ei jaksanut keskittyä sekuntiakaan, vaan yritti syödä tai kääntyillä minkä ehti. Hämmästyksekseni osa kuvista kuitenkin onnistui molempien osalta, vaikka suurimmassa osassa jompi kumpi meistä ei ollut kovinkaan kuvauksellinen. :D
 |
| 1 |
Nämä kuvat ovat lokakuun lopulta, kun vanhempani olivat käymässä luonani. Mukana oli myös Nita-koira, joka vieläkin pelkää Jimppaa, mutta ponit ovat silti sen mielestä ihan kivoja. Jimppa haluaisi tietenkin tehdä lähempää tuttavuutta, eikä ymmärrä, että koira on kauhusta kankeana. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia, että koira tajuaa pysyä poissa jaloista!
Oman haasteensa kuvaamiseen toi kuvauspaikka, jossa olisi ollut Jimpan mielestä loistava lounastarjoilu. Se ei jaksanut keskittyä sekuntiakaan, vaan yritti syödä tai kääntyillä minkä ehti. Hämmästyksekseni osa kuvista kuitenkin onnistui molempien osalta, vaikka suurimmassa osassa jompi kumpi meistä ei ollut kovinkaan kuvauksellinen. :D
 |
| 2 |
 |
| 3 |
 |
| 4 |
 |
| 5 |
 |
| 6 |
 |
| 7 |
 |
| 8 |
 |
| Yritimme myös saada molemmat nelijalkaiset yhteiskuvaan, mutta Nita ei suostunut poseeraamaan lähekkäin liian uteliaan Jimpan kanssa... |
Löytyikö joukosta suosikkia?
 |
| Joskus sää vaatii erityisiä varusteita |
Pitkääkin pitemmän tauon jälkeen uusi osa maastoratsastusta käsittelevään postaussarjaan! Tällä kertaa pohdintavuorossa ovat ratsastajan ja hevosen varusteet.
Tärkeää maastoratsastuksessa on hyvät varusteet. Kuten muulloinkin, sopivat ja ehjät varusteet ovat sekä turvalliset että miellyttävät ratsukolle. Epäsopiva satula voi aiheuttaa vaikka minkälaisia ongelmia, kun penkki puristaa tai painaa ja hevonen kipeytyy. Maastossa esimerkiksi pukittelu voi toki joissain tilanteissa johtua silkasta innostuksesta, mutta yleensä siinä on jokin aivan muu syy taustalla, mihin tulee puuttua pikimmiten. Pukittelua ei ehkä nähdä aina niin vakavana asiana, mutta yllättävä pukki voi horjauttaa ratsastajan alas selästä, eikä jokainen hevonen ymmärrä pysähtyä. Esimerkiksi Jimppa kuuluu juuri näihin hevosiin, jotka säikähtävät putoavaa ratsastajaa ja pakenevat paikalta, mikä ei maastoillessa ole koskaan turvallista. Satulan sopivuus onkin hyvä varmistaa säännöllisesti, sillä hevosen selkä ja satulan toppaukset voivat muuttua lyhyessäkin ajassa.
Ratsastajan turvavarusteista voi olla montaa mieltä, mutta itse pelaan mieluummin varman päälle. Kypärä suojaa päätä ratsastajan pudotessa, mutta maastossa siitä voi olla hyötyä muutenkin. Etenkin metsissä ratsastaessa kypärä voi suojata yllättäviltäkin asioilta: putoavilta kävyiltä, matalalla olevilta oksilta ja ehkä myös hirvikärpäsiltä. Maastossa pudotessa vaarana on, että päänsä kolauttaa kiveen tai kantoon. Alusta on kentällä tai maneesissa ratsastamiseen verrattuna arvaamattomampi, eikä tippuessa voi luottaa siihen, että putoaa tasaiselle pohjalle. Sen lisäksi maastoillessa voi tulla vastaan yllättäviä tilanteita, jolloin riski pudota kasvaa. Ei ole huono idea ottaa käyttöön myös turvaliivi, joka suojaa sekä sisäelimiä että selkärankaa ja kylkiluita. Paljon maastoilevana voin myös puhua jalustinkoppien puolesta - niiden avulla ei ole pelkoa, että jalka pääsisi jäämään jumiin jalustimeen, ja ne antavat myös leveämmän tuen päkiälle, mikä etenkin pitemmillä lenkeillä on iso plussa!
 |
| Kuva vuoden 2014 heijastinpostauksesta |
Varusteissa tärkeää on kiinnittää huomiota myös näkyvyyteen, eli heijastimiin. Kesäaikaankin on hyvä pukeutua maastoon siten, että ratsukon erottaa jo kauempaa, mutta varsinkin syksyllä ja talvella heijastimet ovat välttämättömiä. Niitä tulee olla niin hevosella kuin ratsastajallakin, jos ratsukon tiet jossain kohtaa sattuvatkin eroamaan, tai jos ratsastaja jossain vaiheessa taluttaa hevosta. Parhaimmiksi heijastimiksi olen itse kokenut heijastinloimen, joka näkyy todella kauas, kun heijastuspintaa on laajasti. Se myös pysyy hyvin päällä, maastoili sitten minkälaisissa ryteiköissä hyvänsä. Ratsastajalle paras heijastin on heijastinliivi, joita saa joskus ilmaiseksikin tai ainakin parilla eurolla. Jos samoilla reiteillä kulkee paljon autoja, hevosen jalkoihin on hyvä laittaa heijastimet, koska auton valot osuvat suoraan niihin. Valaisemattomilla reiteillä ratsastajalla kannattaa olla kypärälamppu, sillä vastaantulijat eivät välttämättä näe pimeässä heijastimillakaan varustettua ratsukkoa, jos minkäänlaista valonlähdettä ei ole lähellä. Huomioithan heijastimia valitessa myös sen, että ratsukko pitää nähdä niin edestä kuin takaa!
Muista varusteista voikin sitten olla montaa mieltä. Jotkut tykkäävät pitää maastossa korvahuppua suojaamassa hyönteisiltä, ääniltä tai tuulelta. Jotkut haluavat käyttää esimerkiksi martingaalia tai muuta apuohjaa sen varalta, että hevonen innostuu liikaa. Varsinkin kuolaimista on mielipiteitä suuntaan ja toiseen, eikä yksi ja sama kuolain sovi jokaiselle. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, ettei minkäänlaiset varusteet pidättele hevosen kokoista pakoeläintä silloin, kun se syystä tai toisesta päätyy pakenemaan. Kouluttamalla pakoreaktiota voi saada vähennettyä ja hallittua, mutta täysin kokonaan sitä ei pysty sammuttamaan.
Tässä vielä muistilista maastoilijan varusteista:
- sopivat ja ehjät varusteet
- kypärä
- (turvaliivi)
- (jalustinkopat)
- heijastimet
- hevoselle
- ratsastajalle
Mitä varusteita te käytätte maastoillessa?
Postaussarjan aiemmin julkaistut osat:
Miksi maastoon?
Miten maastossa ratsastetaan?
Lokakuun viimeisen päivän kunniaksi pitkästä aikaa maastovideota! Pohjat ovat olleet kivikovia jo jonkun aikaa, eivätkä yöpakkaset auta asiaa lainkaan. Lumi ehti olla maassa lähes kaksi päivää, jolloin saimme nauttia pehmeämmistä pohjista sekä iki-ihanista tilsoista. Odotan siis jo kovasti pysyvää lumipeitettä ja tilsakumeja, jotta maastoista pääisisi vihdoin nauttimaan kunnolla!
