Nelistelyä

Viime kesänä Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Tai oikeastihan se muutti ensiksi laitumelle, ja vasta myöhemmin syksyllä lauma siirtyi pihaton puolelle. Nyt ruuna on siis elänyt suunnilleen puoli vuotta pihattoelämää, joten voin kertoa jo jonkinlaisella varmuudella omia kokemuksiani pihatosta. Kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta pihattoelämisestä, joten näinkin lyhyessä ajassa on tullut huomattua monia uusia asioita.

Ihan ensiksi: mikä on pihatto?

Jos joku ei vielä tiedä, pihatto on siis kuin talli ilman karsinoita. Hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan sisälle pihattorakennukseen ja ulos tarhaan, eli ne eivät vietä öitä sisällä karsinassa. Usein virheellisesti ajatellaan, että hevoset nukkuvat yöllä usean tunnin ajan kuten ihmisetkin, vaikka tosiasiassa hevoset nukkuvat vain noin 4 tuntia vuorokaudessa jaettuna useampaan lyhyeen jaksoon. Karsinassa ollessaan hevonen saattaa siis nukkua esimerkiksi tunnin, syödä yöheiniään tunnin tai kaksi ja vain olla loput X tuntia.

Pihattoja on monenlaisia; sellaisen voi rakentaa alusta asti, rempata vanhasta rakennuksesta tai pienillä muutoksilla toteuttaa vaikka siirtotallista. Pelkkä katos ei vielä ole pihatto, vaan siinä tulee olla kunnon seinät. Jos pihattorakennuksista haluaa tietää lisää, suosittelen lukemaan Johanna Viitasen teoksen Pihatto - jos hevonen saisi valita. Siinä käydään hyvin läpi kriteerit toimivalle pihatolle ja avataan muutenkin pihattoasumista eri näkökulmista.

Tallista pihattoon - mikä muuttui?

Jimppa on nyt asunut uudessa paikassa 8 kuukautta. Se sopeutui nopeasti uusiin maisemiin, vaikka uudet laumakaverit eivät ihan heti sitä hyväksyneetkään joukkoonsa. Alkuun sitä välillä ajettiin pois portilta ihmisen saapuessa, liikutettiin heinäpaikalta toiselle ja muutenkin pidettiin ulkopuolisena. Pikkuhiljaa kaikki osapuolet alkoivat kuitenkin suopumaan toisiinsa, ja Jimppakin on uskaltanut sanoa vastaan, jos joku yrittää turhaan sitä liikutella.

Eniten meidän rutiineissamme muuttui se, ettei hevosia haettu illalla sisälle ja viety aamulla ulos. Jimppa sopeutui tähän muutokseen helposti, sillä laitumella se oli muutenkin ollut vuorokauden ympäri ulkona. Se ei siis kertaakaan ollut ihmeissään portilla odottamassa, miksei kukaan tule hakemaan illalla sisään. Lisäksi, koska hevosia ei tarvitse enää venkslata sisään ja ulos, helpottui sen osalta myös tallivuorojen tekeminen. Vuorot eivät myöskään ole samalla tavalla aikaan sidottuja kuin tallissa, vaan aamu- ja iltatallin voi tehdä melkein mihin aikaan tahansa. Varsinkin, kun täällä hevosilla on vapaa heinä, ei tallille tarvitse mennä tiettyyn kellonaikaan heiniä jakamaan.

Muuten en koe, että mikään muu homma muuttui pihattoon muutettuamme. Loimittaa tarvitsee ehkäpä vähemmän, kun Jimpalla on säänsuoja. Tallityöt ovat sinänsä samat, sillä vedet, heinät ja väkirehut pitää yhä jakaa ja pihattoa siivota. Mielestäni karsinoiden siivous on helpompaa kuin pihaton, mutta muuten työmäärä on ainakin näin vuokralaisen kohdalla sama.

Ensikertalaisen huomioita pihattoelämästä

Pihatto tarjoaa hevosen hyvinvoinnille tärkeitä asioita: lauman, vapauden liikkua ja valita asioita. Meidän tapauksessamme pihatto tarjoaa suhteellisen hyvin myös ruoan etsintään liittyviä toimintoja, sillä tarjolla on metsikköä ja välillä heinät jaetaan pieniin kasoihin ympäri tarhaa. Jimppa on ollut pihatossa alusta alkaen hyvin levollisen oloinen ja uskon, että se on juurikin pihattoelämän ansiota. Henkisen puolen lisäksi olen pannut merkille, ettei Jimpan jalat kerää nestettä ollenkaan. Karsinassa yöt ollessaan sen jalkoihin kertyi nestettä ja aamuisin liike oli vähän jäykempää. Nyt se pääsee liikkumaan vuorokauden ympäri, mikä on vanhan hevosen kunnolle tärkeää. Tosin, koska kyseessä ei ole aktiivipihatto, eivät hevoset liiku mitenkään erityisen paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin karsinassa ja pienessä tarhassa.

Minua hieman jännitti, miten Jimppa pärjäisi vapaalla heinällä, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Epäilin, että se vain söisi kaiken aikaa, eikä viitsisi edes lähteä ihmisen mukaan. Jännitin ihan turhaan, sillä Jimppa on aina iloisena tulossa vastaan, kun sitä haen tarhasta, eikä seiso koko päivää paalilla. Se on itse asiassa pysynyt aika hyvässä kunnossa, vaikka saakin syödä heinää mielin määrin, eikä liikunta ole raskasta.

Toinen asia, josta olin huolissani, oli se, miten Jimppa pärjäisi viileämmillä keleillä. Varsinkin ensimmäisillä syksyn sateilla heräilin yöllä kuuntelemaan sateen ropinaa ja huolestumaan, tutisisiko Jimppa pihatossa kylmissään, jos sille ei ollut laitettu loimea päälle. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän edes mietin loimiasioita. Jimppa kasvatti talveksi todella hyvän talvikarvan, ja olen päässyt todistamaan, kuinka hyvin se eristää. Edes märkä lumi ei pääse ihoon asti, vaan karva on vain päältä märkä ja alta ihan kuiva. Toki hevoset loimitetaan pihatossakin tarvittaessa, ja kovimmilla pakkasilla Jimpallakin on ollut loimi, vaikka ehkä se olisi pärjännyt ilmankin.

Ainoa miinus, joka ei sinänsä ole mikään ongelma, on se, että Jimppa ei enää viihdy tallissa. Voi olla, ettei se aiemminkaan ole viihtynyt, mutta nyt se selvemmin turhautuu, jos joutuu olemaan sisällä tavallista kauemmin. Hoito- ja huoltohommat onnistuu yhä ihan yhtä helposti kuin aiemminkin, mutta ylimääräinen hengailu tallissa ei ole Jimpan mieleen. Ihan ymmärrettävää, sillä sen elämä on kokonaan tallin ulkopuolella. Tämän huomattuani olen yhä enemmän sitä mieltä, etten enää halua karsinatalliin takaisin, jos ei ole aivan pakko. Olen iloinen, että Jimppa on sopeutunut ja tykästynyt pihattoelämään näin hyvin, sillä ennen muuttoa murehdin jo etukäteen sitä mahdollisuutta, että Jimppa ei viihtyisikään uudessa ympäristössä. Uskon, että aika harvassa ovat hevoset, jotka eivät viihtyisi pihatossa. Viihtymisongelmia voi toki tulla huonosta laumakemiasta tai pihaton puutteista, mutta toimivassa pihatossa ja tasapainoisessa laumassa viihtyy varmasti jokainen.

Jimppa 1.3.2021

Pihatosta on tullut nopeasti paljon suositumpi tapa pitää hevosia tavallistenkin hevosharrastajien joukossa, kun muutamia vuosia sitten ainakin omassa hevospiirissäni pihattoja pidettiin vain varsojen ja islanninhevosten juttuna. Nykyään vaikuttaa enemmän siltä, että pihatosta olisi pikkuhiljaa tulossa uusi normaali, eikä mikään kakkosvaihtoehto karsinatalleille!

Kauan odotettu Oikea Talvi on vihdoin saapunut tänne länsirannikollekin. Pahoin pelkäsin, että tänä talvena toistettaisiin viime talven jäätikkö- ja mutapainajainen, mutta vuoden vaihtuessa saimmekin oikein roppakaupalla lunta! Itse asiassa lumen tulo ei ole vieläkään täysin loppunut, vaan miltei joka päivä sataa vähän uutta lunta. Voi olla, että keväällä manaan tätä lumen määrää uiskennellessani mudassa ja loskassa, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä talvesta!

Lumikerros on muuttanut maastoilumme täysin. Sen lisäksi, että pohjat ovat nyt täydellisessä kunnossa, lumi valaisee iltahämärässä niin hyvin, ettei ylimääräistä valonlähdettä edes tarvitse. Ja koska kuljemme koko ajan kevättä ja kesää kohti, myös valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Samaa tahtia myös motivaationi on noussut, kun tallille pääsee oikeastaan aina valoisan aikaan eikä yliopisto-opinnoista ole enää stressiä. Minähän tosiaan valmistun nyt helmikuussa, joten vapaa-ajallani olen vihdoin oikeasti vapaalla!

Alkuvuosi onkin ollut hyvää aikaa liikutusten kannalta. Olen jaksanut käydä useammin tallilla ja maastolenkitkin ovat pidentyneet tasaiseen tahtiin. Vähän aikaa sitten kävimme koko lauman kanssa 10 kilometrin lenkillä ja Jimppa ei juuri edes hionnut tai vaikuttanut mitenkään väsähtäneeltä. Sen kunto on siis pysynyt suhteellisen hyvänä siitäkin huolimatta, että sen liikunta on ollut jo aika kauan kevyttä.

Olen innostunut entistä enemmän lenkkeilemään maasta käsin Jimpan kanssa, koska se tarjoaa myös minulle hyvää liikuntaa. Jimppakin pitää tästä tavasta lenkkeillä, sillä pystyn tukemaan sitä jännittävissä tilanteissa paremmin maasta käsin. Yksin maastoillessa ratsain Jimppa on nyt ollut tavallista epävarmempi ja pysähdellyt tuijottamaan kaikenlaista. Voi olla, että alueella on liikkunut jokin eläin tai useampi, minkä takia Jimppaa jännittää lähteä yksin maastoon ilman ihmisen tukea maasta. Onneksi voin aina tulla alas ja auttaa sen pelottavien kohtien ohi, joten sinänsä tämä ei ole mikään iso ongelma.

Alla lyhyt video meidän viime perjantain maastosta. Alun vaikeuksien jälkeen maasto sujui oikein mukavasti ja Jimppa jopa innostui laukkaamaan. Ja ehkä alkoi vähän kuumumaankin, haha 😄

Toivottavasti muillakin on ollut mahdollisuus nauttia tästä talvesta ja huipuista maastoilukeleistä! Päivittelen blogin puolella harvemmin meidän arkikuulumisia, joten jos arki ja nopeampi päivitystahti kiinnostavat, kannattaa seurata meitä Instagramissa. Myös YouTubeen tipahtelee tasaisin väliajoin tallivideoita liikkuvan kuvan ystäville.

Toissa jouluna sain silloiselta talliltamme joululahjaksi Hevoskoulutus.fi:n ja Fitsteedin hevosen harjoituspäiväkirjan, johon olen parhaimpani mukaan merkinnyt Jimpan liikutukset. Päiväkirjasta löytyy toki muitakin ominaisuuksia, kuten aukeama lääkityskirjanpidolle, kengitysaikataulu ja taulukot hevosen lihaskunnon kartoittamista varten. Täällä blogin puolella olen kuitenkin keskittynyt vain liikutuskalenteriin, vaikka muitakin kohtia olen silloin tällöin täytellyt.

Ennen viimeisen neljänneksen läpikäyntiä jaan omia ajatuksiani päiväkirjan täyttämisestä ja hyödyllisyydestä. Jonkinlainen kalenteri on mielestäni ihan hyvä idea, jotta pysyy perillä etenkin hevosen huoltojutuista. Itse kuulun siihen joukkoon, jolle tulee aina yllätyksenä, että taas on aika kengitykselle, raspaukselle tai rokotukselle... Aika tuntuu lentävän ohi ihan huomaamatta! Sen takia minulle onkin tärkeää saada rutiiniasiat valmiiksi ylös, jotta en havahdu edellisenä iltana siihen, että en ole muistanut pyytää eläinlääkäriä paikalle.

Mitä liikutusten merkitsemiseen tulee, näin tarkka kirjanpito viikon liikutuksista osoittautui itselleni sopimattomaksi. Päiväkirjan täyttäminen tuntui välillä raskaalta ja aloin herkästi suorittamaan viikon liikutuksia, mikä söi motivaatiota. Itselleni sopii paremmin se, että yritän vain pitää liikutuksen mahdollisimman monipuolisena ilman tarvetta pitää liikutuskerroista kirjaa. Näin en kehitä itselleni enempää suorituspaineita ja pode huonoa omaatuntoa, jos välillä on ollut kevyempää. Jos harrastaisin tavoitteellisesti, voisi tarkemmasta kirjanpidosta ollakin hyötyä. Jimpan kanssa tavoitteena on vain pitää ruuna terveenä ja tyytyväisenä, joten ihan näin tarkkaa päiväkirjaa en koe kaipaavani. Ajattelin kuitenkin hyödyntää päiväkirjan muita osia, joita jäi vielä vuoden jälkeen jäljelle. Siihen saa kätevästi hierojan kommentit, lihavuuskunnon seurannan ja muut hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeät tiedot ylös.

Viimeinen neljännes oli maastakäsittelypainotteinen, kuten koko vuosi. Loppuvuodesta ongelmaksi muodostui pari irronnutta kenkää juuri liukkaimpaan aikaan sekä kaatuminen tarhassa, jonka vuoksi Jimppa oli kevyemmällä liikunnalla vähän aikaa. Sen lisäksi viimeistelin pro gradu -tutkielmaani, joten välillä Jimpan liikutus jäi taka-alalle gradustressin vuoksi.

Liikutukset numeroina koko vuodelta:

💚 Maasta käsin: 182 kertaa
💛 Ratsastus: 17 kertaa
❤️ Ajo: 14 kertaa
💙 Maastoratsastus: 29 kertaa

Liikutusten keskiarvo: 7.9/10

Yhteensä 242 liikutuskertaa

Kuten näkyy, pääasiassa viime vuonna liikuttiin maasta käsin. Kävimme kävelyillä, teimme mäkitreeniä, ylitimme puomeja, venyttelimme pilatesliikkeillä, ohjasajoimme, kokeilimme maastaratsastusta... Eli vaikka päiväkirjan sivut täyttyivät vihreästä, se ei meidän tapauksessamme tarkoittanut sitä, etteikö liikutus olisi silti monipuolista!

Selässä kävin alle 50 kertaa, eli en läheskään viikoittain. Kärryttelykerrat lisääntyivät loppuvuotta kohden, kun muutimme parempiin kärrymaastoihin ja luottamukseni Jimpan kanssa ajeluun kasvoi. Uskonkin, että tänä vuonna ajamme paljon enemmän! Vaikka ei se haittaa, jos jatkammekin maastakäsittelylinjalla. Jimppa on mielestäni ollut paljon motivoituneempi lähtemään tekemään kanssani asioita, kun ratsastus on jäänyt vähemmälle ja maastakäsittely lisääntynyt.

Ja loppuun vielä ne viimeisen neljänneksen viikkokatsaukset! Mitä tykkäsitte tästä postaussarjasta, oliko meidän liikutuskalenteria kiinnostava seurata?

Selvisimme vuodesta 2020. Poikkeustilanne ei juurikaan vaikuttanut hevoselämääni, ainakaan rahan menon kannalta. Keräsin menneenä vuotena joka kuukaudelta Jimppaan käyttämäni eurot ylös ja jaoin kuukausitasolla hevosmenoni täällä blogin puolella. Yhtäkään kuukautta ei menty ilman jotakin lisäkulua tallivuokran lisäksi, eikä tallivuokra myöskään ollut aina kuukausien suurin meno.

Mitä ajatuksia menojen listaaminen herätti? Ainakin sen, että kylläpä sitä rahaa vaan saa hevoseen kulumaan! Joinakin kuukausina menojen listaaminen sai olon tukalaksi, kun rahaa meni normaalia enemmän. En luultavasti halua seurata hevosmenojani näin tarkkaan enää tänä vuonna, mutta jollakin tasolla rahankäyttöä on aina hyvä seurata. Ehkä jokaista pientä ostosta ei tarvitse merkitä listaan, vaan tarkkailla enemmänkin kokonaiskuvaa.

Ennen yhteenvetoa koko vuodesta vilkaistaan ensiksi joulukuun hevosmenoihin:

Horzen tilaus (sis. painomittanauha, leukaketjun suoja, vyönpidentäjä) 23 €

Kurkuma 9,78 €

Black Horse Tender 16,90 €

Suppleaze Ultraflex (kirppariostos) 35 €

Irtokengän laitto 20 €

Pihattovuokra (sis. heinät) 180 €

Yhteensä: 284,68 €

Melko kohtalaisella summalla päätettiin tämä vuosi! Joulukuussa ostin - ainakin omasta mielestäni - vain tarpeellisia asioita. Lisää ruokaa ja lisäravinteita sekä Horzelta jo pidempään harkitsemiani pikkujuttuja.

Kuinka paljon hevosen omistaminen maksaa? Tämä riippuu monesta asiasta, mutta ehkä tästä meidän versiostamme saa jokinlaisen käsityksen siitä, mitä se edullisimmillaan voi olla. Mehän emme juuri käy valmennuksissa eikä varsinkaan kilpailuissa, joihin saa uppoamaan ison summan rahaa. Asumme myös edullisella tallipaikalla. Tallivuokra on monelle se suurin menoerä, mutta siitä pystyy usein myös säästämään, jos ei välttämättä tarvitse hevoselleen asuinpaikaksi sitä kalleinta kisakeskusta. Toki alue vaikuttaa paikkojen hinnoitteluun, joten pääkaupunkiseudun ja vaikkapa pohjoisemman Suomen tallipaikoissa on melkoinen hintaero.

Meidän vuoden 2020 hevosmenojen kokonaissumma oli: 5247,02 €

Tai ainakin suunnilleen, koska en luota siihen, että olisin muistanut merkitä ihan kaikkea. Jotain pieniä summia tuosta voi siis uupua, mutta kaikki isoimmat menot olen laskenut loppusummaan mukaan. Eli reilu viisi tonnia pitää vähintäänkin varata hevoseen vuosittain, jos harrastaa minun tavallani, eli pitää hevosta lähinnä lemmikkinä, eikä asu pääkaupunkiseudulla. Sen lisäksi täytyy varata vielä lisää rahaa myös yllättäviin menoihin, jos jotain sattuu.

Vaikka välillä tuskastelin ja kriiseilin rahanmenoa, hyvinä hetkinä rahaa ei tullut ajateltua ollenkaan. Kun sekä hevosella että itsellä on mukavaa ja homma toimii, ei sille voi asettaa hintaa. Esimerkiksi tämä uuden vuoden aatonaaton luminen kärryajelu muistutti, miksi en todellakaan vaihtaisi hetkeäkään hevosenomistajuudestani pois - oman hevosen kanssa harrastaminen tuo elämään sellaista sisältöä, mistä maksaa mielellään.

ME MUUALLA

LUKIJAT

ARKISTO

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

AIHEET