Taas kerran kokonainen vuosi on vierähtänyt, uskokaa tai älkää. Meidän elämämme on aika mitäänsanomatonta nykyään, jos siis ajattelee kilpailujen, valmennusten ynnä muiden tapahtumien näkökulmasta. Aikaisemmat vuodet ovat siinä mielessä olleet tapahtumarikkaampia, kun olemme valmentautuneet säännöllisesti, käyneet muutamissa matkakisoissa ja muutenkin harrastaneet aktiivisemmin.
Mutta vaikka harrastustyyli onkin vuosien saatossa muuttunut, ei se ole muuttunut huonompaan. En ratsasta Jimpalla enää kuin joskus ja jouluna, mutta mielestäni se on aivan sallittua, kun takana on monen monta vuotta, jolloin ratsastin paljon enemmän. Oikeastihan ratsastusta ei hevonen tarvitse tai kaipaa, mutta ihmisten mielestä se on outoa tai jopa väärin, jos hevosella ei ratsasteta. Ehkä tulevaisuudessa tämäkin tulee muuttumaan ja ratsastusta katsotaan uusin, ei yhtä etuoikeutetuin silmin.
Tänä vuonna olemme maastoilleet paljon maasta käsin mutta myös ajaen. Se onkin ehkä tämän vuoden isoin muutos! Olen rohkaistunut kärryttelyn suhteen huimasti ja Jimpasta on kuoriutunut niin leppoisa ajettava, etten olisi kuuna päivänä sitä uskonut. Kesällä kävimme kärryiltä käsin yli 100 kilometriä maastoilemassa, mikä on melkoinen harppaus verrattuna esimerkiksi vuoteen 2019, jolloin ajoin Jimpalla varmaankin alle 10 kilometriä (ei ollut oikein ajomahdollisuuksia sillä tallilla). Tästä muutoksesta olen iloinen, sillä Jimppa vaikuttaa nauttivan kärryttelystä varsinkin nyt, kun se on rentoa ja mukavaa hommaa molemmille.
Alkuvuodesta maastoilimme kävellen useita kymmeniä kilometrejä kuukaudessa ja se oli ihanaa. Olin silloin osa-aikatöissä ja pääsin arkena tallille myös valoisaan aikaan, mikä ei ole mitenkään pitkä ajanjakso talvikuukausina. Maasta käsin lenkkeily on mielestäni hirmu hyvää liikuntaa molemmille - hevonen saa liikkua ilman ihmisen painoa tai varusteiden rajoitteita, ja ihminen saa reippailla omin jaloin.
Toki tänä vuonna on tullut myös ratsastettua jonkin verran. Herättelin pariin kertaan kaulanaruhommia henkiin ja kävimme maastossa kävelemässä ilman suitsia. Loppuvuodesta keksin kokeilla kentällä ratsastelua niin, että Jimppa sai ehdottaa halutessaan ravia tai laukkaa, ja se on tuonut ratsastukseen mielekkyyttä. Meillä ei enää ole ratsastukseen liittyviä tavoitteita, joten tällainen rento hyvän mielen humputtelu on ollut juuri sitä, mitä pitääkin.
Kesän lopulla hevosten siirtyessä laitumelta takaisin pihattoon tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Ajattelin kirjoittaa tästä myöhemmin vähän syvemmin kokemuksiani, mutta sanotaan nyt ainakin sen verran, että en ole katunut päätöstäni kertaakaan! Jimppa on mielestäni viihtynyt pihattolaisena oikein hyvin ja löytänyt oman paikkansa laumasta. En usko, että se olisi koskaan vihannut karsinassakaan oloa, mutta kyllä pihatto on tehnyt sille hyvää.
Kaiken kaikkiaan 2021 oli hyvä vuosi, vaikka tietenkin 12 kuukauteen mahtuu myös huonoja hetkiä. Myös tallin ulkopuolella on tapahtunut: alkuvuodesta valmistuin yliopistosta filosofian maisteriksi, menimme mieheni kanssa kihloihin ja kevään lopussa päätin työni edellisessä työpaikassa. Kesällä otin rennosti ja olin pitkästä aikaa täysin lomalla. Elokuussa aloitin uudessa työpaikassa, ja muutimme kerrostaloasunnosta rivitaloon. Marraskuussa haimme kotiin uudet rottamme Romuluksen, Noamin ja Mochin. Oli ihanaa saada melkein vuoden tauon jälkeen taas sisustaa häkkiä ja nuuskutella rottien turkkia (tuoksuu niin hyvältä!). Rottapojista on jo näin lyhyessä ajassa tullut iso osa elämäämme, ja ovathan ne myös aivan ihania, uteliaita eläimiä!
 |
| Rottapojat loma-asunnossaan. |
Vuodelle 2022 en aseta Jimpan suhteen mitään tavoitteita. Itselleni tulen varmasti asettamaan tavoitteita, isompia ja pienempiä, mutta Jimppaa kohtaan en halua asettaa mitään sen kummempia paineita. Kunhan terveys ja kunto pysyvät hyvänä, niin se riittää!
Blogin puolella vuosi on ollut hiljainen. Vain 15 postausta tämän julkaisun lisäksi! Olen päivitellyt ahkerammin Instagramia ja julkaissut aiempaa aktiivisemmin videoita Youtubeen, mutta blogi on puolestaan jäänyt jalkoihin. Toisaalta niin taitaa olla käynyt monelle muullekin - blogit eivät enää ole niin suosittuja, vaan ihmiset lukevat mieluummin lyhyitä tekstejä ja keskittyvät enemmän kuviin ja videoihin. Minä mukaan lukien. 😄 En silti halua lopettaa blogin kirjoittamista, mutta en usko, että julkaisutahti tulisi tästä kiihtymään (luultavasti päinvastoin). Välillä tulee kuitenki halu kirjoittaa pidempiä tekstejä ja siihen tämä alusta sopii paremmin kuin hyvin.
Toivottavasti teillä muillakin on ollut takana edes ihan hyvä vuosi, tai jos ei, niin toivottavasti uusi vuosi on jo parempi! Jimppa viettää uuttavuotta laumansa kanssa sillä välin, kun minä juhlistan sitä mieheni perheen luona Yhdysvalloissa.
Onnentäytteistä uutta vuotta 2022 kaikille!
