Taas on yksi vuosi vierähtänyt, ja vuorossa on katsaus menneisiin kuukausiin. Aika on kulunut niin nopeasti, että on vaikea edes uskoa vuoden 2014 olevan jo ohi! Meille tämä vuosi on ollut muutosten aikaa niin hyvässä kuin huonossakin. Edistystä on tapahtunut, mutta välimatka kasvanut, mikä taas on hankaloittanut yhdessä harjoittelemista.
Tammikuussa uskaltauduin uuden valmentajan, Anniina Taluksen, silmien alle ratsastamaan. Kävimme ahkerasti myös muissa valmennuksissa, mikä oli hyvä alku edistyksen vuodelle.
Helmikuussa pääsimme paremmin maastoilemaan, ja hyvänä muistona ajasta on blogissakin postaus, jossa pääsin hehkuttamaan ensimmäisiä pitkiä laukkoja maastolenkillämme.
Kevään lähestyessä hevostelussa tapahtui vähän enemmän. Jatkoimme valmennuksissa käymistä niin uudella kuin vanhallakin valmentajalla, ja minä pääsin käymään myös toisen hevosen selässä, kun päädyin cr-valmennukseen Doris Münsterin oppiin. Jimppa puolestaan sai selkäänsä toisen ratsastajan, kun se pääsi ratsutettavaksi.
Huhtikuussa Jimppa pääsi Mervi Pakolan ratsutettavaksi, ja siitä alkoi myös meidän edistyksemme ratsastuksessa. Ruuna alkoi tajuamaan myötäämisen idean myös selästä.
Keväällä treenaus jatkui. Toukokuussa työni loppui, joten minulla oli enemmän aikaa puuhailla Jimpan kanssa (vaikka se aika olikin tarkoitettu pääsykokeisiin). Harjoittelimme myötäämistä maasta juoksuttaessa, mikä auttoi meitä myös ratsastuksen saralla.
Kesäkuussa käytimme treeneissä puomeja, ja Jimpan laukannostot oikeaan olivat jo hyvällä mallilla. Pappaponi täytti myös huimat 15 vuotta, josta todisteena sen oma synttärivideo!
Heinäkuussa maastoilu, maasta käsin työskentely sekä temput oli pääosissa kuuman sään takia. Kävimme silti valmennuksessa, ja aloimme äidin kanssa miettimään tulevaisuutta, sillä olin saanut hyväksymiskirjeen yliopistosta, eikä minulla ollut mahdollisuutta ottaa Jimppaa mukaan.
Elokuu oli muutosten aikaa. Minä muutin opiskelemaan Vaasaan, minkä takia Jimpalle piti etsiä vuokraaja liikuttamaan sitä arkisin. Poni sai kaikeksi onneksi itselleen vuokraajat, joiden lisäksi myös äitini liikutti ruunaa silloin tällöin. Samoihin aikoihin ratsastuksen alueella tapahtui läpimurto, kun Jimppa oppi eteen-alas -muodon salat. Yritimme myös käydä Kekajärvellä uittamassa, mutta siellä ei ollut mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Elokuussa ruuna raspattiin.
Syksyn tullessa blogikin koki ymmärrettävän hiljentymisen, kun välimatka kasvoi alle kymmenestä kilometristä pariin sataan. Päästessäni käymään kotona Jimpan luona tehtävänäni oli yleensä käydä päästelemässä höyryjä maastossa, jottei ruuna keräisi liikaa energiaa vähemmällä liikunnalla ollessaan. Syyskuussa Jimppa rokotettiin.
Koko syksy meni paljolti saman kaavan mukaan, ja blogin puolella se näkyi vähäisissä postauksissa. Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että Jimppa ei yskinyt tai laihtunut - päin vastoin, se pyöristyi joka puolelta.
Loppuvuodesta Jimppa alkoi temppuilemaan maneesissa vuokraajien kanssa, minkä tähden päästessäni Mervin valmennukseen otimme ponin käyttäytymisen suurennuslasin alle. Syyksi paljastui se, että ruuna oli saanut mennä sieltä, mistä aita oli matalin, ja etenkin oikeaan kierrokseen sen kanssa sai alkaa tekemään töitä, jotta avut saisi läpi ja ponin toimimaan. Aloimme myös käymään irtohypytyksessä joka toinen viikko, mikä teki energiselle vaarille hyvää.
Joulukuussa ruuna pääsi kiropraktikon hoidettavaksi, kun tallillemme tuli sellainen käymään. Jimppa käyttäytyi käsittelyn aikana oikein kiltisti, vaikka usein hevoset ensimmäisillä kerroillaan saattavat olla epävarmoja ja tarvita jopa huulipuristinta tai muuta harhauttamaan niitä itse hoidosta. Tipuin myös vuoden ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun metsäpolulla vastaan tuli kaatunut puunrunko, jonka ali mahtuikin vain hevonen... Joululomani alkoi, mikä tarkoitti Jimpalle säännöllistä liikuntaa. Lisäksi ruunalle aloitettiin salmiakki+c-kuuri kiropraktikon ohjeistamana laittamaan aineenvaihduntaa paremmin liikkeelle.
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut yhtä aikaa monivaiheinen ja tavallisen tylsä. Ratsastuksessa edistystä on tullut kaikista yhteisistä vuosista eniten juuri tänä vuonna, ja toivon saman jatkuvan ensi vuonnakin. Jimppa on pysynyt terveenä, eikä muutakaan sen suurempaa vahinkoa ole tapahtunut.
Viime vuoden vuosikatsauspostauksessa asetin tavoitteita tälle vuodelle. Koska kukaan ei tiennyt, mitä vuosi toisi tullessaan, emme jokaista tavoitetta saaneet saavutettua, mutta aina meille jotain jää käteen:
★ Uusi valmentaja: viime vuonna salaa haaveilin, että uskaltaisimme mennä jonkun toisen valmentajan valmennettavaksi Mervin (ja Riikan) lisäksi. Heti vuoden alussa haave toteutui, ja osallistuimmekin koko kevään Anniina Taluksen valmennuksiin Mervin valmennusten rinnalla.
★ Laukannostot: viime vuonna listasin tavoitteeksi sen, että laukannostot onnistuisivat ilman puolen ympyrän alkuräpellystä. Vaikka etenkään oikea laukka ei nouse läheskään aina siististi ja heti, ei sitä tarvitse pyytää kuin parin askeleen verran, kun viime vuonna sen sai hyvällä tuurilla nousemaan ollenkaan ja nosto venyi vaikka kuinka kauan. Vasen nousee heti, kun sitä pyytää, vaikkei sekään näytä hirveän siistiltä tai hallitulta. Kyllä sekin siitä paranee, tärkeintä kuitenkin on, että molemmat laukat nousevat!
★ Monipuolinen harrastaminen: vaikka viime vuoden listassa olevaa poniagilitya emme päässeetkään tänä vuonna harjoittelemaan, olemme kuitenkin tehneet kaikenlaista muuta mukavaa. Jimppa on liikkunut niin kärryiltä, maastakäsin kuin ratsainkin, ja liikutuspaikkoina ovat toimineet maneesi, kenttä, ravirata ja erilaiset maastot. Lisäsimme loppuvuodesta liikuntaan mukaan myös irtohypytyksen, ja aina niin kömpelö ja säälittävä estehevoseni on alkanut kehittymään jo hieman paremmaksi - selästä en kyllä menisi siltikään esteitä kokeilemaan, ei se vielä niin sulavasti niitä ylitä...
Mitä saavuttamattomiin tavoitteisiin tulee, syy ei ollut kummassakaan meissä. Olin asettanut tavoitteeksi startata matkakisoissa kahdessa eri luokassa, mutta kisoja ei sitten järjestettykään missään järkevän matkan päässä, minkä lisäksi olin opiskelemassa, eikä Jimppa päässyt kunnon maastolenkeille kuntoaan kohottamaan. Seuramme ei myöskään järjestänyt yksiäkään harjoituskoulukisoja, joihin olisimme voineet raviohjelmaa mennä esittämään. Ehkä ensi vuonna kisoja ilmaantuisi paremmin?
Ensi vuodelle voisin asettaa taas joitakin tavoitteita. Nyt se on edellistä vuotta helpompaa, sillä tiedän suunnilleen, miten vuosi tulee menemään, eikä mitään näin suurta muutosta pitäisi olla tulossa vähään aikaan.
★ Taipuminen oikeaan kierrokseen: tämän me otamme heti vuoden alusta käsittelyyn, ja Jimppa pääsee (tai joutuu - omasta mielestään) töihin ratsuttajan alle.
★ Matkakisat: koska viime vuonna emme päässeet yksiinkään matkakisoihin, toivoisin tämän vuoden tarjoavan meille siihen edes yhden mahdollisuuden.
★ Uittaminen: emme ole vielä päässeet sellaiselle paikalle, jossa olisi hyvä käydä uittamassa, joten ensi kesän tavoitteena olisi vihdoin päästä rannalle kahlaamaan!
★ Terveys ja luottamus: nämä kaksi ovat jokavuotisia tavoitteitamme, ja ensi vuodenkin toivon olevan Jimpalle hyvä. Ei yskimistä ja laihtumista, vaan terve ja elämäniloinen vauhtivaari, jonka kanssa puuhailu olisi entistäkin helpompaa ja turvallisempaa.
PS. Muistakaahan, että ilotulitusaika alkaa uudenvuodenaattona 31.12. kello 18 ja päättyy yöllä 02.00! Ei tarvitse aloittaa jo aatonaattona (tai päivää ennen sitä), kuten eräät innokkaat raviradalla tekivät... :/
Tammikuussa uskaltauduin uuden valmentajan, Anniina Taluksen, silmien alle ratsastamaan. Kävimme ahkerasti myös muissa valmennuksissa, mikä oli hyvä alku edistyksen vuodelle.
Helmikuussa pääsimme paremmin maastoilemaan, ja hyvänä muistona ajasta on blogissakin postaus, jossa pääsin hehkuttamaan ensimmäisiä pitkiä laukkoja maastolenkillämme.
Kevään lähestyessä hevostelussa tapahtui vähän enemmän. Jatkoimme valmennuksissa käymistä niin uudella kuin vanhallakin valmentajalla, ja minä pääsin käymään myös toisen hevosen selässä, kun päädyin cr-valmennukseen Doris Münsterin oppiin. Jimppa puolestaan sai selkäänsä toisen ratsastajan, kun se pääsi ratsutettavaksi.
Huhtikuussa Jimppa pääsi Mervi Pakolan ratsutettavaksi, ja siitä alkoi myös meidän edistyksemme ratsastuksessa. Ruuna alkoi tajuamaan myötäämisen idean myös selästä.
Keväällä treenaus jatkui. Toukokuussa työni loppui, joten minulla oli enemmän aikaa puuhailla Jimpan kanssa (vaikka se aika olikin tarkoitettu pääsykokeisiin). Harjoittelimme myötäämistä maasta juoksuttaessa, mikä auttoi meitä myös ratsastuksen saralla.
Kesäkuussa käytimme treeneissä puomeja, ja Jimpan laukannostot oikeaan olivat jo hyvällä mallilla. Pappaponi täytti myös huimat 15 vuotta, josta todisteena sen oma synttärivideo!
Heinäkuussa maastoilu, maasta käsin työskentely sekä temput oli pääosissa kuuman sään takia. Kävimme silti valmennuksessa, ja aloimme äidin kanssa miettimään tulevaisuutta, sillä olin saanut hyväksymiskirjeen yliopistosta, eikä minulla ollut mahdollisuutta ottaa Jimppaa mukaan.
Elokuu oli muutosten aikaa. Minä muutin opiskelemaan Vaasaan, minkä takia Jimpalle piti etsiä vuokraaja liikuttamaan sitä arkisin. Poni sai kaikeksi onneksi itselleen vuokraajat, joiden lisäksi myös äitini liikutti ruunaa silloin tällöin. Samoihin aikoihin ratsastuksen alueella tapahtui läpimurto, kun Jimppa oppi eteen-alas -muodon salat. Yritimme myös käydä Kekajärvellä uittamassa, mutta siellä ei ollut mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Elokuussa ruuna raspattiin.
Syksyn tullessa blogikin koki ymmärrettävän hiljentymisen, kun välimatka kasvoi alle kymmenestä kilometristä pariin sataan. Päästessäni käymään kotona Jimpan luona tehtävänäni oli yleensä käydä päästelemässä höyryjä maastossa, jottei ruuna keräisi liikaa energiaa vähemmällä liikunnalla ollessaan. Syyskuussa Jimppa rokotettiin.
Koko syksy meni paljolti saman kaavan mukaan, ja blogin puolella se näkyi vähäisissä postauksissa. Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että Jimppa ei yskinyt tai laihtunut - päin vastoin, se pyöristyi joka puolelta.
Loppuvuodesta Jimppa alkoi temppuilemaan maneesissa vuokraajien kanssa, minkä tähden päästessäni Mervin valmennukseen otimme ponin käyttäytymisen suurennuslasin alle. Syyksi paljastui se, että ruuna oli saanut mennä sieltä, mistä aita oli matalin, ja etenkin oikeaan kierrokseen sen kanssa sai alkaa tekemään töitä, jotta avut saisi läpi ja ponin toimimaan. Aloimme myös käymään irtohypytyksessä joka toinen viikko, mikä teki energiselle vaarille hyvää.
Joulukuussa ruuna pääsi kiropraktikon hoidettavaksi, kun tallillemme tuli sellainen käymään. Jimppa käyttäytyi käsittelyn aikana oikein kiltisti, vaikka usein hevoset ensimmäisillä kerroillaan saattavat olla epävarmoja ja tarvita jopa huulipuristinta tai muuta harhauttamaan niitä itse hoidosta. Tipuin myös vuoden ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun metsäpolulla vastaan tuli kaatunut puunrunko, jonka ali mahtuikin vain hevonen... Joululomani alkoi, mikä tarkoitti Jimpalle säännöllistä liikuntaa. Lisäksi ruunalle aloitettiin salmiakki+c-kuuri kiropraktikon ohjeistamana laittamaan aineenvaihduntaa paremmin liikkeelle.
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut yhtä aikaa monivaiheinen ja tavallisen tylsä. Ratsastuksessa edistystä on tullut kaikista yhteisistä vuosista eniten juuri tänä vuonna, ja toivon saman jatkuvan ensi vuonnakin. Jimppa on pysynyt terveenä, eikä muutakaan sen suurempaa vahinkoa ole tapahtunut.
Tippumisia: 1
Kisoja: 0
Valmennuksia: 11 (tai enemmän)
Eläinlääkärin tai klinikalla käyntejä: 1 (rokotus)
 |
| 1.2.2014 |
.jpg) |
| 31.12.2014 |
Tavoitteet 2014
Viime vuoden vuosikatsauspostauksessa asetin tavoitteita tälle vuodelle. Koska kukaan ei tiennyt, mitä vuosi toisi tullessaan, emme jokaista tavoitetta saaneet saavutettua, mutta aina meille jotain jää käteen:
★ Uusi valmentaja: viime vuonna salaa haaveilin, että uskaltaisimme mennä jonkun toisen valmentajan valmennettavaksi Mervin (ja Riikan) lisäksi. Heti vuoden alussa haave toteutui, ja osallistuimmekin koko kevään Anniina Taluksen valmennuksiin Mervin valmennusten rinnalla.
★ Laukannostot: viime vuonna listasin tavoitteeksi sen, että laukannostot onnistuisivat ilman puolen ympyrän alkuräpellystä. Vaikka etenkään oikea laukka ei nouse läheskään aina siististi ja heti, ei sitä tarvitse pyytää kuin parin askeleen verran, kun viime vuonna sen sai hyvällä tuurilla nousemaan ollenkaan ja nosto venyi vaikka kuinka kauan. Vasen nousee heti, kun sitä pyytää, vaikkei sekään näytä hirveän siistiltä tai hallitulta. Kyllä sekin siitä paranee, tärkeintä kuitenkin on, että molemmat laukat nousevat!
★ Monipuolinen harrastaminen: vaikka viime vuoden listassa olevaa poniagilitya emme päässeetkään tänä vuonna harjoittelemaan, olemme kuitenkin tehneet kaikenlaista muuta mukavaa. Jimppa on liikkunut niin kärryiltä, maastakäsin kuin ratsainkin, ja liikutuspaikkoina ovat toimineet maneesi, kenttä, ravirata ja erilaiset maastot. Lisäsimme loppuvuodesta liikuntaan mukaan myös irtohypytyksen, ja aina niin kömpelö ja säälittävä estehevoseni on alkanut kehittymään jo hieman paremmaksi - selästä en kyllä menisi siltikään esteitä kokeilemaan, ei se vielä niin sulavasti niitä ylitä...
Mitä saavuttamattomiin tavoitteisiin tulee, syy ei ollut kummassakaan meissä. Olin asettanut tavoitteeksi startata matkakisoissa kahdessa eri luokassa, mutta kisoja ei sitten järjestettykään missään järkevän matkan päässä, minkä lisäksi olin opiskelemassa, eikä Jimppa päässyt kunnon maastolenkeille kuntoaan kohottamaan. Seuramme ei myöskään järjestänyt yksiäkään harjoituskoulukisoja, joihin olisimme voineet raviohjelmaa mennä esittämään. Ehkä ensi vuonna kisoja ilmaantuisi paremmin?
Tavoitteet 2015
Ensi vuodelle voisin asettaa taas joitakin tavoitteita. Nyt se on edellistä vuotta helpompaa, sillä tiedän suunnilleen, miten vuosi tulee menemään, eikä mitään näin suurta muutosta pitäisi olla tulossa vähään aikaan.
★ Taipuminen oikeaan kierrokseen: tämän me otamme heti vuoden alusta käsittelyyn, ja Jimppa pääsee (tai joutuu - omasta mielestään) töihin ratsuttajan alle.
★ Matkakisat: koska viime vuonna emme päässeet yksiinkään matkakisoihin, toivoisin tämän vuoden tarjoavan meille siihen edes yhden mahdollisuuden.
★ Uittaminen: emme ole vielä päässeet sellaiselle paikalle, jossa olisi hyvä käydä uittamassa, joten ensi kesän tavoitteena olisi vihdoin päästä rannalle kahlaamaan!
★ Terveys ja luottamus: nämä kaksi ovat jokavuotisia tavoitteitamme, ja ensi vuodenkin toivon olevan Jimpalle hyvä. Ei yskimistä ja laihtumista, vaan terve ja elämäniloinen vauhtivaari, jonka kanssa puuhailu olisi entistäkin helpompaa ja turvallisempaa.
PS. Muistakaahan, että ilotulitusaika alkaa uudenvuodenaattona 31.12. kello 18 ja päättyy yöllä 02.00! Ei tarvitse aloittaa jo aatonaattona (tai päivää ennen sitä), kuten eräät innokkaat raviradalla tekivät... :/
