Ensimmäinen maasto talvisissa maisemissa. Tai no, jos sitä koppuraiseksi jäätynyttä maata ja säälittävän ohutta lumiharsoa voi kutsua talveksi. Maastossa ei paljoa revitelty pohjien takia, mutta nautimme tunnin metsälenkistä siitä huolimatta. Olisin mieluusti seikkaillut maastossa pitempäänkin, mutta pimeä hoputti meidät kotiin.

Linkki videoon
Jimpan kanssa on niin mukavaa käydä maastossa. Se menee sinne, minne haluan, sitä vauhtia, mitä haluan sen menevän. Se on rohkea mutta varovainen. Ja mikä tärkeintä - se nauttii maastolenkeistä yhtä paljon kuin minäkin!

Pörröponi + hokinreikä takakavion yläpuolella = talvi!