Jimppa on aina ollut vähän ääniherkkä. Kummalliset äänet saavat sen säpsähtämään, ja etenkin huonolla säällä jopa ne tavallisimmat äänet ovat pelottavia. Saaliseläimelle kuuloasiti on tärkeä, sillä vaaran huomaaminen hyvissä ajoin saattaa olla ainoa keino selvitä hengissä. Ei siis ihme, että Jimppa muiden joukossa reagoi ääniin lajilleen luonnollisella tavalla.
Kesyhevosen elämässä vaaratilanteet ovat aika lailla minimissään, eikä ylenmääräinen säpsyminen ole ihmisen mielestä toivottavaa. Siksi päätinkin pakata mukaan kassillisen äänteleviä asioita ja pitää rennon maastakäsittelyhetken siedätyksen merkeissä. Jimppa on yleensä epäileväinen kummallisia ääniä kohtaan, joten mielestäni on molemmille hyödyllistä totutella erilaisiin ääniin turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä. Rennolle hevoselle jää ihmeäänistä hyvä kokemus, mikä vahvistaa sen luottamusta niin itseensä kuin ihmiseen jännissä tilanteissa. Vaikka kaikkiin ääniin on mahdotonta hevosta totuttaa, riittää, että se oppii äänien menevän ohi kun itse pysyy rauhallisena.
Aurinkoinen, lämmin päivä oli siedätystreenille otollinen, sillä Jimppa nautti auringon lämmöstä puoliunessa äänistä välittämättä. Se pysyi lähes koko ajan rentona, vaikkakin pariin otteeseen sitä alkoi hieman epäilyttämään.
Alla siedätystreenistä pitkä video, jossa totutan Jimppaa eri ääniin viiden välineen avulla. Videon lopussa on myös pieni kevennys siitä, kun yritin vielä treenin jo lopetettuani tehdä vähän lisää... Jimppa tietää, ettei ylitöitä tule tehdä. ;)
