Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?

by - 1.3.18

Maasto menee hyvin aina siihen asti, kun on aika kääntyä takaisin kotiin. Hevonen ei malta kävellä rauhassa tai lainkaan, vaan painaa ohjalle, kiirehtii ja hermostuu entisestään. Onko tuttu tilanne?

Meille oli aikanaan. Edellinen omistaja oli maininnut Jimpan vuokraajien yleensä antaneen sen mennä vauhdilla kotiin, minkä seurauksena sillä alkoi vauhti kasvaa heti pään käännyttyä paluusuuntaan. Käynti muistutti enemmänkin pikakävelyä eikä kotiin päin uskaltanut edes ravata, ettei hevonen lähde käsistä.

Kun myöhemmin parin putoamisen ja käsistä lähtemisen jälkeen kehitin itselleni maastokammon, oli pakko saada jotain järkeä maastoiluun. Meni pitkän aikaa, etten uskaltanut lähteä maastoon yksin, ja meni pitkän aikaa, että uskalsin ravata tai laukata siellä. Maastokammon selättämisestä teen vielä erillisen postauksen. Tässä maastoilusarjan neljännessä osassa keskitymme siihen, miten kotiin päin kuumuvaa hevosta kannattaisi ratsastaa maastossa. Näiden viiden vinkin avulla voit ehkäistä turhaa kuumumista ja opettaa hevoselle, ettei kotiin ole mikään kiire.


1. Kävele

Jos hevonen kuumuu maastossa ravatessa ja laukatessa, voi tilannetta rauhoittaa ihan vain se, ettei mene käyntiä lujempaa. Turhan usein maastoilua pidetään pään nollauksena ja höyryjen päästelynä, jolloin hevosen täytyy antaa mennä niin lujaa kuin se jaloistaan pääsee. Hevoselle riittää vallan mainiosti jo sekin, että se pääsee pois kentän aitojen tai maneesin seinien sisältä. Uudet maisemat ja ärsykkeet toimivat yhä lailla käynnissä kuin kiitolaukassa.

Jos maastoilulla halutaan avata jumeja, kohottaa kuntoa tai kasvattaa lihaksia, voi pelkkä käynti tuntua toimimattomalta. Käynnissä edellä mainitut onnistuvat kuitenkin ihan yhtä hyvin: jumit aukeavat kunnon metsäsamoilulla, kunto kohoaa pitkillä kävelylenkeilläkin ja mäkitreenit tehoavat peppulihaksiin myös käynnissä. Kaiken lisäksi hevonen ei pääse käymään kierroksilla, ja maastoilusta voi jopa nauttia!


Jimppa aran maastoratsun vetohevosena v. 2013

2. Kaverista turvaa (tai sitten ei)

Rauhallinen kaveri tuo turvaa ja rauhoittaa kuumuvaa hevosta. Jos edessä kulkevan kaverin takapuoleen saa huoletta pysäyttää tarvittaessa, se on aina parempi!

Kaikkien kohdalla rauhallinenkaan kaveri ei kuitenkaan auta, ja esimerkiksi Jimppa kuumui entisestään, jos joutui ravaamaan jonkun perässä. Tällöin voi olla hyvä jättää muut askellajit menomatkalle ja pyhittää kotimatka käynnille, ettei kuumuva kaveri pääse hermostumaan.


3. Lisää töitä

Kävelemisen lisäksi meillä kuumumiseen auttoi se, että vauhdin kasvaessa käännyttiin takaisin menosuuntaan. Jos kerran vauhtia riittää, niin lähdetään uudelleen lenkille! Jimppa on pohjimmiltaan laiska, joten se mieluusti välttelee ylitöitä, eikä useinkaan jaksanut säntäillä kahteen suuntaan koko kotimatkaa. Tähän kun lisäsi sen, ettemme alkuun ravanneet tai laukanneet ollenkaan kotimatkalla, ei Jimppa tuntenut enää tarvetta kiirehtiä. Toki vauhti oli reippaampi kuin menosuuntaan, se nyt on ihan ymmärrettävää, mutta mitään tahtojen taistelua askellajista ei tarvinnut enää käydä.

Vaihtoehtoja suunnan vaihtamisellekin on. Joillekin voi toimia pienellä voltilla pyöriminen tai pysähtyminen aina, kun askel reipastuu liikaa. Jimppaa nämä tavat hermostuttivat vaan lisää, ja etenkin ylimääräinen pysähtely pisti sen käymään kierroksilla. Rauhoittumisesta palkitseminen esimerkiksi herkulla voi myös tehostaa hevosen oppimista, jos se vain malttaa vastaanottaa palkintonsa!


4. Jalkaudu

Jos hevosen kierrokset alkavat nousta uhkaavasti, voi turvallisinta olla jalkautua. Kotimatka taluttaen voi tuntua uuvuttavalta varsinkin, jos matkaa on kertynyt useampia kilometrejä, mutta maassa oleva ihminen voi rauhoittaa hevosta enemmän kuin selässä istuva ratsastaja. Tätä taktiikkaa hyödynnän Jimpan kanssa yhä, jos satumme sellaiseen tilanteeseen, jossa se yleensä hermostuu valtavasti (esimerkiksi traktorin tai rekan kohtaaminen kapealla tiellä).

Joskus talutus on hyvä idea jo senkin takia, ettei ratsastaja jäädy kauttaaltaan


5. Tee ympyrälenkkejä

Jos olet sellaisessa onnellisessa asemassa, että maastoreittisi kiertävät lenkin eikä missään kohdin tarvitse fyysisesti kääntyä kotimatkalle, käytä niitä hyväksesi! Toisilla tämä voi toimia loputtomiin ja liian fiksuillakin ainakin sen pari ensimmäistä kertaa, ennen kuin ne tunnistavat, milloin suuntana on koti. Jos siis hevonen alkaa kuumumaan heti, kun sen turvan kääntää paluusuuntaan, voi ympyrälenkit olla yksi ratkaisu ongelmaan.

Toisaalta, ympyrälenkeissä on se huono puoli, ettei niiden avulla opeteta hevosta rauhoittumaan, vaan pikemminkin vain huijataan luulemaan, ettei käännöstä kotiin päin ikinä tule. Siitä huolimatta tämä keino voi toimia pitämään hevosen kierrokset matalalla ja tehdä näin maastoilusta astetta mukavampaa.

Tässä esimerkki ympyrälenkistä meidän maastoistamme

Meille parhaiten toimivat vinkit ovat olleet numerot 1 ja 3. Edelleenkin pyrin välttämään hirveää tykitystä kotimatkalla, eli viimeiset kilometrit yleensä vain kävellään. Jimppa on oppinut, ettei kotiin tarvitse pikakävellä, vaan sille voi käynnissä antaa täysin pitkät ohjat, eikä se yritäkään kiirehtiä. Maastoilu on paljon mukavampaa, kun toinen ei jatkuvasti yritä salakavalasti lisätä vauhtia!

Alla on video helmikuun maastosta, josta huomaa, että vaikka vauhtia löytyy ja välillä tekisi kovasti mieli mennä lujempaa, Jimppaa ei enää tarvitse jatkuvasti pidätellä. Se on kehittänyt mielihalun laukata kaikki eteen tulevat mäet, oli kyseessä kuinka loiva nyppylä tahansa, mutta siitä huolimatta se ei niitä laukkaa, jos minä en niin halua. Vielä hauskemmaksi tämän mielihalun tekee se, että Jimppa ottaa mäen päällä heti oma-aloitteisesti käynnin tai jopa pysähtyy! Välillä se laukkaa sellaista vauhtia, että jarrutusmatkan voisi kuvitella aika pitkäksi, mutta niin vain se pysähtyy joka kerta käskemättä. Kaipa se laiskuus vie kuitenkin voiton. :D


Linkki videoon
(Muutama lukija oli katsonut, että videolla ratsastetaan hiihtoladulla - kaikki videolla olevat tiet ovat kuitenkin autoteitä, eivät latuja! :)


Toivottavasti tästä postauksesta on apua jollekin, joka tuskailee saman ongelman kanssa kuin minä aikaisemmin. Kuulisin mielelläni, mitä muita vinkkejä ja ratkaisuja olette käyttäneet tai kuulleet käytettävän kotiin päin kuumuvan hevosen kanssa!


Postaussarjan aiemmin julkaistut osat:

Miksi maastoon?
Miten maastossa ratsastetaan?
Mitä varusteita maastoillessa tarvitaan?

Lue myös nämä!

8 kommenttia

  1. Pari keinoa on vielä eli kotiin tullessa jatketaan hommia kentällä vielä hetki joten hevonen ei pääse heti tallille palatessa töistä pois. Ja toinen on ratsastaa tallin ohi niin monta kertaa että se ei enää kiirehdi kun nenä osoittaa tallin suuntaan. Voi vielä tehdä saman ravissa kun käynnissä palaaminen sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä vinkkejä! Itse asiassa taisimme joskus harrastaa tuota jälkimmäistä, Jimpan vauhti hidastui kyllä heti, kun mentiinkin tallin ohi - kauhea pettymys varmasti!

      Poista
  2. Loistava postaus ja todellakin tutun kuuloista! Kun hankin ponini noin 3 vuotta sitten, se aina ryysäsi kotiinpäin. Ei ryöstämismielessä, mutta levottomasti ja ikään kuin paniikissa höyryten pientä ravia, josta oli vaikea saada käyntiin. Jos se meni käyntiä, mentiin todella kovaa vauhtia sitäkin. Ravaaminen kotiin oli aikamoisen tuskaa ja välttelin sitä. En kuitenkaan pelännyt kun mitään ei käynyt, ärsytti vain.
    Meidän ongelmamme ratkaisu on ollut aika ja luottamuksen&suhteen kehitys. Nykyään heppasella ei ole mikään kiire kotiin vaan voidaan tallustella rennosti ja rauhallisesti vaikka riimulla ja satulatta. Ravikin onnistuu useimmiten melko hyvin ilman vetokisaa ja parina hyvänä päivänä olen laukannutkin kotiinpäin! :) Kuitenkin maastoillaan 4/6 liikutuksista, joten rento ratsu on ihan perusedellytys. Ei sitä joka päivä enää jaksaisi keikkua ruutitynnyrin päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja mahtavaa, että teillä on meno rauhoittunut! On paljon kivempaa, kun voi paluumatkalla ottaa vielä laukkapätkän, ja siitä huolimatta loppumatka jatkuu rauhallisessa käynnissä eikä sillä mennäänkö-vai-ei -puolijuoksulla. Uskon, että meidänkin kohdalla suhteen kehitys on tuonut ison avun, se onkin tärkeä huomio!

      Poista
  3. Kuinka pitkä tuo sun ympyrälenkki on?

    VastaaPoista
  4. Mä yritän pitää liikutusrytmin säännöllisenä. Se, että maastossa käyminen on harvinaista herkkua,pahentaa kaikkea vaan entisestään.

    Olen samaa mieltä siitä, että käyntilenkit toimivat hyvänä mielen piristyksenä enkä näe tarvetta kaahailulle. Ympyrälenkeille ei aina ole mahdollisuutta, mutta ainakin jonkinlaisia silmukoita teen yleensä, ettei ohjelmassa ole ihan selkeää käännöstä kotiin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöllinen liikunta on kyllä tärkeää, ja tosiaan se, että maastoilukin on osa normaalia liikuntaa! Jos siitä tekee kauheasti rutiinista poikkeavan erikoistapahtuman, on se hevosellekin jännittävää. Muutenkin herkästi kuumuvaa hevosta ei kannata opettaa siihen, että maastossa käydään joskus ja jouluna päästelemässä höyryjä. Käyntimaastot ovat turhaan aliarvostettuja, sillä ne riittävät kyllä ihan hyvin mielen virkistykseksi!

      Poista