Viimeisimmän blogipostauksen jälkeen pyörät lähtivät pyörimään ja asiat tapahtumaan. Olin jo alkuvuodesta heittänyt verkkoja vesille ja lähtenyt alustavasti kyselemään pihattopaikkoja alueeltani. Halusin kartoittaa vaihtoehtoja ilman kiirettä, vaikka samalla takaraivossa kolkuttelikin tieto siitä, ettei tätä kannattaisi kovin kauaksi tulevaisuuteen siirtää. Löysinkin sopivalta vaikuttavan pihattopaikan naapurikunnan puolelta suhteellisen nopeasti. Kaikki vaikutti hyvältä niin minun kuin Jimpankin osalta, mutta silti pohdin valintaani pitkään ja hartaasti. Pohdinnan tuloksena päädyin irtisanomaan vanhan paikan ja ilmoittamaan uudelle tallille, että muuttaisimme sinne mielellämme. Siitä seurasi reilun kuukauden verran huolehtimista aikataulujen ja kyydityksen suhteen - eikä ihan turhaan, sillä vielä kahta päivää ennen muuttoa olimme ilman kuljetuskoppia!

Meillä oli epäonnea matkassa trailereiden kanssa, sillä alun perin muuttomatkalle oli tarkoitus lainata entisen tallikaverin koppia, jota olimme käyttäneet kerran aiemminkin. Koppiin tuli kuitenkin vika edellisellä viikolla, jota ei näin tiukalla aikataululla ehtinyt korjata. Pienen kyselykierroksen jälkeen löysimme sen tilalle toisen kopin, mutta kun muuttoon oli enää kaksi päivää, saimme tietää, ettei tämäkään koppi ollut käyttökunnossa. Voin sanoa, että hiukan oli stressikäyrä koholla tässä vaiheessa! Sain entisiltä tallikavereilta vinkkejä muista trailereista, mutta äitini keksi kysyä entiseltä valmentajaltani koppia vuokralle ja kaikeksi onneksi se olikin muuttoviikonlopulle vapaana. Jes, muutto onnistuisi suunnitellusti!

Matkustin edellisenä päivänä tallille pakkaamaan Jimpan omaisuutta valmiiksi seuraavan päivän muuttoa varten. Taas sain huomata, että tavaraa on kertynyt vuosien varrella ihan hirveästi. Pahinta on, ettei noista tavaroista suurinta osaa tule edes käytettyä. Mitä esimerkiksi teen neljällä satulahuovalla, kun en ratsasta? En mitään, mutta tavaroiden myyminen tai kierrättäminen vaatisi ihan liikaa laiskalta ihmiseltä, joten on vain huomattavasti helpompi pakata kaikki mukaan ja änkeä ne vuorostaan johonkin uuden tallin nurkkaan pölyttymään. Ja näin myös tehtiin.

Vaikka tavaraa oli paljon, saimme sen kaiken mahtumaan pakettiauton kyytiin. Ongelmaksi muodostuivat koppakärryt kilometriaisoineen - ne eivät mahtuneet muuttokuormaan mitenkään päin. Kärryt jäivät siis odottamaan seuraavaa reissua, mikä ei haitannut, sillä tähän aikaan vuodesta kärryttely on usein enemmän tai vähemmän tauolla pohjien kunnon vuoksi. Ja muutenkin uudessa paikassa maastoihin on parempi tutustua ensiksi maasta käsin, ettei tule ajaneeksi kärryjen kanssa hankalaan paikkaan.

Meitä odotti tallissa ihana läksiäislahja 💛

Sitten itse muuttopäivään: ajokeli oli onneksi oikein hyvä, vain perillä kohteessa satoi. Jimppa lastautui hyvin, muttei mennyt ykkösellä sisään, vaan mietti hetken lastaussillan edessä. Jälkeenpäin huvitti, että koin lastauksen epäonnistuneeksi, kun siihen kului aikaa 30 sekunnin sijasta noin kolme minuuttia. Todellisuudessa lastaus ei siis ollut lainkaan epäonnistunut, vaan Jimppa kiipesi kyytiin rauhallisesti ja jäi rentona koppiin. Jimppa matkusti täysin au natural - ilman loimea tai kuljetussuojia ja korvat auki. Ennen muinoin puin sille aina kuljetussuojat jalkaan, mutta olen huomannut, että meidän tilanteessa niistä on useimmiten ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai ehkei niistä sinänsä haittaa ole ollut, mutta lisäarvoa niillä on plus-miinus nolla meidän kokemuksella.

Matka kesti reilu viisi tuntia yhdellä tauolla. Taukopaikalla tsekkasimme, että Jimpalla oli kaikki hyvin ja tarjosimme juotavaa. Jimppa söi tyytyväisenä heinää koko matkan, mutta juoma ei oikeastaan maistunut. Se tunnisti taukopaikalla autoni, kun ajoin yhdistelmän viereen, ja hirnui kopin avoimesta sivuovesta minulle. Edelleenkin minusta on niin hassua, miten hyvin hevoset tunnistavat ihmisensä auton!

Perillä Jimppa sai huilata pitkän matkan jälkeen tyhjillään olevassa karsinassa. Heinä maistui uudessa paikassa heti oikein hyvin ja ruuna oli yllättävän rauhallinen yksin tallissa. Karsinan ikkunasta tosin näki toisen hevosen, joka varmasti toi lisäturvaa. Puin Jimpalle sadeloimen ja heijastinriimun, ja se oli valmis ulostautumaan tallista pihaton puolelle. Sää oli inhottava, satoi aika reilusti, mutta reippaasti me ihmiset jäimme katselemaan lauman tutustumista. Jimppa on hyvin kohtelias ja herkästi muita väistävä laumalainen, joten laumaan lasku sujui kuten aina: Jimppaa juoksutettiin jonkun aikaa ympäri tarhaa, kunnes ketään ei enää kiinnostanut. Oli mielenkiintoista seurata Jimpan toimintaa, sillä vaikka yksi lauman hevosista sitä yritti saada jatkuvasti juoksemaan, oli Jimpalla myös omat hommat menossa. Se kiersi ensitöikseen koko ulkoalueen reunat läpi nähdäkseen, missä uuden tontin rajat kulkevat, eikä antanut vieressä, perässä ja ympärillä hihhuloivan laumakaverin juuri häiritä.

Muutto sujui siis oikein hyvin! Taas tuli todettua, että ihan turhaan stressasin Jimpan puolesta koko asiaa. Toki näin isot muutokset ovat vaikeita hevosille, mutta hevoset ovat myös hyvin sopeutuvaisia eläimiä. Ihanaa, että pääsen nyt taas säännöllisesti puuhailemaan Jimpan kanssa ja talleilemaan - olihan sitä jo ikävä! Alta pääsee katsomaan muuttoviikonlopusta myös videomuotoisen päivityksen.