Jouluaattona lähdimme Jimpan kanssa pitkälle maastolenkille. Kävimme tutkimassa outoja reittejä, ja Jimppa meni todella rohkeasti uusia teitä pitkin! Melkein koko lenkki paineltiin ravissa, mutta välillä otettiin vähän pitempiäkin käyntipätkiä. Laukkasimme myös muutamaan otteeseen, ja Jimpalle tuli vähän hikikin. Pakkasta ei ollut juuri ollenkaan, eikä maastossa tullut ketään muuta vastaan, joten kyllä kelpasi lenkkeillä luottoratsun kanssa!

Videosta tuli erittäin pitkä, mutta toivottavasti edes sen verran järkevä, että sitä jaksaa katsoa! Valitettavasti en saanut videota ihmisten ilmoille joulun aikaan, mutta ehkä jokainen on vielä pari päivää myöhemminkin joulufiiliksissä? :)


Linkki videoon

16 km, 10,4km/h

Jimpan joululahja, joka maistui todella hyvin! (Omena vain vaihtui pienempään ja vihreään)

Jimppaakin oli muistettu ihan oikealla lahjalla!

Paketista paljastui meidän värinen villaloimi, jota olin aiemmin ihastellut :)

Kyllä nyt kelpaa!

 Joulupäivänä lähdimme maasta käsin lenkkeilemään. Aluksi oli tarkoitus vain kiertää pieni lenkki maastossa, mutta pian löysimme itsemme pyörätieltä. Kävelimme sitä pitkin takaisin tallille, ja Jimppa oli taas todella hienosti! Ohi ei ajanut kuin henkilö- ja pakettiautoja, joten mitään oikeasti pelottavaa ei näkynyt, mutta silti poni kulki kuin kunnon koira mukana. Lenkkeilijöitä varmaan vähän ihmetytti hieman isompi lenkkikaveri :D 4 km tuli lenkin loppupituudeksi, ihan sopiva palauttelukävelyksi.

Ja näin paljon lunta oli aattoa seuraavana päivänä...

Vielä olisi tekemättä katsaus menneeseen vuoteen, joka onkin ollut tapahtumarikas! Ensiksi pitää vain sulatella jouluruokaa ja nauttia viimeisistä lomapäivistä... :)

Jouluaattona herätään aikaisin katsomaan Joulupukin kuumalinjaa, syödään vähän joka välissä ja käydään rauhallisella maastolenkillä lumisissa maisemissa.

Tänä vuonna Jimppa on ollut erittäin kiltti melkein jokaisena päivänä, joten Joulupukin lahjasäkistä sille pajlastuu itsetehtyjä nameja, omenoita, banaania, pipareita ja kuusenoksia.

Toivotamme Jimpan kanssa ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoillemme!

Pusu!

Miten niin ollaan harjoiteltu taivutuksia selästä?

Viikset!

Nitan ensimmäiset joulukuvat

Alkuperäinen ohje on täältä

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin kyseistä reseptiä kaura-omenaherkkuihin. Nämä ovat hyvä vaihtoehto palkinnoksi esimerkiksi temppujen opettelussa, sillä ne sisältävät vain vähän sokeria. Omiin hevosnameihini käytin omenasoseen sijasta kahta erilaista Pilttiä, joista toisessa oli Jimpan erityisherkkua banaania. :) Tästä oiva joululahja (tai vaikka synttärilahja) jokaiselle hevosystävälle!

Hevosnameihin tarvitset:
- omenasosetta
- kaurahiutaleita
- vehnäjauhoja
- uunipelti tai -vuoka




Lämmitä uuni 180°C ja voitele vuoka.


Mittaa ainekset. Itse laitoin kaksi Piltti-purkkia, eli 2 dl sosetta, n. 1½ dl kaurahiutaleita ja n. 1 dl jauhoja.

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään, kunnes seos on tasaista, ja levitä seos vuokaan.




Paista noin 30 minuuttia (tai kunnes taikina on jähmettynyt ja ruskistunut), anna jäähtyä.

Valmis paistos jäähtymässä

Leikkaa jäähtynyt paistos haluamasi kokoisiksi palasiksi, säilö ilmatiiviissä rasiassa ja tarjoa makupalana parhaalle hevosystävällesi!

Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

Minut haastoi Heli. Kiitos haasteesta!


Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
- Lämminverinen ravihevonen, tarkemmin amerikan-venäläinen. Tasoa en osaa määritellä, sillä emme ole koskaan kilpailleet yksissäkään este- tai koulukisoissa. Jimppa osaa kaikki askellajit (tosin etenkin oikea laukka on vielä hyvin raaka), taipuu melko hyvin käynnissä ja vähän ravissa, peruuttaa, osaa pohkeenväistön käynnissä ja väistää takaosaa. Esteitä emme juurikaan hyppää, mutta joskus ollaan ylitetty 70 cm yksittäisenä ja pikkuratana muistaakseni 60-70 cm (omalla tyylillä). Jaksaa kiertää varmuudella ainakin 20 km lenkin, juoksee kärryjen edessä tarpeeksi kovaa ja toimii maastakäsin helposti. Osaa temput "pusu", "hymyile" ja "ympäri", sekä ollaan opeteltu myös koskettamista. Jimppa osaa myös mennä agilityn perusradan läpi ilman sen suurempia ongelmia.


Hevoset vai ponit? Miksi?
- Hevoset, koska olen melko pitkäjalkainen (vaikkakin lyhyt), joten ponien selässä näytän usein liian pitkältä. Tykkään myös enemmän hevosten yleisluonteesta, vaikka ponimainen itsepäisyys onkin osa pikkuhevosten charmia.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
- Suurimman osan ratsastuksesta ennen Jimppaa suoritin ratsastuskoulussa opettajan valvovan silmän alla, mutta toimiessani hoitajana sain ratsastella jo edesmenneellä islanninhevosvanhus Japella. Pääasiassa maastoilimme (jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan, sillä kuljimme yleensä pyöräteiden pientareilla), eikä ruuna osannutkaan mitään ihmeellistä.

Jimppa laitumella 2012

Bloggerinkaan laatu ei päätä huimaa ;)

Ratsastuskeli on vaihdellut viikon sisällä monta kertaa. On ollut ihanteellisia pakkaspäiviä, vähän liian kylmää, sitten kaikki lumi on sulanut pois ja jättänyt jälkeensä liukkauden sekä pimeyden. Viime yönä - kiitos Seijan - maahan satoi taas lumikerros, joka toivon mukaan pysyisi nyt kevääseen saakka.

Valjastin Jimpan kärryjen eteen 11. päivä. Siinä laittaessani ponia valmiiksi välikön ulkopuolella katolta humahti päällemme kasa lunta. Ehdin jo pelätä, että Jimppa saisi kohtauksen lumimörön hyökätessä yllättäen, mutta se ei tuntunut edes huomaavan vauhdilla selkään tippuvaa kasaa! Homma jatkui ja pääsimme lähtemään liikkeelle. Jimppa jaksoi hienosti odottaa sen aikaa, että ensiksi päästin sen irti ketjuista ja kävelin kärryjen luokse noustakseni kyytiin. Kävimme 7,5 km lenkin maastossa, ja Jimppa halusi välttämättä mennä kaikki askellajit läpi... kotiin päin ravatessamme se nosti laukan, kun yritin vähän rauhoittaa ravurivauhtia, eikä antanut helpolla alas! Pitkän pätkän ruuna jaksoi laukata sille erittäin hidasta vauhtia, kunnes sen oli pakko tiputtaa raville.

3.12. vuosipäivän kärryajelu

Eilen kävin pitkästä aikaa maneesissa, kun kaikkialla oli niin liukasta ja raviratakin oli sulan kelin takia suljettu. Menimme ihan kevyesti raviympyröitä ja harjoittelimme vähän pohkeenväistöä sekä taipumista. Jimppa myötäsi taas niskastaan aina askeleen tai parin verran, mutta muuttui heti maneesin seinien sisäpuolelle astuessamme järkyttävän tahmeaksi ratsastaa! Jätin sille heijastinloimenkin päälle, joten raipastakaan ei ollut oikein hyötyä, kun hevonen oli peitetty loimella. :D

Tänään lähdin taas maastoon. Otsalamppu oli tarpeeton, sillä meidän matkaamme valaisi melkein-täysikuu niin kirkkaasti, että kotiin päin kulkiessamme tuntui siltä, kuin joku olisi ajanut autolla pitkät päällä takanamme. Ainoa huono puoli oli, että kuu loihti puiden varjoja tielle, joita Jimppa kyttäsi kamalasti. Alkumatkasta meitä vastaan tuli kaksi ravuria, jotka olivat Jimpan mielestä niin pelottavat, että se päätti kääntyä poikittain keskelle tietä ja yritti lähteä niitä karkuun. Sen jälkeen sen piti vähän aikaa vilkuilla taakseen ja puhista, mutta nopeasti ruuna unohti karmean kohtaamisen ja jaksoi keskittyä varjojen kyttäämiseen.

Se ei suostunut tulemaan itse sisälle :(

Viime sunnuntaina kuvasin maastossa muutaman pätkän, jotka liitin yhteen kokonaiseksi videoksi. Kävimme tutkimassa uuden maastoreitin pitemmälle kuin viimeksi, ja matkaa kertyi 13 km. Tämä reitti veisi aina Kekajärvelle asti, jolloin lenkistä tulisi noin 15 km mittainen, mutta tällä kertaa käännyimme risteyksessä takaisin. Näimme myös ensimmäistä kertaa lehmiä, mutta Jimppa ei sanonut niistä mitään. Oli kyllä loistolenkki, ja molemmat kotiin tullessa erittäin tyytyväisiä sekä rentoja! :)

Hiki tuli!

Tyytyväinen ja väsynyt lenkkeilijä

Linkki videoon

Voi sitä iloa, kun aamulla ensimmäiseksi näki ulkona satavan lunta! Sitä oli ehtinyt tulla jo monta senttiä, ja lisää vain leijaili taivaasta aika vauhdilla. Ihana sää lähteä valoisalla maastoon!

Suuntasimme kulkumme lumen ansiosta avautuneelle maastoreitille, jonka olimme käyneet kiertämässä viimeksi varmaan kaksi vuotta sitten. Jimppa ihmetteli uusia maisemia, mutta rohkeasti ohitti kaikki ihmeelliset rakennelmat ja pelottavan korkeat puupinot, eikä sanonut mitään edes mutkan takaa vastaantulevasta ratsukosta. Menimme alkumatkan lenkistä käynnistä, sillä vaikka maa oli luminen, eniten käytetyt tiet olivat silti yllättävän liukkaita. Kun pääsimme maastoon, uskalsi ravata ja laukata huoletta. Kotiin päin Jimppa löysi laukkaan paljon enemmän vauhtia kuin menomatkalla, mutta kun laukasta otti käyntiin, saattoi ponille heittää täysin löysät ohjat, eikä se yrittänytkään lähteä itsekseen juoksemaan. Toisin kuin ravissa, joka oli ruunan mielestä ihan turha askellaji, jonka tilalle tarjottiin laukkaa tuon tuosta. Tykkää tästä lenkistä, sillä siinä on paljon hyviä pätkiä laukata ja paljon päätieltä lähteviä polkuja, joita tulemme varmasti tutkimaan talven edetessä.

6.12.

Kävimme maanantaina ensimmäistä kertaa tälle talvelle yhdellä toisella maastoreitillä, jolla muulloin on liian kova pohja lenkkeillä. Matkan alussa törmäsimme entiseen tallikaveriimme, joka liittyi seuraamme. Jimppa sai porskuttaa menemään vetohevosena, ja se suoriutui hommasta hyvin, vaikka menimme "uudelle" reitille otsalamppujen valossa. Kotimatkalla se lähti kuljettamaan laukassa aika reippaasti, mutta kontrolli palautui sopivasti ennen alamäkeä. Muuten poni meni tosi kivasti, ja sille nousi hieman hikikin pintaan.

2.12.

Maanantain jälkeen tulikin liukas ja lumeton keli, kun sää kävi plussan puolella. Vuosipäivänämme kävimme lyhyellä kärryajelulla, eikä ravia uskaltanut ottaa kuin parissa kohti vähän matkaa. Keskiviikkona maastakäsittelin kentällä ja irtojuoksutin ympyrällä hetken verran.

Eilen pääsimme taas valvovan silmän alle, kun menimme Mervi Pakolan valmennukseen. Harjoittelimme ensiksi siirtymisiä pysähdyksestä raviin ja toisin päin, mikä meni aika surkeasti, sillä Jimppa oli ylirauhallisella päällä eikä kuunnellut pohkeita ollenkaan. Pohkeenväistöjäkin kokeiltiin taas, ja vasempaan se sujuukin jo hyvin, mutta oikeaan kierrokseen väistäminen on vielä vaikeaa. Yritimme myös saada Jimppaa taipumaan ravissa, mutta se ei oikein onnistunut. Ainakin minulla on nyt lihakset kipeinä, kun yritin parhaani mukaan istua satulassa Jimpan pomppuravissa ja vielä saada se taipumaan! Käynnissä se onnistuu jo paljon paremmin kuin aiemmin, mutta ravissa Jimppa kuuroutuu sisäpohkeelle ja välillä asettuu ennemmin ulos kuin sisälle. Mutta hiljaa hyvä tulee, nyt vain täytyy harjoitella kovasti!

29.11 pohkeenväistön harjoittelua seinän avulla

Sitten otsikossa mainitsemaan maneesikoosteeseen. Kävimme 29.11. maneesissa, ja laitoin kameran kuvaamaan ovipäätyyn, kun ketään ei ollut juuri silloin kuvaamassa. Aluksi äiti pääsi kävelemään alkukäynnit, ja sitten minä ravailin jonkin aikaa. Tämän ajan Jimpalla oli sivuohjat, mutta sitten otin ne pois ja jatkoin ympyröiden ravailua. Olo oli hämmästynyt, kun Jimppa yhtäkkiä alkoi myötäämään niskasta ihan oma-aloitteisesti ilman mitään apuohjia - ravissa! Ei se kestänyt kuin pari askelta kerrallaan, mutta olin siitä huolimatta hyvin ylpeä tästä pienestä kehityksestä.

Ainoa vähänkään onnistunut ravikuva :D

Videolla näkyy myös yksi ärsyttävä ongelma: ravin hyytyminen. Aina, kun Jimpan pitäisi tehdä ravissa töitä, se hyytyy hyytymistään ja lopulta siirtyy käyntiin, jos ei ole tarkkana eteenpäin liikkumisen kanssa (mitä en nähtävästikään ole, kun päästän sen aina hyytymään... :D). Missä vaiheessa siitä ravurinravia kiitävästä jännittäjästä on tullut tuollainen rauhallisuuden perikuva?

Mutta nyt se video, joka on koosteeksi aika pitkä:

Linkki videoon
Vielä lopuksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Meidän neljäs yhteinen vuotemme alkoi kärryajelulla tähtitaivaan alla. Aivan kuin viime vuonnakin, katsoessani ylös loputtomaan valomereen, näin tähdenlennon lentävän ylitsemme. Yhden vuoden aikana paljon on muuttunut, mutta yksi on ja pysyy: minä ja hevoseni.

Linkki videoon