Koska vaihtelu virkistää, päätimme käydä Jimpan kanssa kokeilemassa esteitä irtohypytyksen merkeissä. Seurallamme on silloin tällöin irtohypytysvuoroja, joihin voi vapaasti mennä mukaan. Hyvä puoli tässä on se, ettei rataa tarvitse yksinään rakentaa tai purkaa, mutta aikaa jokaiselle on rajallisesti.
Olin aluksi yksin liikenteessä, joten käytyäni auttamassa radan rakennuksessa kiirehdin tallille laittamaan Jimppaa valmiiksi, jotta ehtisimme kävellä maneesille omalle hyppyvuorollemme. Aikaa oli per hevonen vain puoli tuntia, mikä olisi varmasti riittänyt hyvin jos minulla olisi ollut hevonen valmiina ja lämmiteltynä tallissa odottamassa. :D Meidän tapauksessamme hypytys jäi vähän lyhkäiseksi, mutta ensi kerralla tiedämme paremmin, miten hommat tulisi aikatauluttaa.
Ennen kujaan päästämistä irtojuoksutin Jimppaa kujan keskellä. Rohkea poni uskalsi pujahtaa kujan nauhan alta hetken miettimisen jälkeen! Sen ei edes tarvinnut juosta sen alta niin kuin se teki meidän harjoitellessa poniagilityssa hapsuverhoa, joka oli ruunan mielestä pelottavin este agilityradalla.
Jimppa oli aluksi taas vauhdissa, enkä saanut siihen minkäänlaista kontaktia, kun yritin saada sitä ravaamaan ympyrällä ympärilläni. Tietenkin omituinen ympäristö vaikutti varmasti myös asiaan, mutta kyllä sillä oli aika lailla energiaakin varastossa. Tiesin jo kokemuksesta, että ponin saisi kuuntelemaan käynnissä myötäysharjoituksilla, joten pyysin Jimpan luokseni ja otin pohjustukseksi pari myötäystä narun päässä. Siinä oli kaikki, mitä tarvittiin, että hevonen pysyi kuulolla ja ympyrällä myös ravissa.
Alkulämmittelyn jälkeen päästin Jimpan irtohypytyskujaan, jossa se keräsi ensiksi kierroksia itsekseen, muttei hypännyt puomeja. Olin jättänyt esteet mataliksi ristikoiksi ja puomeiksi, jotta Jimppa saisi ensiksi ottaa tuntumaa pienemmillä esteillä. Menimme ensimmäisen kerran esteet yhdessä kädestä pitäen niin, että Jimppa huomaisi, ettei se niihin kuolisi. Sitä epäilytti kovasti eriväriset puomit, joiden yli oli pakko loikata ilmavaralla - ihan vaan varmuuden vuoksi!
Koska Jimppa kävi yhä kierroksilla, ja halusin, että sille jää esteistä rento fiilis, päätin viedä sen rauhassa itse kujalle. Teimme tyhjällä sivulla vapaana myötäysharjoituksia ja siirryimme raviin vasta vähän ennen ensimmäistä estettä. Näin saimme Jimpalle pari hyvää ja rauhallisempaa sarjaa alle.
Olimme juuri pääsemässä vauhtiin, kun huomasimme, että seuraavan vuoron hyppääjät jo odottelivat maneesin ulkopuolella. Onneksi viimeiseksi jäänyt sarja oli ollut hyvä, joten saatoimme hyvillä mielin jättää hypyt siihen ja lähteä takaisin tallille. Jos olisi ollut valoisampaa, olisimme voineet lähteä hypytyksen jälkeen vielä maastoon, sillä Jimpalle irtohypytyshetki oli enemmänkin vain lämmittely kuin oikea liikutus. :D
Linkki videoon
Olin aluksi yksin liikenteessä, joten käytyäni auttamassa radan rakennuksessa kiirehdin tallille laittamaan Jimppaa valmiiksi, jotta ehtisimme kävellä maneesille omalle hyppyvuorollemme. Aikaa oli per hevonen vain puoli tuntia, mikä olisi varmasti riittänyt hyvin jos minulla olisi ollut hevonen valmiina ja lämmiteltynä tallissa odottamassa. :D Meidän tapauksessamme hypytys jäi vähän lyhkäiseksi, mutta ensi kerralla tiedämme paremmin, miten hommat tulisi aikatauluttaa.
Ennen kujaan päästämistä irtojuoksutin Jimppaa kujan keskellä. Rohkea poni uskalsi pujahtaa kujan nauhan alta hetken miettimisen jälkeen! Sen ei edes tarvinnut juosta sen alta niin kuin se teki meidän harjoitellessa poniagilityssa hapsuverhoa, joka oli ruunan mielestä pelottavin este agilityradalla.
Jimppa oli aluksi taas vauhdissa, enkä saanut siihen minkäänlaista kontaktia, kun yritin saada sitä ravaamaan ympyrällä ympärilläni. Tietenkin omituinen ympäristö vaikutti varmasti myös asiaan, mutta kyllä sillä oli aika lailla energiaakin varastossa. Tiesin jo kokemuksesta, että ponin saisi kuuntelemaan käynnissä myötäysharjoituksilla, joten pyysin Jimpan luokseni ja otin pohjustukseksi pari myötäystä narun päässä. Siinä oli kaikki, mitä tarvittiin, että hevonen pysyi kuulolla ja ympyrällä myös ravissa.
Alkulämmittelyn jälkeen päästin Jimpan irtohypytyskujaan, jossa se keräsi ensiksi kierroksia itsekseen, muttei hypännyt puomeja. Olin jättänyt esteet mataliksi ristikoiksi ja puomeiksi, jotta Jimppa saisi ensiksi ottaa tuntumaa pienemmillä esteillä. Menimme ensimmäisen kerran esteet yhdessä kädestä pitäen niin, että Jimppa huomaisi, ettei se niihin kuolisi. Sitä epäilytti kovasti eriväriset puomit, joiden yli oli pakko loikata ilmavaralla - ihan vaan varmuuden vuoksi!
Koska Jimppa kävi yhä kierroksilla, ja halusin, että sille jää esteistä rento fiilis, päätin viedä sen rauhassa itse kujalle. Teimme tyhjällä sivulla vapaana myötäysharjoituksia ja siirryimme raviin vasta vähän ennen ensimmäistä estettä. Näin saimme Jimpalle pari hyvää ja rauhallisempaa sarjaa alle.
Olimme juuri pääsemässä vauhtiin, kun huomasimme, että seuraavan vuoron hyppääjät jo odottelivat maneesin ulkopuolella. Onneksi viimeiseksi jäänyt sarja oli ollut hyvä, joten saatoimme hyvillä mielin jättää hypyt siihen ja lähteä takaisin tallille. Jos olisi ollut valoisampaa, olisimme voineet lähteä hypytyksen jälkeen vielä maastoon, sillä Jimpalle irtohypytyshetki oli enemmänkin vain lämmittely kuin oikea liikutus. :D
.JPG)
