Vuoden toinen kuukausi vierähti nopeasti, vaikka siinä olikin yksi extrapäivä. Tässäkään kuussa menot eivät olleet mitenkään hurjat, vaan suurimmat kulut syntyivät tallivuokrasta ja kengityksestä. Kelit ovat olleet taas sellaista jojoilua, ettei ainakaan kotitallilla voinut edes ajatella valmentautumista. Toisaalta taas olen liian laiska lähteäkseni muualle valmentautumaan, mikä toki sopii köyhälle kukkarolleni paremmin kuin hyvin. Tykkään onneksi harrastaa tavoitteettomasti omaksi ilokseni, joten minua ei haittaa, vaikkei joka kuukausi (tai edes joka vuosi) pääsisikään valmennuksiin. Olisihan se kyllä hyvä oman kehittymisen nimissä joskus ratsastaa valvovan silmän alla.

Mutta sen enempää tarinoimatta, tässä tulee helmikuun hevosmenot:

Kengitys 50 €
Porkkanasäkki 7 €
Tallivuokra (sis. heinät) 320 €

Yhteensä: 377 €

Tänä talvena maneesia on ollut vähän ikävä. En oikeastikaan muista, milloin olisi ollut näin surkea talvi! Jotenkin sitä on kuitenkin selvitty tähän asti, vaikka välillä on usko meinannut loppua.

Edellisellä viikolla talvikelit olivat entistäkin kamalammat: voimakas myrskytuuli ja taukoamaton kaatosade, maa joko kivikovan jään peitossa tai yksi iso järvialue. Jimppa ei viihdy ulkona sateessa ollenkaan, eikä sateella sen kanssa kannata edes yrittää tehdä mitään vaativaa. Se pystyy keskittymään vain siihen, miten parhaiten pystyisi ehkäisemään kastumista. Erityisesti korviin osuva sade on jotain aivan kamalaa, jolloin on kuljettava pää vinossa etujalkojen väliin piilotettuna. Voisi siis sanoa, että Jimppa on tehty sokerista. Siksi näillä keleillä onkin pitänyt keksiä jotain muuta järkevää tekemistä, kun maneesiin ei ole mahdollisuutta lähteä.

Sateella ja myrskytuulella treenit voikin viedä sisätiloihin. Koska hevosella ei ole välttämätöntä aina ratsastaa, voi huonolla kelillä keskittyä hyvillä mielin maastakäsittelyyn. Maastakäsittely on laaja käsite, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin mielenkiintoista puuhailtavaa. Tässä muutama oma suosikkini, joita teemme juuri niinä päivinä, kun muutakaan ei voi tai haluta tehdä!

Kohdetyöskentely: target training eli kohdetyöskentely on monipuolinen työskentelytapa. Kohteena eli targetina voi käyttää oikeastaan mitä vain: omaa kättä, raippaa, tötsää, kärpäslätkää tai vaikka ämpäriä. Hevosen voi opettaa koskemaan kohteeseen esimerkiksi turvallaan, mikä on yleisin tapa, mutta sen kanssa voi harjoitella myös body targetingia, jossa kohdetta kosketetaan eri kehonosilla. Netistä löytyy lisää tietoa kohdetyöskentelystä ja sen eri käyttötavoista! Alla olevan julkaisun videossa harjoittelemme Jimpan kanssa käsitargetin koskemista.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Inka & Jimppa (@nelistelya) jakama julkaisu Helmi 22, 2020 kello 9.37 PST

Rintakehän kohotus: hevoset ovat luonnostaan etupainoisia, mutta etupainoisuus ei ole toivottua ratsastuksessa. Siksi tämä taito onkin niin hyvä erityisesti ratsuhevosille. Rintakehän kohotus auttaa siirtämään painoa edestä taakse, aktivoi ratsastuksellisesti oikeita lihaksia ja toimii hyvänä valmistelevana taitona kokoamiselle.

Hevospilates ja venyttely: moni tietää pilateksen hyödyt ratsastajan kannalta, mutta myös hevoselle pilates on tehokasta työskentelyä. Pilates vahvistaa keskivartalon voimaa ja hallintaa, lisää kehotietoisuutta ja notkeutta. Pilatekseen voi yhdistää myös venyttelyjä, sillä osa liikkeistä toimii molemmin tavoin. Ennen venyttelyjä olisi kuitenkin hyvä saada lihakset lämpimiksi. Alkulämmittelyksi voi käydä vain lyhyellä kävelylenkillä tallialueen ympäri, ja sitten voikin keskittyä kehonhuoltoon. Erilaisia tapoja venytellä hevosta on paljon, mutta esimerkiksi tavalliset porkkanavenytykset ovat turvallisia, vaikkei tietäisikään oikeaoppisesta venyttelystä juuri mitään. Netistä löytyy myös paljon ojeita eri pilates- ja venytysliikkeisiin niin kuvina kuin videoinakin. Hakusanana voi käyttää esimerkiksi "horse pilates".

Tuntuma ja asetus: ratsastusta voi harjoitella myös paikoillaan seisten ja maasta käsin. Tuntumaa ja asetusta voi aina vähän parantaa, joten huonolla kelillä voi keskittyä treenaamaan niitä esimerkiksi tallikäytävällä.

Varusteisiin (uudelleen) koulutus: jos hevosella on tapana näykkiä, luimia tai pullistella satulan laitossa, voi sadepäivinä paneutua tekemään satuloinnista hevoselle miellyttävämpää (tietenkin olettaen, ettei taustalla ole kipua esimerkiksi mahahaavan takia). Sama koskee myös muita varusteita, niin kuolaimia, suitsia, suojia kuin vaikka loimiakin. Näiden pienten, ylimääräisten tekojen ansiosta hevosen varustaminen helpottuu ja molemmat osapuolet lähtevät töihin hyvillä mielin!

Temput: temppukoulutus on hauskaa niin ihmiselle kuin hevosellekin, mutta on siitä myös muuta hyötyä. Aivotyöskentely väsyttää eläintä usein paljon enemmän kuin fyysinen tekeminen, kuten ratsastus tai juoksutus. Jos siis hevonen kerää "pöllöenergiaa" vapaapäivistä, voi temppujen opettaminen tai muunlainen aivotyöskentely auttaa purkamaan tätä ylimääräistä energiaa. Temppujen ei myöskään tarvitse olla turhanpäiväistä hupia, vaan niiden avulla voi opettaa hyödyllisiä käytöksiä ja taitoja.

Esimerkki ehkä vähän turhanpäiväisemmästä tempusta 😁

Löytyikö listalta uutta kokeiltavaa sadepäivien tai jäätikkökelien iloksi? Jaa myös omat vinkkisi huonon kelin puuhasteluista!

Tänä vuonna ystävänpäiväkahvittelut tuli vietettyä hieman etuajassa, mutta ainahan se on mukavaa istua saman pöydän ääreen kahvittelemaan, oli päivä mikä hyvänsä!

Vanhempani kävivät vierailulla täällä meillä, joten täytyihän sen kunniaksi leipoa jotain makeaa kahvin seuraksi. Halusin kokeilla uutta hamppukahvia, joten päädyin leipomaan mokkapaloja, vaikka olenkin aina epäonnistunut kuorrutteen teossa. Vähän jännitti, miten kuorrutteen tällä kertaa kävisi, mutta sain sen vihdoinkin onnistumaan! Se määrä tomusokeria, mitä täydelliseen kuorrutteeseen pitää tunkea, on ihan valtava! Mutta ainakin se on suussa sulavan hyvää.

Käytin mokkapaloihin ihan tavallista mokkapalaohjetta, mutta kuorrutteeseen keitin tavallisen kahvin sijasta hamppukahvia. Itse en juo kahvia, mutta leivonnaisissa se menee siinä missä muutkin. Avomieheni mielestä hamppukahvi maistui tavalliselta, hyvältä kahvilta, mutta siinä oli pähkinäinen vivahde. Kahvin pussissa makua puolestaan kuvaillaan suklaiseksi, eli se on täydellinen valinta mokkapaloihin!

Vanhempani eivät ole koskaan kokeilleet hamppukahvia tai juuri muitakaan hampputuotteita, mutta mokkapalat olivat heidän mielestä oikein onnistuneet. Kahvipöytään kuului myös vähän pientä suolaista naposteltavaa hamppusnacksien muodossa, joista tulikin nopeasti kaikkien suosikkeja.

Aiemmin päivällä kävin myös Jimpalla maastossa yhdessä toisen ratsukon kanssa. Sää oli mitä mahtavin maastoratsastusta ajatellen, ja lenkki sujuikin mukavasti. Suureksi harmiksi ihana talvisää vaihtui viikon alussa jäähän ja tuuleen, joten nyt saa taas jännittää, milloin seuraavan kerran päästään nauttimaan hyvistä pohjista. Toivottavasti pian!

Kuvasin päivältä my day -videon, jonka pääset katsomaan alta. Siitä tuli aika pitkä, joten kommentoi alas, jos jaksoit katsoa loppuun!

Tiedättekö sen tunteen, kun vihdoin kaikki hevosharrastuksessa tuntuu sujuvan ongelmitta? Se on mahtava tunne. Mä sain nauttia siitä ihan vasta, kun tännekin päin Suomea saapui vihdoin kunnon talvi lumineen kaikkineen.

Koska tämä talvi on tarkoittanut lähinnä jäätikköjä ja koppuratarhoja, ei harrastaminen ole ollut kovin hauskaa. Hevonen on ollut jumissa jatkuvan liukkauden, koppuraisuuden ja loimituksen takia, eikä asiaa ole voinut helpottaa oikein liikuttamallakaan, kun kentän ja maastojen pohjat ovat olleet samanlaista jäistä perunapeltoa.

Sitten saimme vihdoin reippaasti lunta ja vähän pakkasta, ja kaikki muuttui paremmaksi! Pääsimme liikkumaan paljon enemmän, maastossakin pystyi ravaamaan ja laukkaamaan pitkästä aikaa. Kerran kävimme myös pellolla laukkaamassa, mikä oli ihanaa. Tältä reissulta ovat myös postauksen kuvat. Vieläkin ne nostavat hymyn huulille, niin hauskaa meillä oli!

Vaikka laukkaaminen onkin nykyään kivaa, nostoissa ruuna näyttää yhä äkäiseltä 😕

Tätä onnea kesti reilun viikon. Nyt olemme nauttineet myrskytuulesta, sateesta ja plussakeleistä muutaman päivän ja ulkona näyttää samalta kuin ennen ihanaa talvea. Kenttä muistuttaa taas luistinrataa, tiet ovat paksun jään peitossa ja voin jo havaita pientä jumisuutta Jimpassakin. Nyt olen yrittänyt ahkerasti venytellä paikkoja, jotka Jimpalla oli viime hieronnassa pahiten jumissa, mutta jos tätä jäätikkökeliä tulee taas jatkumaan viikkotolkulla, en usko omatoimisten venyttelyjenkään ehkäisevän kaikkia jumeja. Nyt saisi joko tulla oikeasti kevät tai sitten haluan viikontakaisen talven äkkiä takaisin!


Eivät nämä kelit kuitenkaan täysin hyödyttömiä ole. Kun pohjat ovat mitä ovat, joutuu väkisinkin keskittymään käynnin työstämiseen ja muihin pieniin asioihin, joihin ei välttämättä muulloin muista keskittyä. Näillä keleillä Jimppaa tulee myös maastakäsiteltyä paljon enemmän. Ehkä yksi omaan motivaatiooni vaikuttava tekijä on se, että omistamani kenkien liukuesteet eivät pidä yhtään näillä jääkeleillä, joten joudun koko ajan varomaan liukastumista. Jos siis Jimppa ei ole kohta jumissa, niin ainakin minä olen.

Nautitaanko muuallakin jäätikkökeleistä vai joko jossain on kevät (tai vielä kunnon talvi)?

Uusi vuosi, uudet kujeet - ainakin täällä blogin puolella! Tänä vuonna ajattelin kiusata itseäni ja kirjata ylös kaikki vuoden hevosmenot kuukausittain. Tätä on harrastanut ainakin Kaisa Muuliprojektista, ja vaikka en yleensä haluakaan miettiä, kuinka paljon rahaa tähän harrastukseen tuhlaantuu, on lukuja silti mielenkiintoista seurailla (masokistisesti).

Niinpä vuosi 2020 tulee jäämään muistiin myös rahanmenon saralta. Näitä on sitten kiva loppuvuodesta katsella ja miettiä, mihin kaikkeen muuhun tuonkin rahasumman olisi voinut käyttää. Mutta sen enemmittä puheitta, tässä tulee vuoden ensimmäisen kuukauden hevosmenot!


Kengitys 56 €
Hieronta 55 €
Rokotus 51 €
Tallivuokra (sis. heinät) 320 €

Yhteensä: 482 €


Tammikuussa huollettiin hevosta vähän joka suunnasta, mutta muuten otettiin ihan rauhassa. Meinasin myös tilata kaikkea turhaa mutta kivaa alkuvuoden alennusmyynneistä, mutta järki sai lopulta puhuttua minut ympäri. Sillä määrällä tavaraa, mikä täyttää meillä kaapit kotona ja tallissa, harrastaisi useampi ratsastaja useammalla hevosella ihan helposti, joten eiköhän siinä ole yhdelle ratsukolle ihan tarpeeksi materiaa.

Tässä kuussa olisimme voineet ottaa yhden valmennuksenkin, mutta rokotus sattui juuri samalle viikolle ja nosti Jimpalle päiväksi kuumeen. Siinä säästyi toki 50 euroa, mutta eipä sen sijasta päästy muutenkaan harrastamaan. Sehän hevosen omistamisessa onkin, että kulut juoksee, vaikka hevosen kanssa ei mitään voisi tehdäkään. Välillä tuntuu, että sitten kun hevonen olisi kunnossa, on itse joko sairas tai muuten estynyt harrastamaan, ja kun itse taas pystyisi treenaamaan, on hevonen saikulla, jumissa tai muuten vain käyttökiellossa. Mutta sitten taas, kun nämä hyvät hetket sattuvat molemmille samaan aikaan, on elämä ihan mahtavaa!

Taisin sanoa näin myös viime vuoden alussa, mutta edellinen vuosi vierähti ihan tajuttoman nopeasti. Vaikea uskoa, että nyt on jo vuosi 2020!

Blogin puolella vuosi 2019 ei ollut mitenkään ihmeellinen. Postauksia 12 kuukauteen mahtui 32, joista enemmistö sijoittui alkuvuoteen. Loppuvuosi onkin ollut meidän osaltamme alkuvuoteen verrattuna hiljainen pääosin siksi, että kelit ovat olleet niin huonot liikutusta ajatellen.

Kuten aina, näin vuoden vaihtuessa on aika muistella mennyttä vuotta. Vuonna 2019 kaulanaruilimme paljon enemmän kuin aikaisemmin ja keskityimme myös paljon maastakäsittelyyn etenkin, kun tein yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa. Alkuvuodesta kävimme jopa kaulanarulla maastoilemassa, mistä todisteena on tämä postaus ja video.

Alkuvuosi oli meille hyvä. Maastossa oli kiva käydä, pääsimme treenaamaan vähän vakavammin kaulanarunkin kanssa ja perheeseemme muutti kaksi rottapoikaa. Kesällä muutimme uudelle tallille, mikä on ollut mielestäni oikein hyvä päätös. Jimppa sai ympärilleen paljon uusia hevoskavereita ja minä sain mielenrauhan siitä, että hevosestani varmasti huolehditaan, vaikka olisin poissa. Alkuun Jimppa kärsi eroahdistuksesta, kun se otti laidunkaverinsa sydänystäväkseen, mutta omaehtoinen tutkiskelu ja tarvittavan ajan antaminen auttoivat siihen.

Rotat täyttivät joulukuussa vuoden!

Loppukesästä löysin meille uuden valmentajan, jonka opissa pääsimme käymään pariin otteeseen. Harmillisesti nyt aikataulut eivät ole oppilaiden ja opettajan välillä kohdanneet, joten valmentautuminen on ollut taas tauolla. Marraskuussa aloitin Coaching with Connection -istuntaverkkokurssin, jonka avulla pystyin harjoittelemaan istuntaani, vaikka oikeille ratsastustunneille en päässytkään.

Loppuvuosi menikin paljolti maastoillessa selästä ja maasta käsin. On ollut mahtavaa päsätä maastoilemaan muiden kanssa pitkästä aikaa! Jimpastakin on kuoriutunut erittäin mukava maastomopo, joka ei ihan helposta säikähdä. Kaupunkibussitkin saavat huristella ohi, eikä ruuna korvaansa lotkauta. Kesäkilotkin ovat karisseet mukavasti lenkkeillessä, vaikka vieläkin ruunalta löytyy vähän pömppömahaa.



Tämä talvi on ollut ehkäpä surkein talvi aikoihin. Lunta oli huimat pari päivää, ja sen jälkeen olemme saaneet nauttia vaihtelevasti pääkallokeleistä tai kivikovasta koppuramaasta. Kumpikaan noista ei ole se otollisin pohja minkäänlaiselle liikunnalle, joten Jimpan kanssa ollaan välillä vain oltu tai sitten kävelty. Toisaalta ihan hyväkin, koska Jimppa on ollut nyt takaosastaan jäykkä, joten en edes viitsisi siltä pyytää mitään ihmeellistä. Toisaalta taas epäilen, että jäykkyys on seurausta juurikin näistä keleistä. Oli miten oli, Jimpan vuosi alkaa hieronnan merkeissä ja toivon mukaan sen jälkeen kelitkin sallisivat kunnon liikkumisen.

Edelliselle vuodelle asetetut tavoitteet eivät kaikki toteutuneet. Pakko myöntää, että en edes muistanut niitä kaikkia! Jimppa pysyi vuonna 2019 terveenä, pieniä haavoja sun muita lukuun ottamatta. Oma kuntoni on pysynyt aika samana, tosin juokseminen on jäänyt vähemmälle. Istunta tuskin on parantunut paljoakaan, vaikka kävinkin verkossa istuntakurssin, jonka avulla sain ainakin kevyeeseen raviin vähän parannusta.

Yksi tavoite me kyllä saavutettiin - nimittäin varusteetta ratsastus. Jo alkuvuodesta pystyimme menemään kevyen treenin kaulanarulla ja loppuvuodesta kokeilimme myös käyntiä ja ravia ilman suitsia tai kaulanarua. Kerran tai kahdesti ratsastin myös ilman satulaa kaulanarulla. Sen sijaan raviväistöt unohtuivat kokonaan, emmekä siis saavuttaneet sitä tavoitetta. Ehkä siinä olisi sitten jo yksi tavoite tälle vuodelle!


Toivon, että vuosi 2020 sisältäisi enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Haluan oppia paljon lisää hevosista ja ratsastuksesta ja viedä näitä oppeja käytäntöön Jimpan kanssa. Seniorihevosen omistamiseen kuuluu väistämättä se, että jossain vaiheessa täytyy eläköityä ja heittää suuremmille tavoitteille hyvästit - vaikka eihän meillä koskaan ole mitään suuria tavoitteita ja haaveita ollutkaan. Silti on hyvä pitää mielessä, ettei enää kannata alkaa haaveilla urasta esteratsukkona 😁

Mukavaa alkanutta vuotta!

Saimme otettua talviset joulukuvat, vaikka tänä vuonna talvi kestikin vain hetken verran. Vaikka kotona taidettiinkin viettää musta joulu, täällä vähän pohjoisemmassa saimme nauttia lumen tuomasta valosta ja tunnelmasta.





Toivotamme jokaiselle iloista ja rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta 2020!

Mitä olisi joulu ilman herkkuja? Tai mikään muukaan aika vuodesta? Aika ankeaa, jos minulta kysytään. Mutta koska herkut ovat usein epäterveellisiä, ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden vähän terveellisemmän reseptin, jonka terveellisyyden salaisuus piilee niiden yhdessä ainesosassa: hampunsiemenissä.

Hampunsiemenet ovat täynnä hyvää; ne sisältävät runsaasti rasvahappoja ja kuitua, toimivat hyvin valkuaislisänä ja ylläpitävät ihon, karvan ja jouhien hyvinvointia. Siksi ne ansaitsivatkin osansa tässä reseptissä.

Tämä resepti on yksinkertainen ja helposti muunneltavissa. Sokerittomana versiona herkut sopivat myös niille kaviokkaille, joille ylimääräinen sokeri ei ole hyväksi. Voin kyllä todeta, että sokerittomana ne eivät välttämättä maistu kaikista nirsoimmille tapauksille. Jimppa kuitenkin syö näitäkin herkkuja mielellään, sokerilla tai ilman! Hamppuherkut sopivat myös ihmisille välipalaksi esimerkiksi näkkileivän tapaan.


Hamppuherkut
(ainesten määriä muuttamalla saat pienemmän/isomman satsin, määrät arvioita)

n. 1 dl kaurahiutaleita
n. 2 dl vettä
n. 1 dl (vehnä/kaura/ruis...)jauhoja
n. 1 dl Hamppufarmin luomu hampunsiemeniä*

*tuote saatu yhteistyössä Murtolan Hamppufarmilta


Lisää kaurahiutaleet ja vesi kattilaan, hauduta miedolla lämmöllä minuutti-pari. Sekoita joukkoon loput ainekset. Halutessasi taikinaan voi lisätä esimerkiksi raastettua porkkanaa, omenaa tai vähän melassia. Anna taikinan levätä hetki ja lämmitä sitten uuni noin 200 asteeseen. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Tässä vaiheessa voit muotoilla taikinasta haluamasi muotoisia herkkuja tai jättää taikinan ohueksi levyksi, josta voi valmiina murtaa sopivan kokoisia paloja. Paista noin puoli tuntia (tai kun herkut näyttävät valmiilta), minkä jälkeen anna herkkujen vielä kuivua uunin viiletessä. Säilö ilmatiiviissä rasiassa.




Maukasta joulunodotusta kaikille! Jos kokeilet reseptiä, kerro alla, miten herkut teillä maistuivat!