Osallistuin viime viikolla pidettyyn omatoimisen hevoshieronnan webinaariin, jonka järjesti Hevoshieronta.netin Heidi Nordman. Olen jokunen vuosi sitten käynyt hevoshieronnan päiväkurssin, joten oli hyvä (ja aikakin) kerrata perusasioita! Webinaarissa käsiteltiin muun muassa hevoshieronnan tarjoamia hyötyjä, milloin ja millaiselle hevoselle omatoimista hierontaa voi tehdä ja milloin paikalle kannattaa kutsua ammattilainen. Tässä postauksessa jaan muutamia asioita, jotka jäivät itselle päällimmäisinä mieleen!

Omatoiminen hevoshieronta sopii terveille, aikuisille hevosille, niin harraste- kuin kilpahevosillekin. On kuitenkin tilanteita, jolloin hierontaa ei suositella tehtäväksi omatoimisesti eikä ammattilaisen toimesta. Jos hevosella on esimerkiksi kuumetta, ihotulehdus, akuutti vamma, se on tiineenä ensimmäisellä neljänneksellä tai se on juuri rokotettu, ei hevosta pidä hieroa.

Omatoimisen hevoshieronnan hyödyt

Omatoiminen hevoshieronta tarjoaa hevoselle sekä omistajalle useita hyötyjä. Sen avulla voi seurata hevosen hyvinvointia: esimerkiksi turvotus tai lämpöerot kehossa voivat kertoa ongelmista. Muutokset lihaksistossa ja kehossa ylipäänsä on hyvä pistää merkille mahdollisimman ajoissa, jotta alkaviin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Omatoiminen hieronta lisää aineenvaihduntaa, mikä tehostaa suoliston toimintaa ja kuona-aineiden poistumista. Se myös rentouttaa hevosta ja tukee näin hevosen palautumista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä hyötynä: hieromalla omaa hevostaan oppii samalla tuntemaan hevosensa ja sen koko kropan paremmin, minkä lisäksi se myös vahvistaa tunnesidettä hevosen ja ihmisen välillä.

Ammattilaisen tekemän hieronnan tarkoituksena on huoltaa lihaksia ja kehoa ylipäätään, kun taas omatoiminen hieronta on pääasiassa kevyttä, rentouttavaa toimintaa (molemmille osapuolille). Omatoiminen hieronta ei koskaan korvaa ammattilaisen tekemää lihashuoltoa, vaan ensisijaisesti kannattaa aina pyytää ammattilainen paikalle. Omatoimisella hieronnalla voi sitten hierontojen välissä ylläpitää ja seurata hevosen hyvinvointia.

Omatoimisen hevoshieronnan työkaluna palpointi

Palpointi eli käsin tunnustelu on ehkä itsestäänselvä asia, mutta monelta sen tärkeys saattaa silti unohtua. Eli hevosen keho käydään läpi käsin, tunnustellaan mahdollisten lämpöerojen, nestekertymien, kipukohtien ja muiden merkkien osalta. Palpoidessa hevosen reaktiot kosketteluun kannattaa huomioida, nekin voivat kertoa mahdollisista ongelmista.

Palpoinnin pääsäännöt:

• Palpointi kannattaa pääasiassa tehdä karvan myötäisesti. 
• Ote on jämäkkä ja tiivis, ei liian kova muttei turhan kevytkään.
• Käytä molempia käsiä, toinen voi olla vain paikoillaan ns. turvakätenä.
• Keskity palpointiin ja hevoseen.
• Käy läpi koko hevonen kauttaaltaan.
• Kirjaa huomiot ylös jonnekin.

Säännöllinen palpointi voi auttaa huomaamaan alkavat ongelmat jo hyvissä ajoin! Hevosen voi tunnustella läpi viikoittain tai parikin kertaa viikossa. Kaikenlaiset huomiot kannattaa kirjata ylös ja kuviakin voi ottaa, jotta myöhemmässä vaiheessa voi verrata tilannetta aiempaan.

Webinaarissa nousi monella esille huoli siitä, että voiko omatoimisella hieronnalla tehdä hevosen hyvinvoinnille hallaa. Ongelmia voi aiheutua hieromalla väärään aikaan, väärällä tavalla ja/tai liian voimakkaasti. Kuitenkin jos hierontaa tekee terveelle hevoselle kohtuullista voimaa käyttäen ja hevosen reaktioita seuraten, ei käsivoimin hevosta saa rikottua. Palpointi on turvallinen tapa harjoitella hierontaa ja tutustua hevoseen, vaikka tietotaitoa ei vielä olisikaan kovin paljon. Jos palpointi jännittää, voi sitä harjoitella ensiksi vaikka itsellään, jotta oppii sopivan jämäkän otteen ennen hevoseen siirtymistä.

Muistaako kukaan, kuinka pari vuotta sitten päätin aloittaa Jimpan uudelleenkouluttamisen ajoon? Kirjoitin vuonna 2018 aiheesta ensimmäisen osan, jossa projekti lähti käyntiin paikallaan seisomisen harjoittelusta. Tämän ykkösosan pääsee lukemaan tästä linkistä!

Uudelleenkoulutusprojektin päivittäminen jäi pitkäksi aikaa, mutta nyt halusin jakaa väliaikatietoja meidän kärryttelyn tilanteesta! Edellisessä paikassa asuessamme emme ajaneet kuin pari kertaa kokonaisen vuoden aikana, koska alueella ei ollut meille sopivia ajoreittejä. Jatkoimme kuitenkin kärryjen kanssa paikoillaan olon harjoittelemista ja käynnistä pysähtymistä äänellä. Nykyiseen paikkaan muutettuamme myös ajoreitit lisääntyivät huimasti, joten kärryt ovat taas päässeet säännöllisemmin käyttöön.

Eilen sainkin nauttia meidän kärrytreeniemme hedelmistä kunnolla ensimmäistä kertaa. Lähdimme toisen ratsukon kanssa maastolenkille ajaen - asia, mitä en muista tehneeni koskaan ennen Jimpan kanssa! Tai no, kerran aiemmin kävimme saman ratsukon kanssa kärryiltä käyntilenkin, mutta siinäpä ne kerrat sitten ovatkin. Jimppa veti maaston taitavasti, vaikka näimme matkalla useamman traktorinkin. Mutta kaikista positiivisimmin yllätyin, kun otimme ravia: Jimppa hölkkäsi rennon letkeästi kaverin ravatessa perässämme, eikä vauhti kasvanut ollenkaan! Aiemmin Jimpan kanssa saattoi ravata jonkun aikaa mukavassa tahdissa, mutta jossain vaiheessa vauhti alkoi aina lisääntymään liiaksi, jolloin jarrutusmatka piteni samaa tahtia. Tällä kertaa hölkkäsimme pitkän pätkän tasaista vauhtia, ja ravista käyntiin siirtyminen onnistui pelkällä äänellä. Itse asiassa en ehtinyt edes sanoa "prr" loppuun, kun Jimppa jo jarrutti miltein pysähdyksiin asti. Kaiken lisäksi kotiin päin ei tarvinnut kiirehtiä ollenkaan, vaan kotimatka sujui rauhallisesti käynnissä. Nelitahtisessa sellaisessa.

Voisi siis sanoa, että projekti ex-ravurista hyvän mielen kärryttelijäksi on suoritettu loppuun, mutta asia ei ihan vielä ole niin. Vaikka Jimppa onkin rauhoittunut kärryjen edessä valtavasti, ei kaikkia ongelmakohtia ole vielä selätetty. Esimerkiksi pysähtyminen kesken lenkin ei vielä onnistu joka kerta ja kotiin päin ravatessa vauhti lähtee yhä herkästi kasvamaan.

Ensimmäisen osan jälkeen jatkoimme paikallaan seisomisen ja pysähtymisen harjoittelua mieheni avustamana. Koska käyn tallilla useimmiten yksin, oli kuitenkin tärkeää harjoitella näitä asioita myös itsenäisesti. Alkuun treenasinkin Jimpan kanssa kentällä kärryt perässä sitä, että se pysähtyi äänivihjeestä minun kävellessäni vierellä. Siitä pidensin paikallaanoloaikaa siihen asti, että pystyin nousemaan rauhassa kärryille Jimpan odottaessa.

Ensimmäisillä maastolenkeillä mieheni oli mukana, jotta palkitseminen olisi helpompaa. Harjoittelimme ensiksi pysähtymistä käynnistä ja jompi kumpi meistä kävi palkitsemassa onnistuneesta pysähdyksestä. Kun tämä sujui, aloimme harjoittelemaan ravista käyntiin siirtymisiä. Naksutinkoulutus on ollut tässä projektissa todella hyödyllinen metodi! Pelkän negatiivisen vahvsteen, eli paineen ja sen poiston, avulla samanlaista kehitystä tuskin olisi tapahtunut, niin tiukassa olivat entisen elämän opit Jimpan mielessä. Ja ovat varmasti vieläkin jollain tasolla.

Aloitan yleensä kärrylenkit sillä, että ennen tallipihasta lähtöä muistuttelen mieleen paikoillaan olon taitoa. Olen huomannut, että näin Jimppa asennoituu kärryttelyyn alusta asti rennommin. Jos olen yksin liikenteessä, en usein keskeytä lenkkiä tulemalla pois kärryistä palkitsemaan Jimppaa, vaan silloin palkitseminen tapahtuu paineen poistolla ja ääneen kehumalla. Se ei toki ole hevoselle yhtä palkitsevaa, mutta yritän kuitenkin pitää lenkit myös tehokkaina, jotta Jimppa pysyy fyysisestikin hyvässä kunnossa. Loppumatkasta taas harjoittelemme pysähtymisiä ja paikoillaan odottamista, ja silloin sahaan kärryjen ja Jimpan väliä tai kävelen vierellä. Tämän olen todennut hyväksi taktiikaksi varsinkin talvella, kun istuessa tulee kylmä. 😄

Suunnilleen näin olemme päätyneet tähän pisteeseen, jossa Jimppa kävelee rauhassa, ravaa jo pitempiä pätkiä innostumatta liikaa ja malttaa usein pysähtyäkin kesken lenkin. Uudelleenkoulutukseen on liittynyt myös uudelleentotutus varusteisiin, sillä valjastaessa Jimppa näytti yleensä nyrpeää naamaa. On paljon kivempi lähteä lenkille, kun hevonen on alusta asti hyvällä mielellä! On ollut myös silmiä avaavaa huomata, ettei valjastaessa jälkeen jää enää höyryävää jännäkakkakasaa. Se oli joitakin vuosia sitten jokakertainen tapahtuma, ja tuntui jotenkin niin normaalilta, etten osannut edes kyseenalaistaa sitä.

Mitä asioita harjoittelemme seuraavaksi?

Seuraavaksi pitäisi saada lisää rutiinia kärryttelyyn. Haluaisin pyrkiä ajamaan vähintään kerran viikossa, mutta koska kärryttely vaatii hieman muita liikutustapoja enemmän aikaa, edes kerta viikkoon ei aina onnistu. Tämä on lähinnä oma vikani, koska olen niin hidas valjastamaan, että siihen pitää aina varata vähän ekstra-aikaa. Voisi kuvitella, että näiden vuosien aikana olisin oppinut valjastamaan parissa sekunnissa vaikka silmät kiinni, mutta ei...

Pysähtymistä harjoittelemme yhä. Se onnistuu hyvissä olosuhteissa jo oikein mukavasti, mutta jos tilanteeseen lisätään häiriötekijöitä (esim. autoja, muita hevosia), rauhallinen paikoillaan olo ei vielä onnistu. Jossain vaiheessa haluaisin ottaa mukaan reippaampaa ravia, kunhan ensiksi saadaan lisää varmuutta rauhalliseen hölkkään. En nyt tarkoita mitään hiittejä kuitenkaan, onhan kyseessä 22-vuotias seniorihevonen, mutta vähän reippaampaa liikettä ilman huolta siitä, saako hevosen tarvittaessa heti pysähtymään.

Toisaalta, vaikka emme koskaan menisi kärryiltä kuin käyntiä ja vähän mummohölkkää, ei se haittaisi. Jimppa on elämänsä aikana juossut niin paljon kärryjenkin edessä, että näin ehtoopuolella ei ole mikään pakko enää lähteä siihen. Reippaampia vauhteja voidaan ottaa selästä käsin tai vaikka irtona juosten, ja pitää kärryttely rauhallisen liikkumisen muotona. Katsotaan, miten asiat edistyvät - mikään kiire meillä ei minnekään ole.

Loppuun vielä video alkuvuoden kärryajelusta. 

Elämme jo maaliskuun puolta väliä - miten aika aina kuluukin niin huomaamatta? Kelit ovat vaihdelleet parin plusasteen ja jopa -20 asteen välillä. Lunta on vielä etenkin pelloilla, mutta tiet ovat kuorrutettu kovalla jäällä. Jimppa ei ole vielä uskaltanut alkaa karvanvaihtoon, joten ehkä kevättä saadaan vielä odotella. Toisaalta olisi kiva, jos lumi vielä pysyisi maassa pitempään, mutta toisaalta taas odotan jo kevättä ja kesää. Mites siellä muilla, odotatteko jo kesää, lämpöä ja laidunkautta?

Videolla pääsette mukaan maaliskuiseen viikonloppuun. Tällaisia meidän päivät melko lailla ovat - lähinnä siis tallia ja kotiaskareita. Olen julkaissut tämän vuoden puolella muutaman muunkin videon, jotka pääsee katsomaan Youtube-kanavalta. Tässä nyt tämä uusin, meidän viikonloppumme videolla!

Tämän vuoden hevosalan somegaalassa on ehdolla tuttu nimi, nimittäin blogini valittiin yhdeksi vuoden hevosblogi -ehdokkaaksi! Suuri kiitos heille, jotka olivat blogiani ehdottaneet somegaalaan.

Aloitin tämän blogin jo ennen Jimpan tuloa vuonna 2009. Alun perin blogi toimi hevosrakkaan tytön päiväkirjana, ja halusinkin, että blogissa säilyisi muistot ja tarinat ensihevosen ostosta ja yhteisestä matkasta. Ajan kuluessa päiväkirjamaisuus on jäänyt vähemmälle ja asiapitoisemmat postaukset lisääntyneet. Viimeiset vuodet blogi on ollut välillä hiljaisempi etenkin arkielämästä kertovien julkaisujen kannalta. Suurin syy siihen on varmastikin se, että päivitän arkea aktiivisemmin Instagramin puolelle. Blogiin on kuitenkin mukava kirjoittaa pidempiä tekstejä, linkata lähteitä ja muutenkin rakentaa monipuolisempia julkaisuja.

Somegaalan yleisöäänestys alkaa tänään klo 10. Tästä linkistä pääsee itse äänestykseen, jos haluat käydä äänestämässä minua tai muita ehdokkaita! Kategorioita on yhteensä kymmenen, joista siis blogini löytyy yhdestä, vuoden hevosblogi -kategoriasta. Siellä on hurjasti kiinnostavia, mahtavia tyyppejä ehdolla, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja antamassa äänesi suosikeillesi!

Kauan odotettu Oikea Talvi on vihdoin saapunut tänne länsirannikollekin. Pahoin pelkäsin, että tänä talvena toistettaisiin viime talven jäätikkö- ja mutapainajainen, mutta vuoden vaihtuessa saimmekin oikein roppakaupalla lunta! Itse asiassa lumen tulo ei ole vieläkään täysin loppunut, vaan miltei joka päivä sataa vähän uutta lunta. Voi olla, että keväällä manaan tätä lumen määrää uiskennellessani mudassa ja loskassa, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä talvesta!

Lumikerros on muuttanut maastoilumme täysin. Sen lisäksi, että pohjat ovat nyt täydellisessä kunnossa, lumi valaisee iltahämärässä niin hyvin, ettei ylimääräistä valonlähdettä edes tarvitse. Ja koska kuljemme koko ajan kevättä ja kesää kohti, myös valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Samaa tahtia myös motivaationi on noussut, kun tallille pääsee oikeastaan aina valoisan aikaan eikä yliopisto-opinnoista ole enää stressiä. Minähän tosiaan valmistun nyt helmikuussa, joten vapaa-ajallani olen vihdoin oikeasti vapaalla!

Alkuvuosi onkin ollut hyvää aikaa liikutusten kannalta. Olen jaksanut käydä useammin tallilla ja maastolenkitkin ovat pidentyneet tasaiseen tahtiin. Vähän aikaa sitten kävimme koko lauman kanssa 10 kilometrin lenkillä ja Jimppa ei juuri edes hionnut tai vaikuttanut mitenkään väsähtäneeltä. Sen kunto on siis pysynyt suhteellisen hyvänä siitäkin huolimatta, että sen liikunta on ollut jo aika kauan kevyttä.

Olen innostunut entistä enemmän lenkkeilemään maasta käsin Jimpan kanssa, koska se tarjoaa myös minulle hyvää liikuntaa. Jimppakin pitää tästä tavasta lenkkeillä, sillä pystyn tukemaan sitä jännittävissä tilanteissa paremmin maasta käsin. Yksin maastoillessa ratsain Jimppa on nyt ollut tavallista epävarmempi ja pysähdellyt tuijottamaan kaikenlaista. Voi olla, että alueella on liikkunut jokin eläin tai useampi, minkä takia Jimppaa jännittää lähteä yksin maastoon ilman ihmisen tukea maasta. Onneksi voin aina tulla alas ja auttaa sen pelottavien kohtien ohi, joten sinänsä tämä ei ole mikään iso ongelma.

Alla lyhyt video meidän viime perjantain maastosta. Alun vaikeuksien jälkeen maasto sujui oikein mukavasti ja Jimppa jopa innostui laukkaamaan. Ja ehkä alkoi vähän kuumumaankin, haha 😄 

Toivottavasti muillakin on ollut mahdollisuus nauttia tästä talvesta ja huipuista maastoilukeleistä! Päivittelen blogin puolella harvemmin meidän arkikuulumisia, joten jos arki ja nopeampi päivitystahti kiinnostavat, kannattaa seurata meitä Instagramissa. Myös YouTubeen tipahtelee tasaisin väliajoin tallivideoita liikkuvan kuvan ystäville. 

Toissa jouluna sain silloiselta talliltamme joululahjaksi Hevoskoulutus.fi:n ja Fitsteedin hevosen harjoituspäiväkirjan, johon olen parhaimpani mukaan merkinnyt Jimpan liikutukset. Päiväkirjasta löytyy toki muitakin ominaisuuksia, kuten aukeama lääkityskirjanpidolle, kengitysaikataulu ja taulukot hevosen lihaskunnon kartoittamista varten. Täällä blogin puolella olen kuitenkin keskittynyt vain liikutuskalenteriin, vaikka muitakin kohtia olen silloin tällöin täytellyt.

Ennen viimeisen neljänneksen läpikäyntiä jaan omia ajatuksiani päiväkirjan täyttämisestä ja hyödyllisyydestä. Jonkinlainen kalenteri on mielestäni ihan hyvä idea, jotta pysyy perillä etenkin hevosen huoltojutuista. Itse kuulun siihen joukkoon, jolle tulee aina yllätyksenä, että taas on aika kengitykselle, raspaukselle tai rokotukselle... Aika tuntuu lentävän ohi ihan huomaamatta! Sen takia minulle onkin tärkeää saada rutiiniasiat valmiiksi ylös, jotta en havahdu edellisenä iltana siihen, että en ole muistanut pyytää eläinlääkäriä paikalle.

Mitä liikutusten merkitsemiseen tulee, näin tarkka kirjanpito viikon liikutuksista osoittautui itselleni sopimattomaksi. Päiväkirjan täyttäminen tuntui välillä raskaalta ja aloin herkästi suorittamaan viikon liikutuksia, mikä söi motivaatiota. Itselleni sopii paremmin se, että yritän vain pitää liikutuksen mahdollisimman monipuolisena ilman tarvetta pitää liikutuskerroista kirjaa. Näin en kehitä itselleni enempää suorituspaineita ja pode huonoa omaatuntoa, jos välillä on ollut kevyempää. Jos harrastaisin tavoitteellisesti, voisi tarkemmasta kirjanpidosta ollakin hyötyä. Jimpan kanssa tavoitteena on vain pitää ruuna terveenä ja tyytyväisenä, joten ihan näin tarkkaa päiväkirjaa en koe kaipaavani. Ajattelin kuitenkin hyödyntää päiväkirjan muita osia, joita jäi vielä vuoden jälkeen jäljelle. Siihen saa kätevästi hierojan kommentit, lihavuuskunnon seurannan ja muut hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeät tiedot ylös.

Viimeinen neljännes oli maastakäsittelypainotteinen, kuten koko vuosi. Loppuvuodesta ongelmaksi muodostui pari irronnutta kenkää juuri liukkaimpaan aikaan sekä kaatuminen tarhassa, jonka vuoksi Jimppa oli kevyemmällä liikunnalla vähän aikaa. Sen lisäksi viimeistelin pro gradu -tutkielmaani, joten välillä Jimpan liikutus jäi taka-alalle gradustressin vuoksi.

Liikutukset numeroina koko vuodelta:

💚 Maasta käsin: 182 kertaa
💛 Ratsastus: 17 kertaa
❤️ Ajo: 14 kertaa
💙 Maastoratsastus: 29 kertaa

Liikutusten keskiarvo: 7.9/10

Yhteensä 242 liikutuskertaa

Kuten näkyy, pääasiassa viime vuonna liikuttiin maasta käsin. Kävimme kävelyillä, teimme mäkitreeniä, ylitimme puomeja, venyttelimme pilatesliikkeillä, ohjasajoimme, kokeilimme maastaratsastusta... Eli vaikka päiväkirjan sivut täyttyivät vihreästä, se ei meidän tapauksessamme tarkoittanut sitä, etteikö liikutus olisi silti monipuolista!

Selässä kävin alle 50 kertaa, eli en läheskään viikoittain. Kärryttelykerrat lisääntyivät loppuvuotta kohden, kun muutimme parempiin kärrymaastoihin ja luottamukseni Jimpan kanssa ajeluun kasvoi. Uskonkin, että tänä vuonna ajamme paljon enemmän! Vaikka ei se haittaa, jos jatkammekin maastakäsittelylinjalla. Jimppa on mielestäni ollut paljon motivoituneempi lähtemään tekemään kanssani asioita, kun ratsastus on jäänyt vähemmälle ja maastakäsittely lisääntynyt.

Ja loppuun vielä ne viimeisen neljänneksen viikkokatsaukset! Mitä tykkäsitte tästä postaussarjasta, oliko meidän liikutuskalenteria kiinnostava seurata?