youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Vielä ennen 2010-lukua oli yhä aika tavallista, että hevosen hampaat raspasi kengittäjä tai tallinomistaja. Tai ainakin minun hevospiireissäni se oli tavallista, eikä oikeista hammaslääkäreistä ollut tietoakaan. Nykyään puoskarityyliä ei kai enää tapaa juuri ollenkaan, tai ehkä olen vain omassa kuplassani näin kokenut. Toivon ainakin, että jokainen hevosenomistaja jo ymmärtää, ettei hampaita kannata sörkkiä ilman ammattitaitoa.

Jimpan vanhetessa hammastarkastukset ovat lisääntyneet. Ennen suuhun tsekattiin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään, mutta nykyään vähintään kaksi kertaa vuodessa on ihan must. Lyhyessäkin ajassa suussa ehtii tapahtua vaikka mitä!

Eilen Jimpalla oli jo vuoden toinen hammastarkastus. Sitä ennen suuhun katsottiin rokotuksen yhteydessä tammikuussa. Olin huomannut sen välillä pudottelevan pureskeltua heinää suustaan, mikä on yksi selvä merkki hammasongelmista, ja ajattelin diasteemojen alkaneen vaivata. Jimpalla on siis kaksi diasteemaa, pienempi ja isompi, takana ylähampaissa. Viime tsekkauksessa sovittiin, että yritän pitää diasteemat puhtaina huuhtelemalla suuta säännöllisesti, mutta jos siitä ei olisi apua, pitäisi ainakin isompi paikata. Olin siis harmissani, että yrityksestäni huolimatta huuhtelu ei ollut tuottanut toivottua tulosta.

Yllätys olikin suuri, kun eläinlääkäri kehui diasteemojen näyttävän jo paremmilta. Rehua oli vielä jäänyt niihin jumiin, mutta molemmat olivat lähteneet paranemaan. Vaikutti siltä, että olimme kaikki asiasta aika yllättyneitä, positiivisesti tietenkin! Oli helpottavaa kuulla, että olin tehnyt jotain oikein. Samalla kuitenkin ihmetytti, miksi Jimpalla niin selkeästi oli näkynyt hammasongelman merkkejä, jos diasteemat eivät sitä niin vaivanneetkaan.

Tähän sain vastauksen, kun eläinlääkäri huomasi yhden etuhampaan ulkoreunan murtuneen. Itse huolestuin heti siitä, pitäisikö hammas poistaa, mutta eläinlääkäri ei nähnyt poistolle syytä, kun hammas oli muuten kunnossa. Hän irrotti parhaansa mukaan murtuneen osan jäänteet ja puhdisti kolon. Se oli todella kipeä, eikä paikallispuudutuskaan rauhoituksen lisäksi peittänyt kipua. Eläinlääkäri varoitti, että murtumakohta saattaa tulehtua, mutta hyvässä tapauksessa ei. Parhaimmassa tapauskessa se jopa sulkeutuisi itsestään, mutta se vaikutti jokseenkin epätodennäköiseltä.

Kuva v. 2020

Tunsin itseni tyhmäksi, kun en ollut huomannut murtumaa ollenkaan, vaikka säännöllisesti katsoin suuhun hampaita huuhdellessa. Toisaalta en ollut ennen nähnyt murtunutta hammasta, joten en ehkä olisi sitä osannut tunnistaakaan. Olin kuitenkin huomannut, että noin viikon verran Jimppa oli suhtautunut riimuun eri tavalla kuin normaalisti. Tavallisesti se työntää päänsä riimuun itse, mutta nyt se oli vaikuttanut välttelevän sitä, vaikka antoikin laittaa riimun päähän. Ajattelin, että joko diasteemat tuntuivat niin ikäviltä, tai sitten se oli saanut riimusta esimerkiksi sähköiskun jonain kertana ja oli siksi niin epäileväinen. Murtunut hammas selittää tämänkin, sillä varmasti on tuntunut ikävältä, kun riimu on osunut kipeään kohtaan sitä laitettaessa.

Sellaista tällä kertaa, sekä hyviä että huonoja uutisia. Vaikka huonot uutiset eivät onneksi olleet niin kamalan huonoja. Lisäongelmia tuottaa toki myös se, että ikääntyessään hevosen hampaat alkavat olemaan loppusuoralla, minkä takia niitä ei enää hirveästi voi raspata. Hevosten hampaat siis puhkeavat läpi elämän ja kuluvat syödessä, joten vanhoilla hevosilla hampaat voivat kulua loppuun. Sopiva ruokinta, säännölliset hammastarkastukset ja omatoiminen seuranta ovatkin tärkeitä asioita muistaa vanhenevien hevosten kanssa.


Näin etäaikana erilaiset webinaarit ja verkkoluennot ovat yleistyneet valtavasti. Ainakin itselleni tämä on ollut mahtava muutos, sillä monesti kiinnostavat luennot ovat olleet pitkän matkan päässä. Nyt luennoille pääsee osallistumaan omalta kotisohvaltaan ja parhaimmassa tapauksessa ne voi kuunnella tallenteina just silloin, kun itselle parhaiten sopii!

Ongelmaksi on monelle osoittautunut se, että tapahtumat tulevat tietoon vasta jälkikäteen. On ärsyttävää, jos kuulee vasta myöhemmin, että pari viikkoa sitten järjestettiin mielenkiintoinen webinaari. Näin on käynyt minullekin, ja siitäpä ajatus tähän blogipostaukseen lähtikin. Haluan jakaa teille omat vinkkini ja tärkeimmät kanavani suomenkielisten webinaarien ja verkkoluentojen löytämiseen.

Hevosalan kurssit, luennot ja koulutukset (FB-ryhmä)

Jos käytät Facebookia, kannattaa tämä ryhmä ottaa seurantaan. Täällä mainostetaan niin verkossa kuin livenä pidettäviä luentoja ja kursseja

Kpedun Tietolinkki-hanke

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän tiedonvälityshankkeessa on järjestetty useampia hevosalaan liittyviä luentoja, joista ainakin osasta löytyy tallenne tai pdf-aineisto. Tällä hetkellä sivuilla ei näytä olevan tulevia tapahtumia, mutta kannattaa pitää tapahtumasivua silmällä, jos ilmaiset hevosalan luennot kiinnostavat.

SRL:n tapahtumakalenteri

Ei ehkä kaikista tuntemattomin paikka, mutta silti hyvä mainita, jos joltakin on päässyt unohtumaan ratsastajainliiton kalenteri! Sieltä löytyy ensi kuulle useampi verkkoluento, jotka eivät paljoa maksa. Tässä samassa kohdassa voisi mainita myös SRL:n jaostojen omat sivut ja kalenterit, joista saattaa löytyä tapahtumia, joita SRL:n kalenterissa ei ilmoiteta.

Hevosjalostusliitot (myös FB)

Hevosjalostusliittojen kalentereita kannattaa pitää myös silmällä. Esimerkiksi kevään aikana pyörinyt ruokinnan webinaarisarja oli hevosjalostusliittojen ja St. Hippolytin yhteistyössä järjestämä. 

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä:

someverkosto

Sosiaalisessa mediassa törmää monesti kiinnostaviin luentoihin, joista ei muutoin ehkä olisi ikinä tullut kuulleeksi. Tämän kanavan käyttöä hankaloittaa toki se, että pitäisi ensiksi löytää ne käyttäjät, jotka jakavat tällaisia tapahtumia somessa. Itse yritän muistaa jakaa vastaan tulevia kiinnostavia luentoja ja kursseja Instagramissa, mutta aina ei muista tai ehdi. Kursseista, luennoista ja koulutuksista kiinnostuneiden käyttäjien tilejä kannattaa siis seurata, mutta somesta löytyy paljon myös tapahtumia järjestävien tahojen tilejä.

Näistä kanavista olen itse löytänyt suurimman osan hevosalan webinaareista. Välillä niihin törmää ihan vahingossa, kun algoritmi nostaa esille tulevia tapahtumia Facebookissa. Ulkomaisia webinaareja löytyy varmasti vielä runsaammin, mutta niihin en ole vielä perehtynyt. Toivottavasti näistä sai irti jotain hyötyä, ja jos teillä on muita hyviä kanavia tähän tarkoitukseen, kertokaa toki kommenteissa!


Osallistuin viime viikolla pidettyyn omatoimisen hevoshieronnan webinaariin, jonka järjesti Hevoshieronta.netin Heidi Nordman. Olen jokunen vuosi sitten käynyt hevoshieronnan päiväkurssin, joten oli hyvä (ja aikakin) kerrata perusasioita! Webinaarissa käsiteltiin muun muassa hevoshieronnan tarjoamia hyötyjä, milloin ja millaiselle hevoselle omatoimista hierontaa voi tehdä ja milloin paikalle kannattaa kutsua ammattilainen. Tässä postauksessa jaan muutamia asioita, jotka jäivät itselle päällimmäisinä mieleen!

Omatoiminen hevoshieronta sopii terveille, aikuisille hevosille, niin harraste- kuin kilpahevosillekin. On kuitenkin tilanteita, jolloin hierontaa ei suositella tehtäväksi omatoimisesti eikä ammattilaisen toimesta. Jos hevosella on esimerkiksi kuumetta, ihotulehdus, akuutti vamma, se on tiineenä ensimmäisellä neljänneksellä tai se on juuri rokotettu, ei hevosta pidä hieroa.


Omatoimisen hevoshieronnan hyödyt

Omatoiminen hevoshieronta tarjoaa hevoselle sekä omistajalle useita hyötyjä. Sen avulla voi seurata hevosen hyvinvointia: esimerkiksi turvotus tai lämpöerot kehossa voivat kertoa ongelmista. Muutokset lihaksistossa ja kehossa ylipäänsä on hyvä pistää merkille mahdollisimman ajoissa, jotta alkaviin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Omatoiminen hieronta lisää aineenvaihduntaa, mikä tehostaa suoliston toimintaa ja kuona-aineiden poistumista. Se myös rentouttaa hevosta ja tukee näin hevosen palautumista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä hyötynä: hieromalla omaa hevostaan oppii samalla tuntemaan hevosensa ja sen koko kropan paremmin, minkä lisäksi se myös vahvistaa tunnesidettä hevosen ja ihmisen välillä.

Ammattilaisen tekemän hieronnan tarkoituksena on huoltaa lihaksia ja kehoa ylipäätään, kun taas omatoiminen hieronta on pääasiassa kevyttä, rentouttavaa toimintaa (molemmille osapuolille). Omatoiminen hieronta ei koskaan korvaa ammattilaisen tekemää lihashuoltoa, vaan ensisijaisesti kannattaa aina pyytää ammattilainen paikalle. Omatoimisella hieronnalla voi sitten hierontojen välissä ylläpitää ja seurata hevosen hyvinvointia.


Omatoimisen hevoshieronnan työkaluna palpointi

Palpointi eli käsin tunnustelu on ehkä itsestäänselvä asia, mutta monelta sen tärkeys saattaa silti unohtua. Eli hevosen keho käydään läpi käsin, tunnustellaan mahdollisten lämpöerojen, nestekertymien, kipukohtien ja muiden merkkien osalta. Palpoidessa hevosen reaktiot kosketteluun kannattaa huomioida, nekin voivat kertoa mahdollisista ongelmista.

Palpoinnin pääsäännöt:

  • Palpointi kannattaa pääasiassa tehdä karvan myötäisesti. 
  • Ote on jämäkkä ja tiivis, ei liian kova muttei turhan kevytkään.
  • Käytä molempia käsiä, toinen voi olla vain paikoillaan ns. turvakätenä.
  • Keskity palpointiin ja hevoseen.
  • Käy läpi koko hevonen kauttaaltaan.
  • Kirjaa huomiot ylös jonnekin.

Säännöllinen palpointi voi auttaa huomaamaan alkavat ongelmat jo hyvissä ajoin! Hevosen voi tunnustella läpi viikoittain tai parikin kertaa viikossa. Kaikenlaiset huomiot kannattaa kirjata ylös ja kuviakin voi ottaa, jotta myöhemmässä vaiheessa voi verrata tilannetta aiempaan.

Webinaarissa nousi monella esille huoli siitä, että voiko omatoimisella hieronnalla tehdä hevosen hyvinvoinnille hallaa. Ongelmia voi aiheutua hieromalla väärään aikaan, väärällä tavalla ja/tai liian voimakkaasti. Kuitenkin jos hierontaa tekee terveelle hevoselle kohtuullista voimaa käyttäen ja hevosen reaktioita seuraten, ei käsivoimin hevosta saa rikottua. Palpointi on turvallinen tapa harjoitella hierontaa ja tutustua hevoseen, vaikka tietotaitoa ei vielä olisikaan kovin paljon. Jos palpointi jännittää, voi sitä harjoitella ensiksi vaikka itsellään, jotta oppii sopivan jämäkän otteen ennen hevoseen siirtymistä.


Muistaako kukaan, kuinka pari vuotta sitten päätin aloittaa Jimpan uudelleenkouluttamisen ajoon? Kirjoitin vuonna 2018 aiheesta ensimmäisen osan, jossa projekti lähti käyntiin paikallaan seisomisen harjoittelusta. Tämän ykkösosan pääsee lukemaan tästä linkistä!

Uudelleenkoulutusprojektin päivittäminen jäi pitkäksi aikaa, mutta nyt halusin jakaa väliaikatietoja meidän kärryttelyn tilanteesta! Edellisessä paikassa asuessamme emme ajaneet kuin pari kertaa kokonaisen vuoden aikana, koska alueella ei ollut meille sopivia ajoreittejä. Jatkoimme kuitenkin kärryjen kanssa paikoillaan olon harjoittelemista ja käynnistä pysähtymistä äänellä. Nykyiseen paikkaan muutettuamme myös ajoreitit lisääntyivät huimasti, joten kärryt ovat taas päässeet säännöllisemmin käyttöön.

Eilen sainkin nauttia meidän kärrytreeniemme hedelmistä kunnolla ensimmäistä kertaa. Lähdimme toisen ratsukon kanssa maastolenkille ajaen - asia, mitä en muista tehneeni koskaan ennen Jimpan kanssa! Tai no, kerran aiemmin kävimme saman ratsukon kanssa kärryiltä käyntilenkin, mutta siinäpä ne kerrat sitten ovatkin. Jimppa veti maaston taitavasti, vaikka näimme matkalla useamman traktorinkin. Mutta kaikista positiivisimmin yllätyin, kun otimme ravia: Jimppa hölkkäsi rennon letkeästi kaverin ravatessa perässämme, eikä vauhti kasvanut ollenkaan! Aiemmin Jimpan kanssa saattoi ravata jonkun aikaa mukavassa tahdissa, mutta jossain vaiheessa vauhti alkoi aina lisääntymään liiaksi, jolloin jarrutusmatka piteni samaa tahtia. Tällä kertaa hölkkäsimme pitkän pätkän tasaista vauhtia, ja ravista käyntiin siirtyminen onnistui pelkällä äänellä. Itse asiassa en ehtinyt edes sanoa "prr" loppuun, kun Jimppa jo jarrutti miltein pysähdyksiin asti. Kaiken lisäksi kotiin päin ei tarvinnut kiirehtiä ollenkaan, vaan kotimatka sujui rauhallisesti käynnissä. Nelitahtisessa sellaisessa.

Voisi siis sanoa, että projekti ex-ravurista hyvän mielen kärryttelijäksi on suoritettu loppuun, mutta asia ei ihan vielä ole niin. Vaikka Jimppa onkin rauhoittunut kärryjen edessä valtavasti, ei kaikkia ongelmakohtia ole vielä selätetty. Esimerkiksi pysähtyminen kesken lenkin ei vielä onnistu joka kerta ja kotiin päin ravatessa vauhti lähtee yhä herkästi kasvamaan.


Miten olemme harjoitelleet hyvän mielen kärryttelyä?

Ensimmäisen osan jälkeen jatkoimme paikallaan seisomisen ja pysähtymisen harjoittelua mieheni avustamana. Koska käyn tallilla useimmiten yksin, oli kuitenkin tärkeää harjoitella näitä asioita myös itsenäisesti. Alkuun treenasinkin Jimpan kanssa kentällä kärryt perässä sitä, että se pysähtyi äänivihjeestä minun kävellessäni vierellä. Siitä pidensin paikallaanoloaikaa siihen asti, että pystyin nousemaan rauhassa kärryille Jimpan odottaessa.

Ensimmäisillä maastolenkeillä mieheni oli mukana, jotta palkitseminen olisi helpompaa. Harjoittelimme ensiksi pysähtymistä käynnistä ja jompi kumpi meistä kävi palkitsemassa onnistuneesta pysähdyksestä. Kun tämä sujui, aloimme harjoittelemaan ravista käyntiin siirtymisiä. Naksutinkoulutus on ollut tässä projektissa todella hyödyllinen metodi! Pelkän negatiivisen vahvsteen, eli paineen ja sen poiston, avulla samanlaista kehitystä tuskin olisi tapahtunut, niin tiukassa olivat entisen elämän opit Jimpan mielessä. Ja ovat varmasti vieläkin jollain tasolla.

Aloitan yleensä kärrylenkit sillä, että ennen tallipihasta lähtöä muistuttelen mieleen paikoillaan olon taitoa. Olen huomannut, että näin Jimppa asennoituu kärryttelyyn alusta asti rennommin. Jos olen yksin liikenteessä, en usein keskeytä lenkkiä tulemalla pois kärryistä palkitsemaan Jimppaa, vaan silloin palkitseminen tapahtuu paineen poistolla ja ääneen kehumalla. Se ei toki ole hevoselle yhtä palkitsevaa, mutta yritän kuitenkin pitää lenkit myös tehokkaina, jotta Jimppa pysyy fyysisestikin hyvässä kunnossa. Loppumatkasta taas harjoittelemme pysähtymisiä ja paikoillaan odottamista, ja silloin sahaan kärryjen ja Jimpan väliä tai kävelen vierellä. Tämän olen todennut hyväksi taktiikaksi varsinkin talvella, kun istuessa tulee kylmä. 😄

Suunnilleen näin olemme päätyneet tähän pisteeseen, jossa Jimppa kävelee rauhassa, ravaa jo pitempiä pätkiä innostumatta liikaa ja malttaa usein pysähtyäkin kesken lenkin. Uudelleenkoulutukseen on liittynyt myös uudelleentotutus varusteisiin, sillä valjastaessa Jimppa näytti yleensä nyrpeää naamaa. On paljon kivempi lähteä lenkille, kun hevonen on alusta asti hyvällä mielellä! On ollut myös silmiä avaavaa huomata, ettei valjastaessa jälkeen jää enää höyryävää jännäkakkakasaa. Se oli joitakin vuosia sitten jokakertainen tapahtuma, ja tuntui jotenkin niin normaalilta, etten osannut edes kyseenalaistaa sitä.


Mitä asioita harjoittelemme seuraavaksi?

Seuraavaksi pitäisi saada lisää rutiinia kärryttelyyn. Haluaisin pyrkiä ajamaan vähintään kerran viikossa, mutta koska kärryttely vaatii hieman muita liikutustapoja enemmän aikaa, edes kerta viikkoon ei aina onnistu. Tämä on lähinnä oma vikani, koska olen niin hidas valjastamaan, että siihen pitää aina varata vähän ekstra-aikaa. Voisi kuvitella, että näiden vuosien aikana olisin oppinut valjastamaan parissa sekunnissa vaikka silmät kiinni, mutta ei...

Pysähtymistä harjoittelemme yhä. Se onnistuu hyvissä olosuhteissa jo oikein mukavasti, mutta jos tilanteeseen lisätään häiriötekijöitä (esim. autoja, muita hevosia), rauhallinen paikoillaan olo ei vielä onnistu. Jossain vaiheessa haluaisin ottaa mukaan reippaampaa ravia, kunhan ensiksi saadaan lisää varmuutta rauhalliseen hölkkään. En nyt tarkoita mitään hiittejä kuitenkaan, onhan kyseessä 22-vuotias seniorihevonen, mutta vähän reippaampaa liikettä ilman huolta siitä, saako hevosen tarvittaessa heti pysähtymään.

Toisaalta, vaikka emme koskaan menisi kärryiltä kuin käyntiä ja vähän mummohölkkää, ei se haittaisi. Jimppa on elämänsä aikana juossut niin paljon kärryjenkin edessä, että näin ehtoopuolella ei ole mikään pakko enää lähteä siihen. Reippaampia vauhteja voidaan ottaa selästä käsin tai vaikka irtona juosten, ja pitää kärryttely rauhallisen liikkumisen muotona. Katsotaan, miten asiat edistyvät - mikään kiire meillä ei minnekään ole.

Loppuun vielä video alkuvuoden kärryajelusta. 

 

Elämme jo maaliskuun puolta väliä - miten aika aina kuluukin niin huomaamatta? Kelit ovat vaihdelleet parin plusasteen ja jopa -20 asteen välillä. Lunta on vielä etenkin pelloilla, mutta tiet ovat kuorrutettu kovalla jäällä. Jimppa ei ole vielä uskaltanut alkaa karvanvaihtoon, joten ehkä kevättä saadaan vielä odotella. Toisaalta olisi kiva, jos lumi vielä pysyisi maassa pitempään, mutta toisaalta taas odotan jo kevättä ja kesää. Mites siellä muilla, odotatteko jo kesää, lämpöä ja laidunkautta?

Videolla pääsette mukaan maaliskuiseen viikonloppuun. Tällaisia meidän päivät melko lailla ovat - lähinnä siis tallia ja kotiaskareita. Olen julkaissut tämän vuoden puolella muutaman muunkin videon, jotka pääsee katsomaan Youtube-kanavalta. Tässä nyt tämä uusin, meidän viikonloppumme videolla!


Viime kesänä Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Tai oikeastihan se muutti ensiksi laitumelle, ja vasta myöhemmin syksyllä lauma siirtyi pihaton puolelle. Nyt ruuna on siis elänyt suunnilleen puoli vuotta pihattoelämää, joten voin kertoa jo jonkinlaisella varmuudella omia kokemuksiani pihatosta. Kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta pihattoelämisestä, joten näinkin lyhyessä ajassa on tullut huomattua monia uusia asioita.


Ihan ensiksi: mikä on pihatto?

Jos joku ei vielä tiedä, pihatto on siis kuin talli ilman karsinoita. Hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan sisälle pihattorakennukseen ja ulos tarhaan, eli ne eivät vietä öitä sisällä karsinassa. Usein virheellisesti ajatellaan, että hevoset nukkuvat yöllä usean tunnin ajan kuten ihmisetkin, vaikka tosiasiassa hevoset nukkuvat vain noin 4 tuntia vuorokaudessa jaettuna useampaan lyhyeen jaksoon. Karsinassa ollessaan hevonen saattaa siis nukkua esimerkiksi tunnin, syödä yöheiniään tunnin tai kaksi ja vain olla loput X tuntia.

Pihattoja on monenlaisia; sellaisen voi rakentaa alusta asti, rempata vanhasta rakennuksesta tai pienillä muutoksilla toteuttaa vaikka siirtotallista. Pelkkä katos ei vielä ole pihatto, vaan siinä tulee olla kunnon seinät. Jos pihattorakennuksista haluaa tietää lisää, suosittelen lukemaan Johanna Viitasen teoksen Pihatto - jos hevonen saisi valita. Siinä käydään hyvin läpi kriteerit toimivalle pihatolle ja avataan muutenkin pihattoasumista eri näkökulmista.



Tallista pihattoon - mikä muuttui?

Jimppa on nyt asunut uudessa paikassa 8 kuukautta. Se sopeutui nopeasti uusiin maisemiin, vaikka uudet laumakaverit eivät ihan heti sitä hyväksyneetkään joukkoonsa. Alkuun sitä välillä ajettiin pois portilta ihmisen saapuessa, liikutettiin heinäpaikalta toiselle ja muutenkin pidettiin ulkopuolisena. Pikkuhiljaa kaikki osapuolet alkoivat kuitenkin suopumaan toisiinsa, ja Jimppakin on uskaltanut sanoa vastaan, jos joku yrittää turhaan sitä liikutella.

Eniten meidän rutiineissamme muuttui se, ettei hevosia haettu illalla sisälle ja viety aamulla ulos. Jimppa sopeutui tähän muutokseen helposti, sillä laitumella se oli muutenkin ollut vuorokauden ympäri ulkona. Se ei siis kertaakaan ollut ihmeissään portilla odottamassa, miksei kukaan tule hakemaan illalla sisään. Lisäksi, koska hevosia ei tarvitse enää venkslata sisään ja ulos, helpottui sen osalta myös tallivuorojen tekeminen. Vuorot eivät myöskään ole samalla tavalla aikaan sidottuja kuin tallissa, vaan aamu- ja iltatallin voi tehdä melkein mihin aikaan tahansa. Varsinkin, kun täällä hevosilla on vapaa heinä, ei tallille tarvitse mennä tiettyyn kellonaikaan heiniä jakamaan.

Muuten en koe, että mikään muu homma muuttui pihattoon muutettuamme. Loimittaa tarvitsee ehkäpä vähemmän, kun Jimpalla on säänsuoja. Tallityöt ovat sinänsä samat, sillä vedet, heinät ja väkirehut pitää yhä jakaa ja pihattoa siivota. Mielestäni karsinoiden siivous on helpompaa kuin pihaton, mutta muuten työmäärä on ainakin näin vuokralaisen kohdalla sama.



Ensikertalaisen huomioita pihattoelämästä

Pihatto tarjoaa hevosen hyvinvoinnille tärkeitä asioita: lauman, vapauden liikkua ja valita asioita. Meidän tapauksessamme pihatto tarjoaa suhteellisen hyvin myös ruoan etsintään liittyviä toimintoja, sillä tarjolla on metsikköä ja välillä heinät jaetaan pieniin kasoihin ympäri tarhaa. Jimppa on ollut pihatossa alusta alkaen hyvin levollisen oloinen ja uskon, että se on juurikin pihattoelämän ansiota. Henkisen puolen lisäksi olen pannut merkille, ettei Jimpan jalat kerää nestettä ollenkaan. Karsinassa yöt ollessaan sen jalkoihin kertyi nestettä ja aamuisin liike oli vähän jäykempää. Nyt se pääsee liikkumaan vuorokauden ympäri, mikä on vanhan hevosen kunnolle tärkeää. Tosin, koska kyseessä ei ole aktiivipihatto, eivät hevoset liiku mitenkään erityisen paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin karsinassa ja pienessä tarhassa.

Minua hieman jännitti, miten Jimppa pärjäisi vapaalla heinällä, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Epäilin, että se vain söisi kaiken aikaa, eikä viitsisi edes lähteä ihmisen mukaan. Jännitin ihan turhaan, sillä Jimppa on aina iloisena tulossa vastaan, kun sitä haen tarhasta, eikä seiso koko päivää paalilla. Se on itse asiassa pysynyt aika hyvässä kunnossa, vaikka saakin syödä heinää mielin määrin, eikä liikunta ole raskasta.

Toinen asia, josta olin huolissani, oli se, miten Jimppa pärjäisi viileämmillä keleillä. Varsinkin ensimmäisillä syksyn sateilla heräilin yöllä kuuntelemaan sateen ropinaa ja huolestumaan, tutisisiko Jimppa pihatossa kylmissään, jos sille ei ollut laitettu loimea päälle. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän edes mietin loimiasioita. Jimppa kasvatti talveksi todella hyvän talvikarvan, ja olen päässyt todistamaan, kuinka hyvin se eristää. Edes märkä lumi ei pääse ihoon asti, vaan karva on vain päältä märkä ja alta ihan kuiva. Toki hevoset loimitetaan pihatossakin tarvittaessa, ja kovimmilla pakkasilla Jimpallakin on ollut loimi, vaikka ehkä se olisi pärjännyt ilmankin.

Ainoa miinus, joka ei sinänsä ole mikään ongelma, on se, että Jimppa ei enää viihdy tallissa. Voi olla, ettei se aiemminkaan ole viihtynyt, mutta nyt se selvemmin turhautuu, jos joutuu olemaan sisällä tavallista kauemmin. Hoito- ja huoltohommat onnistuu yhä ihan yhtä helposti kuin aiemminkin, mutta ylimääräinen hengailu tallissa ei ole Jimpan mieleen. Ihan ymmärrettävää, sillä sen elämä on kokonaan tallin ulkopuolella. Tämän huomattuani olen yhä enemmän sitä mieltä, etten enää halua karsinatalliin takaisin, jos ei ole aivan pakko. Olen iloinen, että Jimppa on sopeutunut ja tykästynyt pihattoelämään näin hyvin, sillä ennen muuttoa murehdin jo etukäteen sitä mahdollisuutta, että Jimppa ei viihtyisikään uudessa ympäristössä. Uskon, että aika harvassa ovat hevoset, jotka eivät viihtyisi pihatossa. Viihtymisongelmia voi toki tulla huonosta laumakemiasta tai pihaton puutteista, mutta toimivassa pihatossa ja tasapainoisessa laumassa viihtyy varmasti jokainen.

Jimppa 1.3.2021

Pihatosta on tullut nopeasti paljon suositumpi tapa pitää hevosia tavallistenkin hevosharrastajien joukossa, kun muutamia vuosia sitten ainakin omassa hevospiirissäni pihattoja pidettiin vain varsojen ja islanninhevosten juttuna. Nykyään vaikuttaa enemmän siltä, että pihatosta olisi pikkuhiljaa tulossa uusi normaali, eikä mikään kakkosvaihtoehto karsinatalleille!


Tämän vuoden hevosalan somegaalassa on ehdolla tuttu nimi, nimittäin blogini valittiin yhdeksi vuoden hevosblogi -ehdokkaaksi! Suuri kiitos heille, jotka olivat blogiani ehdottaneet somegaalaan.

Aloitin tämän blogin jo ennen Jimpan tuloa vuonna 2009. Alun perin blogi toimi hevosrakkaan tytön päiväkirjana, ja halusinkin, että blogissa säilyisi muistot ja tarinat ensihevosen ostosta ja yhteisestä matkasta. Ajan kuluessa päiväkirjamaisuus on jäänyt vähemmälle ja asiapitoisemmat postaukset lisääntyneet. Viimeiset vuodet blogi on ollut välillä hiljaisempi etenkin arkielämästä kertovien julkaisujen kannalta. Suurin syy siihen on varmastikin se, että päivitän arkea aktiivisemmin Instagramin puolelle. Blogiin on kuitenkin mukava kirjoittaa pidempiä tekstejä, linkata lähteitä ja muutenkin rakentaa monipuolisempia julkaisuja.

Somegaalan yleisöäänestys alkaa tänään klo 10. Tästä linkistä pääsee itse äänestykseen, jos haluat käydä äänestämässä minua tai muita ehdokkaita! Kategorioita on yhteensä kymmenen, joista siis blogini löytyy yhdestä, vuoden hevosblogi -kategoriasta. Siellä on hurjasti kiinnostavia, mahtavia tyyppejä ehdolla, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja antamassa äänesi suosikeillesi!


Kauan odotettu Oikea Talvi on vihdoin saapunut tänne länsirannikollekin. Pahoin pelkäsin, että tänä talvena toistettaisiin viime talven jäätikkö- ja mutapainajainen, mutta vuoden vaihtuessa saimmekin oikein roppakaupalla lunta! Itse asiassa lumen tulo ei ole vieläkään täysin loppunut, vaan miltei joka päivä sataa vähän uutta lunta. Voi olla, että keväällä manaan tätä lumen määrää uiskennellessani mudassa ja loskassa, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä talvesta!

Lumikerros on muuttanut maastoilumme täysin. Sen lisäksi, että pohjat ovat nyt täydellisessä kunnossa, lumi valaisee iltahämärässä niin hyvin, ettei ylimääräistä valonlähdettä edes tarvitse. Ja koska kuljemme koko ajan kevättä ja kesää kohti, myös valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Samaa tahtia myös motivaationi on noussut, kun tallille pääsee oikeastaan aina valoisan aikaan eikä yliopisto-opinnoista ole enää stressiä. Minähän tosiaan valmistun nyt helmikuussa, joten vapaa-ajallani olen vihdoin oikeasti vapaalla!


Alkuvuosi onkin ollut hyvää aikaa liikutusten kannalta. Olen jaksanut käydä useammin tallilla ja maastolenkitkin ovat pidentyneet tasaiseen tahtiin. Vähän aikaa sitten kävimme koko lauman kanssa 10 kilometrin lenkillä ja Jimppa ei juuri edes hionnut tai vaikuttanut mitenkään väsähtäneeltä. Sen kunto on siis pysynyt suhteellisen hyvänä siitäkin huolimatta, että sen liikunta on ollut jo aika kauan kevyttä.

Olen innostunut entistä enemmän lenkkeilemään maasta käsin Jimpan kanssa, koska se tarjoaa myös minulle hyvää liikuntaa. Jimppakin pitää tästä tavasta lenkkeillä, sillä pystyn tukemaan sitä jännittävissä tilanteissa paremmin maasta käsin. Yksin maastoillessa ratsain Jimppa on nyt ollut tavallista epävarmempi ja pysähdellyt tuijottamaan kaikenlaista. Voi olla, että alueella on liikkunut jokin eläin tai useampi, minkä takia Jimppaa jännittää lähteä yksin maastoon ilman ihmisen tukea maasta. Onneksi voin aina tulla alas ja auttaa sen pelottavien kohtien ohi, joten sinänsä tämä ei ole mikään iso ongelma.

Alla lyhyt video meidän viime perjantain maastosta. Alun vaikeuksien jälkeen maasto sujui oikein mukavasti ja Jimppa jopa innostui laukkaamaan. Ja ehkä alkoi vähän kuumumaankin, haha 😄 

Toivottavasti muillakin on ollut mahdollisuus nauttia tästä talvesta ja huipuista maastoilukeleistä! Päivittelen blogin puolella harvemmin meidän arkikuulumisia, joten jos arki ja nopeampi päivitystahti kiinnostavat, kannattaa seurata meitä Instagramissa. Myös YouTubeen tipahtelee tasaisin väliajoin tallivideoita liikkuvan kuvan ystäville. 

Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates