Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

Minut haastoi Heli. Kiitos haasteesta!


Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
- Lämminverinen ravihevonen, tarkemmin amerikan-venäläinen. Tasoa en osaa määritellä, sillä emme ole koskaan kilpailleet yksissäkään este- tai koulukisoissa. Jimppa osaa kaikki askellajit (tosin etenkin oikea laukka on vielä hyvin raaka), taipuu melko hyvin käynnissä ja vähän ravissa, peruuttaa, osaa pohkeenväistön käynnissä ja väistää takaosaa. Esteitä emme juurikaan hyppää, mutta joskus ollaan ylitetty 70 cm yksittäisenä ja pikkuratana muistaakseni 60-70 cm (omalla tyylillä). Jaksaa kiertää varmuudella ainakin 20 km lenkin, juoksee kärryjen edessä tarpeeksi kovaa ja toimii maastakäsin helposti. Osaa temput "pusu", "hymyile" ja "ympäri", sekä ollaan opeteltu myös koskettamista. Jimppa osaa myös mennä agilityn perusradan läpi ilman sen suurempia ongelmia.


Hevoset vai ponit? Miksi?
- Hevoset, koska olen melko pitkäjalkainen (vaikkakin lyhyt), joten ponien selässä näytän usein liian pitkältä. Tykkään myös enemmän hevosten yleisluonteesta, vaikka ponimainen itsepäisyys onkin osa pikkuhevosten charmia.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
- Suurimman osan ratsastuksesta ennen Jimppaa suoritin ratsastuskoulussa opettajan valvovan silmän alla, mutta toimiessani hoitajana sain ratsastella jo edesmenneellä islanninhevosvanhus Japella. Pääasiassa maastoilimme (jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan, sillä kuljimme yleensä pyöräteiden pientareilla), eikä ruuna osannutkaan mitään ihmeellistä.

Jimppa laitumella 2012

Bloggerinkaan laatu ei päätä huimaa ;)

Ratsastuskeli on vaihdellut viikon sisällä monta kertaa. On ollut ihanteellisia pakkaspäiviä, vähän liian kylmää, sitten kaikki lumi on sulanut pois ja jättänyt jälkeensä liukkauden sekä pimeyden. Viime yönä - kiitos Seijan - maahan satoi taas lumikerros, joka toivon mukaan pysyisi nyt kevääseen saakka.

Valjastin Jimpan kärryjen eteen 11. päivä. Siinä laittaessani ponia valmiiksi välikön ulkopuolella katolta humahti päällemme kasa lunta. Ehdin jo pelätä, että Jimppa saisi kohtauksen lumimörön hyökätessä yllättäen, mutta se ei tuntunut edes huomaavan vauhdilla selkään tippuvaa kasaa! Homma jatkui ja pääsimme lähtemään liikkeelle. Jimppa jaksoi hienosti odottaa sen aikaa, että ensiksi päästin sen irti ketjuista ja kävelin kärryjen luokse noustakseni kyytiin. Kävimme 7,5 km lenkin maastossa, ja Jimppa halusi välttämättä mennä kaikki askellajit läpi... kotiin päin ravatessamme se nosti laukan, kun yritin vähän rauhoittaa ravurivauhtia, eikä antanut helpolla alas! Pitkän pätkän ruuna jaksoi laukata sille erittäin hidasta vauhtia, kunnes sen oli pakko tiputtaa raville.

3.12. vuosipäivän kärryajelu

Eilen kävin pitkästä aikaa maneesissa, kun kaikkialla oli niin liukasta ja raviratakin oli sulan kelin takia suljettu. Menimme ihan kevyesti raviympyröitä ja harjoittelimme vähän pohkeenväistöä sekä taipumista. Jimppa myötäsi taas niskastaan aina askeleen tai parin verran, mutta muuttui heti maneesin seinien sisäpuolelle astuessamme järkyttävän tahmeaksi ratsastaa! Jätin sille heijastinloimenkin päälle, joten raipastakaan ei ollut oikein hyötyä, kun hevonen oli peitetty loimella. :D

Tänään lähdin taas maastoon. Otsalamppu oli tarpeeton, sillä meidän matkaamme valaisi melkein-täysikuu niin kirkkaasti, että kotiin päin kulkiessamme tuntui siltä, kuin joku olisi ajanut autolla pitkät päällä takanamme. Ainoa huono puoli oli, että kuu loihti puiden varjoja tielle, joita Jimppa kyttäsi kamalasti. Alkumatkasta meitä vastaan tuli kaksi ravuria, jotka olivat Jimpan mielestä niin pelottavat, että se päätti kääntyä poikittain keskelle tietä ja yritti lähteä niitä karkuun. Sen jälkeen sen piti vähän aikaa vilkuilla taakseen ja puhista, mutta nopeasti ruuna unohti karmean kohtaamisen ja jaksoi keskittyä varjojen kyttäämiseen.

Se ei suostunut tulemaan itse sisälle :(

Viime sunnuntaina kuvasin maastossa muutaman pätkän, jotka liitin yhteen kokonaiseksi videoksi. Kävimme tutkimassa uuden maastoreitin pitemmälle kuin viimeksi, ja matkaa kertyi 13 km. Tämä reitti veisi aina Kekajärvelle asti, jolloin lenkistä tulisi noin 15 km mittainen, mutta tällä kertaa käännyimme risteyksessä takaisin. Näimme myös ensimmäistä kertaa lehmiä, mutta Jimppa ei sanonut niistä mitään. Oli kyllä loistolenkki, ja molemmat kotiin tullessa erittäin tyytyväisiä sekä rentoja! :)

Hiki tuli!

Tyytyväinen ja väsynyt lenkkeilijä

Linkki videoon

Voi sitä iloa, kun aamulla ensimmäiseksi näki ulkona satavan lunta! Sitä oli ehtinyt tulla jo monta senttiä, ja lisää vain leijaili taivaasta aika vauhdilla. Ihana sää lähteä valoisalla maastoon!

Suuntasimme kulkumme lumen ansiosta avautuneelle maastoreitille, jonka olimme käyneet kiertämässä viimeksi varmaan kaksi vuotta sitten. Jimppa ihmetteli uusia maisemia, mutta rohkeasti ohitti kaikki ihmeelliset rakennelmat ja pelottavan korkeat puupinot, eikä sanonut mitään edes mutkan takaa vastaantulevasta ratsukosta. Menimme alkumatkan lenkistä käynnistä, sillä vaikka maa oli luminen, eniten käytetyt tiet olivat silti yllättävän liukkaita. Kun pääsimme maastoon, uskalsi ravata ja laukata huoletta. Kotiin päin Jimppa löysi laukkaan paljon enemmän vauhtia kuin menomatkalla, mutta kun laukasta otti käyntiin, saattoi ponille heittää täysin löysät ohjat, eikä se yrittänytkään lähteä itsekseen juoksemaan. Toisin kuin ravissa, joka oli ruunan mielestä ihan turha askellaji, jonka tilalle tarjottiin laukkaa tuon tuosta. Tykkää tästä lenkistä, sillä siinä on paljon hyviä pätkiä laukata ja paljon päätieltä lähteviä polkuja, joita tulemme varmasti tutkimaan talven edetessä.

6.12.

Kävimme maanantaina ensimmäistä kertaa tälle talvelle yhdellä toisella maastoreitillä, jolla muulloin on liian kova pohja lenkkeillä. Matkan alussa törmäsimme entiseen tallikaveriimme, joka liittyi seuraamme. Jimppa sai porskuttaa menemään vetohevosena, ja se suoriutui hommasta hyvin, vaikka menimme "uudelle" reitille otsalamppujen valossa. Kotimatkalla se lähti kuljettamaan laukassa aika reippaasti, mutta kontrolli palautui sopivasti ennen alamäkeä. Muuten poni meni tosi kivasti, ja sille nousi hieman hikikin pintaan.

2.12.

Maanantain jälkeen tulikin liukas ja lumeton keli, kun sää kävi plussan puolella. Vuosipäivänämme kävimme lyhyellä kärryajelulla, eikä ravia uskaltanut ottaa kuin parissa kohti vähän matkaa. Keskiviikkona maastakäsittelin kentällä ja irtojuoksutin ympyrällä hetken verran.

Eilen pääsimme taas valvovan silmän alle, kun menimme Mervi Pakolan valmennukseen. Harjoittelimme ensiksi siirtymisiä pysähdyksestä raviin ja toisin päin, mikä meni aika surkeasti, sillä Jimppa oli ylirauhallisella päällä eikä kuunnellut pohkeita ollenkaan. Pohkeenväistöjäkin kokeiltiin taas, ja vasempaan se sujuukin jo hyvin, mutta oikeaan kierrokseen väistäminen on vielä vaikeaa. Yritimme myös saada Jimppaa taipumaan ravissa, mutta se ei oikein onnistunut. Ainakin minulla on nyt lihakset kipeinä, kun yritin parhaani mukaan istua satulassa Jimpan pomppuravissa ja vielä saada se taipumaan! Käynnissä se onnistuu jo paljon paremmin kuin aiemmin, mutta ravissa Jimppa kuuroutuu sisäpohkeelle ja välillä asettuu ennemmin ulos kuin sisälle. Mutta hiljaa hyvä tulee, nyt vain täytyy harjoitella kovasti!

29.11 pohkeenväistön harjoittelua seinän avulla

Sitten otsikossa mainitsemaan maneesikoosteeseen. Kävimme 29.11. maneesissa, ja laitoin kameran kuvaamaan ovipäätyyn, kun ketään ei ollut juuri silloin kuvaamassa. Aluksi äiti pääsi kävelemään alkukäynnit, ja sitten minä ravailin jonkin aikaa. Tämän ajan Jimpalla oli sivuohjat, mutta sitten otin ne pois ja jatkoin ympyröiden ravailua. Olo oli hämmästynyt, kun Jimppa yhtäkkiä alkoi myötäämään niskasta ihan oma-aloitteisesti ilman mitään apuohjia - ravissa! Ei se kestänyt kuin pari askelta kerrallaan, mutta olin siitä huolimatta hyvin ylpeä tästä pienestä kehityksestä.

Ainoa vähänkään onnistunut ravikuva :D

Videolla näkyy myös yksi ärsyttävä ongelma: ravin hyytyminen. Aina, kun Jimpan pitäisi tehdä ravissa töitä, se hyytyy hyytymistään ja lopulta siirtyy käyntiin, jos ei ole tarkkana eteenpäin liikkumisen kanssa (mitä en nähtävästikään ole, kun päästän sen aina hyytymään... :D). Missä vaiheessa siitä ravurinravia kiitävästä jännittäjästä on tullut tuollainen rauhallisuuden perikuva?

Mutta nyt se video, joka on koosteeksi aika pitkä:

Linkki videoon
Vielä lopuksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Meidän neljäs yhteinen vuotemme alkoi kärryajelulla tähtitaivaan alla. Aivan kuin viime vuonnakin, katsoessani ylös loputtomaan valomereen, näin tähdenlennon lentävän ylitsemme. Yhden vuoden aikana paljon on muuttunut, mutta yksi on ja pysyy: minä ja hevoseni.

Linkki videoon

22.11. Jimpalla oli rokotus heti aamusta. Eläinlääkäri kävi pistämässä piikin pihalla, koska Jimpalle jäi pahat muistot viime syksyn klinikkakäynneistä, eikä se suostu menemään sisälle asti. En halunnut tuhlata eläinlääkärin aikaa, joten piikki laitettiin siinä ulkona, mutta sitten kysyin luvan, että saisin koettaa saada Jimpan sisälle. Ja sinnehän se meni, tosin pienen suostuttelun jälkeen! Eikä sillä ollut ulos edes kiire, vaikka voisi kuvitella, että poni olisi rynnännyt kiireen vilkkaa pihalle moisesta paikasta. Harmi, ettei minulla ollut mitään herkkuja mukana, mutta toivottavasti Jimppa ymmärsi rapsutukset ja kehut oikein. :)


Rokotuksen takia Jimppa saikin lomailla viikonlopun, ja minä täytin oman aikani sillä välin jollain muulla kuin talleilulla. Kuten kuvistakin saattaa tarkkasilmäisin huomata, meille tuli talvi. Se tuli yhdessä yössä - edellisenä iltana kaikkialla oli osaksi jäätynyttä mutaa ja kuolleita kasveja, ja seuraavana aamuna maailmaa peitti kimaltava lumi. Tätä olinkin jo ehtinyt odottaa, vaikka lumi ja pakkaset tarkoittavat myös kylmyyttä ja liukkaita kelejä, mutta siitä huolimatta olin hyvin iloinen näkiessäni aamulla ikkunasta ulos. Nyt pääsemme niille maastoreiteille, joilla muulloin on liian kova pohja mennä, ja kun lunta tulee vielä vähän lisää, voimme aloittaa hankitreenit! Jee!


Verrattuna siihen hevoseen, joka juoksi kotiin edellä, vaikka meitä oli kaksi taluttamassa, Jimppa on aika helppo kaveri. Muistan kirkkaasti ensimmäisen kerran, kun kävimme Jimpan rokotuttamassa ja sillä oli järjetön kiire pois klinikan läheisyydestä. Äiti piti toiselta puolelta kiinni ja minä toiselta, mutta siitäkin huolimatta Jimppa talutti meitä eikä toisin päin... On paljon kivempaa taluttaa hevosta niin, ettei edes huomaa taluttavansa mitään ;)

"OMG tää kaatuu ihan just ja mä tipun!"

Tarha, jossa Jimppa on nyt ollut, muuttui pakkasten saavuttua todella huonoksi. Maa oli päältä jäinen, mutta alla oli upottavaa mutaa. Joissain kohti maa oli niin upottavaa, että hevosen astuessa siihen sen jalat upposivat niin syvälle, että se kävi miltei istualleen hetkeksi. Jimppa ja sen tarhakaveri seisoivat hievahtamatta paikoillaan löytäessään sopivan paikan olla, ja Jimpankin asento oli niin jäykkä, että siinä taisi selvitä syy ponin yhtäkkiä kipeytyneeseen selkään...

No, eilen me sitten ryhdyimme tuumasta toimeen ja teimme pieniä korjauksia tyhjillään olevaan tarhaan. Uusi ylälanka ja pari lankaa lisää porttiin, jotta tarhakaverikin pysyisi tarhan sisäpuolella, ja sitten hevosilla oli uusi, parempi tarha valmiina! Molemmat kiersivät innoissaan tarhaa ympäri ja tutkivat joka nurkan. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Tänään kävin kevyen maastolenkin. Matkaa kertyi varmaan 5 kilometriä, ajasta ei hajuakaan. Oli minulla SportsTracker päällä, mutta akku loppui kesken kaiken... Menimme varmaan puolet matkasta ravia ja puolet käyntiä, ehkä lenkki koostui pääasiassa kuitenkin käynnistä. Jimppa oli iloinen päästessään lenkille, suitsia laittaessa se hamusi kuolaimet suuhunsa jo ennen kuin ehdin niitä edes tarjota. Kaikista eniten sitä ihmetytti edelleenkin otsalamppuni, vaikka se muka siihen oli jo tottunut. Edes hävittäjäkoneiden meteli ei häirinnyt ponia, vaikka ratsastajaakin vähän pelotti sellainen melu, mutta pyöröpaalit pellolla saivat Jimpan vähän epäröimään. Urheasti mentiin niidenkin ohi!


Kävin pitkästä aikaa myös ajamassa Jimpalla viime viikolla. Se oli aivan järjettömän innoissaan! Kävimme ensiksi lämmittelemässä kuutamon valossa metsässä (vaikka Jimpan mielestä sielläkin voi leikkiä nuorta ja vetreää kilparavuria) ja sitten menimme ravailemaan vähän reippaammin radalle, jolla on aina keskiviikkoisin valot päällä. Jarrut olivat kyllä erittäin hyvin hukassa, mutta loppujen lopuksi sain vauhdin hidastettua käyntiin. Hikihän sille tuli, joten jalkojen kylmäyksen ja venyttelyn jälkeen se sai mennä karsinaansa loimi päällä. Taidan alkaa käymään ajolenkeillä vähän useammin, niin ehkä Jimppakin tottuisi siihen, eikä sen joka kerta tarvitsisi päästellä niin lujaa kuin pääsee? Ehkä... :)


P.S.

Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaiyötä kuin tuijottaa läppärin ruutua seitsemän tuntia? :D No, tuijottaa läppärin ruutua kahdeksan tuntia!

Pakollinen maneesin peilikuva

Heippa!

Kävimme viime torstaina maneesissa kaverin kanssa. Nyt kun sää on alkanut viilenemään ja maa jäätymään, Jimppa kärsii taas selkäjumeista. Vielä kun sille vaihdettiin tiistaina hokkikengät, kovalla maalla liikkuminen vetää helposti jumiin. Siispä laitoin ponille sivuohjat, tosin ihan löysälle vain, jos se vähän auttaisi ruunaa liikkumaan paremmin. Usein sivuohjat ovat meillä auttaneet selkäjumeihin edes hieman.

Tällä kertaa tein paljon ympyröitä ja taivuttelin Jimppaa. Laukan jätin kokonaan pois, vaikka Jimppa oli asiasta vähän eri mieltä, kun kaveri sai laukata ja hän ei. Lopputunnista Jimppa taipui niin herkästi, että meinasin ihan tipahtaa satulasta yllätyksestä! Saimme jopa tehtyä vähä avotaivutuksen alkeita, mihin oli hyvä lopettaa.

Koska kuvia ei oikein ole, päätin tehdä havainnollistavat piirrokset tehtävistä, joita maneesissa tein. Ne ovat kaikki helppoja, mutta mielestäni hyviä harjoituksia hevosen taivutteluun, joten jos jollakulla on vaikeuksia keksiä mitään tehtävää, näistä voi olla apua. :)

Ensiksi tein vanhaa tehtävää, joka oli yksi aikaisemman ratsastustunnin harjoituksista. Tällä kertaa jätin päädyn laukkaympyrän pois ja tein tehtävän pelkästään ravissa. Alkuun oli vaikeuksia saada Jimppa kulkemaan suorana keskihalkaisijaa pitkin, eikä se meinannut aluksi saada jalkojaan mahtumaan ravissa volteille ollenkaan. Vertyessään se sai pidettyä ravin yllä pienemmilläkin volteilla.
Toinen tehtävä oli perinteinen kolmikaarinen kiemuraura ja keskiympyrä. Taas minulla oli vaikeuksia saada Jimppa kulkemaan suorana. Kun teimme tehtävää pariin kertaan, Jimppa alkoi jo ennakoimaan käännöksissä, ja välillä kiemurauran kiemurat olivat aivan erikokoisia, kun hevonen yritti kääntyä aikaisemmin ratsastajan yrittäessä jatkaa vielä pitemmälle...
Kolmantena tein kahdeksikkoa sisävolteilla. Jimppa ei ole koskaan tykännyt kahdeksikkotyöskentelystä, ja nytkin se alun innostuksen jälkeen kyllästyi kahdeksikolla pyörimiseen nopeasti. Niinpä lisäsin niihin vielä voltit, jotta ponille tulisi uutta mietittävää. Tämä harjoitus meni mielestäni paljon paremmin kuin kahdeksikot yleensä! Jimppa oli hyvin tarkka kevennyksen vaihdosta keskellä: jos yhtään heilahdin tai tömähdin alas, se siirtyi heti käyntiin.

Olin hurjan tyytyväinen Jimppaan, kun otin vielä kerran tai kaksi pohkeenväistöä seinää apuna käyttäen. Ennen se astui vain etu- tai takajaloilla ristiin, mutta nyt se väistää jo ihan oikeasti! :) Molemmat olivat tyytyväisiä ratsastukseen, ja vaikka Jimpalle ei tullut lainkaan hiki, se oli silti joutunut käyttämään aivojaan sen verran, että näytti hyvin raukealta seistessään käytävällä.


Eilen kävin n. 12 km lenkin maastossa. Menimme aika rauhallisesti, ja keskinopeuskin jäi alle 10 km/h. Jouduimme kävelemään aika pitkästi metsäpolulla, koska maa oli niin märkä, ja hämärässä ei nähnyt kunnolla kiviä ja koloja, joita polulla oli. Päätin käydä vielä ratsastamassa peltotien päästä päähän ennen kotiin menoa saadakseni pikkuisen lisäpituutta lenkille, mutta Jimppa oli eri mieltä. Se ei suostunut jatkamaan peltotielle, vaan yritti väkisin peruuttaa takaisin asvaltille mennäkseen kotiin. Hetken siinä pyydettyäni enemmän tai vähemmän nätisti ponia liikkeelle päätin tulla suosiolla alas ja taluttaa sitä vähän matkaa. Kun sitten nousin uudestaan selkään, Jimppa suostui jatkamaan matkaa. Tein kuitenkin kompromissin ja käännyin ensimmäisen suoran jälkeen takaisin kotiin - olinhan saanut jo tahtoni läpi. :D Jimpalla oli niin kiire kotiin, että vaihtaessani kevennystä toiselle jalalle se oli sitä mieltä, että sisäjalkani heilahti juuri sen verran eteen ja ulkojalka sen verran taakse, että halusin nostaa laukan! Otimme sitten toisenkin pätkän laukkaa, ja se tuntui oikein hyvältä, vaikkakin aika vauhdikkaalta. Tallilla laitoin Jimpan kylmäysletkuihin ja hieroin kumisualla ponin päästä häntään.

Kohta lähden käymään raveissa varusteautolla katsomassa, jos sieltä lähtisi jotain mukaan. ;)

Puhelimen taiteellinen näkemys iltahämärän maastosta

Heippa!

Nyt tulee kuvia ja monta! Sain tänään viettää oikein luksusaikaa tallilla aivan yksikseni, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja napsin Jimpasta kuvan jos toisenkin... :)


Linkki videoon

Uusi, aivan ihana riimu, jonka voitin arvonnasta Merin blogista!

Syksyn riemut...

Puhdasta tuli!

Jimppa valmiina lenkille

Välipalaa liikunnan jälkeen

Nyt taisi jäädä varpaat alle!

Kaikkea pitää haistaa...

... ja maistaa

Linkki videoon

Kylmäysletkut ja loimi lämmittämään

Sitten poni käytävälle venyteltäväksi

Meidän pintelipatjojen henkivartija

Kumisukahierontaa

Kylmäsavet jalkoihin

Valokuvauksen multihuipentuma osa 1

Valokuvauksen multihuipentuma osa 2