Uusi vuosi, uudet kujeet - ainakin täällä blogin puolella! Tänä vuonna ajattelin kiusata itseäni ja kirjata ylös kaikki vuoden hevosmenot kuukausittain. Tätä on harrastanut ainakin Kaisa Muuliprojektista, ja vaikka en yleensä haluakaan miettiä, kuinka paljon rahaa tähän harrastukseen tuhlaantuu, on lukuja silti mielenkiintoista seurailla (masokistisesti).

Niinpä vuosi 2020 tulee jäämään muistiin myös rahanmenon saralta. Näitä on sitten kiva loppuvuodesta katsella ja miettiä, mihin kaikkeen muuhun tuonkin rahasumman olisi voinut käyttää. Mutta sen enemmittä puheitta, tässä tulee vuoden ensimmäisen kuukauden hevosmenot!


Kengitys 56 €
Hieronta 55 €
Rokotus 51 €
Tallivuokra (sis. heinät) 320 €

Yhteensä: 482 €


Tammikuussa huollettiin hevosta vähän joka suunnasta, mutta muuten otettiin ihan rauhassa. Meinasin myös tilata kaikkea turhaa mutta kivaa alkuvuoden alennusmyynneistä, mutta järki sai lopulta puhuttua minut ympäri. Sillä määrällä tavaraa, mikä täyttää meillä kaapit kotona ja tallissa, harrastaisi useampi ratsastaja useammalla hevosella ihan helposti, joten eiköhän siinä ole yhdelle ratsukolle ihan tarpeeksi materiaa.

Tässä kuussa olisimme voineet ottaa yhden valmennuksenkin, mutta rokotus sattui juuri samalle viikolle ja nosti Jimpalle päiväksi kuumeen. Siinä säästyi toki 50 euroa, mutta eipä sen sijasta päästy muutenkaan harrastamaan. Sehän hevosen omistamisessa onkin, että kulut juoksee, vaikka hevosen kanssa ei mitään voisi tehdäkään. Välillä tuntuu, että sitten kun hevonen olisi kunnossa, on itse joko sairas tai muuten estynyt harrastamaan, ja kun itse taas pystyisi treenaamaan, on hevonen saikulla, jumissa tai muuten vain käyttökiellossa. Mutta sitten taas, kun nämä hyvät hetket sattuvat molemmille samaan aikaan, on elämä ihan mahtavaa!

Taisin sanoa näin myös viime vuoden alussa, mutta edellinen vuosi vierähti ihan tajuttoman nopeasti. Vaikea uskoa, että nyt on jo vuosi 2020!

Blogin puolella vuosi 2019 ei ollut mitenkään ihmeellinen. Postauksia 12 kuukauteen mahtui 32, joista enemmistö sijoittui alkuvuoteen. Loppuvuosi onkin ollut meidän osaltamme alkuvuoteen verrattuna hiljainen pääosin siksi, että kelit ovat olleet niin huonot liikutusta ajatellen.

Kuten aina, näin vuoden vaihtuessa on aika muistella mennyttä vuotta. Vuonna 2019 kaulanaruilimme paljon enemmän kuin aikaisemmin ja keskityimme myös paljon maastakäsittelyyn etenkin, kun tein yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa. Alkuvuodesta kävimme jopa kaulanarulla maastoilemassa, mistä todisteena on tämä postaus ja video.

Alkuvuosi oli meille hyvä. Maastossa oli kiva käydä, pääsimme treenaamaan vähän vakavammin kaulanarunkin kanssa ja perheeseemme muutti kaksi rottapoikaa. Kesällä muutimme uudelle tallille, mikä on ollut mielestäni oikein hyvä päätös. Jimppa sai ympärilleen paljon uusia hevoskavereita ja minä sain mielenrauhan siitä, että hevosestani varmasti huolehditaan, vaikka olisin poissa. Alkuun Jimppa kärsi eroahdistuksesta, kun se otti laidunkaverinsa sydänystäväkseen, mutta omaehtoinen tutkiskelu ja tarvittavan ajan antaminen auttoivat siihen.

Rotat täyttivät joulukuussa vuoden!

Loppukesästä löysin meille uuden valmentajan, jonka opissa pääsimme käymään pariin otteeseen. Harmillisesti nyt aikataulut eivät ole oppilaiden ja opettajan välillä kohdanneet, joten valmentautuminen on ollut taas tauolla. Marraskuussa aloitin Coaching with Connection -istuntaverkkokurssin, jonka avulla pystyin harjoittelemaan istuntaani, vaikka oikeille ratsastustunneille en päässytkään.

Loppuvuosi menikin paljolti maastoillessa selästä ja maasta käsin. On ollut mahtavaa päsätä maastoilemaan muiden kanssa pitkästä aikaa! Jimpastakin on kuoriutunut erittäin mukava maastomopo, joka ei ihan helposta säikähdä. Kaupunkibussitkin saavat huristella ohi, eikä ruuna korvaansa lotkauta. Kesäkilotkin ovat karisseet mukavasti lenkkeillessä, vaikka vieläkin ruunalta löytyy vähän pömppömahaa.



Tämä talvi on ollut ehkäpä surkein talvi aikoihin. Lunta oli huimat pari päivää, ja sen jälkeen olemme saaneet nauttia vaihtelevasti pääkallokeleistä tai kivikovasta koppuramaasta. Kumpikaan noista ei ole se otollisin pohja minkäänlaiselle liikunnalle, joten Jimpan kanssa ollaan välillä vain oltu tai sitten kävelty. Toisaalta ihan hyväkin, koska Jimppa on ollut nyt takaosastaan jäykkä, joten en edes viitsisi siltä pyytää mitään ihmeellistä. Toisaalta taas epäilen, että jäykkyys on seurausta juurikin näistä keleistä. Oli miten oli, Jimpan vuosi alkaa hieronnan merkeissä ja toivon mukaan sen jälkeen kelitkin sallisivat kunnon liikkumisen.

Edelliselle vuodelle asetetut tavoitteet eivät kaikki toteutuneet. Pakko myöntää, että en edes muistanut niitä kaikkia! Jimppa pysyi vuonna 2019 terveenä, pieniä haavoja sun muita lukuun ottamatta. Oma kuntoni on pysynyt aika samana, tosin juokseminen on jäänyt vähemmälle. Istunta tuskin on parantunut paljoakaan, vaikka kävinkin verkossa istuntakurssin, jonka avulla sain ainakin kevyeeseen raviin vähän parannusta.

Yksi tavoite me kyllä saavutettiin - nimittäin varusteetta ratsastus. Jo alkuvuodesta pystyimme menemään kevyen treenin kaulanarulla ja loppuvuodesta kokeilimme myös käyntiä ja ravia ilman suitsia tai kaulanarua. Kerran tai kahdesti ratsastin myös ilman satulaa kaulanarulla. Sen sijaan raviväistöt unohtuivat kokonaan, emmekä siis saavuttaneet sitä tavoitetta. Ehkä siinä olisi sitten jo yksi tavoite tälle vuodelle!


Toivon, että vuosi 2020 sisältäisi enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Haluan oppia paljon lisää hevosista ja ratsastuksesta ja viedä näitä oppeja käytäntöön Jimpan kanssa. Seniorihevosen omistamiseen kuuluu väistämättä se, että jossain vaiheessa täytyy eläköityä ja heittää suuremmille tavoitteille hyvästit - vaikka eihän meillä koskaan ole mitään suuria tavoitteita ja haaveita ollutkaan. Silti on hyvä pitää mielessä, ettei enää kannata alkaa haaveilla urasta esteratsukkona 😁

Mukavaa alkanutta vuotta!

Saimme otettua talviset joulukuvat, vaikka tänä vuonna talvi kestikin vain hetken verran. Vaikka kotona taidettiinkin viettää musta joulu, täällä vähän pohjoisemmassa saimme nauttia lumen tuomasta valosta ja tunnelmasta.





Toivotamme jokaiselle iloista ja rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta 2020!

Mitä olisi joulu ilman herkkuja? Tai mikään muukaan aika vuodesta? Aika ankeaa, jos minulta kysytään. Mutta koska herkut ovat usein epäterveellisiä, ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden vähän terveellisemmän reseptin, jonka terveellisyyden salaisuus piilee niiden yhdessä ainesosassa: hampunsiemenissä.

Hampunsiemenet ovat täynnä hyvää; ne sisältävät runsaasti rasvahappoja ja kuitua, toimivat hyvin valkuaislisänä ja ylläpitävät ihon, karvan ja jouhien hyvinvointia. Siksi ne ansaitsivatkin osansa tässä reseptissä.

Tämä resepti on yksinkertainen ja helposti muunneltavissa. Sokerittomana versiona herkut sopivat myös niille kaviokkaille, joille ylimääräinen sokeri ei ole hyväksi. Voin kyllä todeta, että sokerittomana ne eivät välttämättä maistu kaikista nirsoimmille tapauksille. Jimppa kuitenkin syö näitäkin herkkuja mielellään, sokerilla tai ilman! Hamppuherkut sopivat myös ihmisille välipalaksi esimerkiksi näkkileivän tapaan.


Hamppuherkut
(ainesten määriä muuttamalla saat pienemmän/isomman satsin, määrät arvioita)

n. 1 dl kaurahiutaleita
n. 2 dl vettä
n. 1 dl (vehnä/kaura/ruis...)jauhoja
n. 1 dl Hamppufarmin luomu hampunsiemeniä*

*tuote saatu yhteistyössä Murtolan Hamppufarmilta


Lisää kaurahiutaleet ja vesi kattilaan, hauduta miedolla lämmöllä minuutti-pari. Sekoita joukkoon loput ainekset. Halutessasi taikinaan voi lisätä esimerkiksi raastettua porkkanaa, omenaa tai vähän melassia. Anna taikinan levätä hetki ja lämmitä sitten uuni noin 200 asteeseen. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Tässä vaiheessa voit muotoilla taikinasta haluamasi muotoisia herkkuja tai jättää taikinan ohueksi levyksi, josta voi valmiina murtaa sopivan kokoisia paloja. Paista noin puoli tuntia (tai kun herkut näyttävät valmiilta), minkä jälkeen anna herkkujen vielä kuivua uunin viiletessä. Säilö ilmatiiviissä rasiassa.




Maukasta joulunodotusta kaikille! Jos kokeilet reseptiä, kerro alla, miten herkut teillä maistuivat!

Joulukuussa 2009 Jimppa tuli elämääni. Nyt, kymmenen vuoden jälkeen, se on yhä suuri osa sitä. Olemme kasvaneet yhdessä ja yhteen, kokeneet onnistumisia ja epäonnistumisia. Samaan aikaan tuntuu, ettei mikään ole muuttunut, mutta samalla muutosta on tapahtunut kummassakin meistä.

Kiitos Jimppa, että olet ollut ystäväni jo kokonaisen vuosikymmenen!

Onko karvaturpien joulukalenterit yhä hankkimatta? Ei hätää, vielä on hyvin aikaa! Tällä niksillä teet hevosellesi yksilöllisen kalenterin helposti ja nopeasti.

On tutkittu, että virikkeellinen ympäristö parantaa hevosen oppimiskykyä ja hyvinvointia. Pelkkä tyhjä karsina tai pieni, tasapohjainen tarha ei tarjoa hevoselle oikeastaan mitään muuta kuin paikan seistä ja syödä. Jos elinympäristö ei tarjoa mahdollisuuksia tyydyttää lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, on se uhka hevosen hyvinvoinnille ja voi aiheuttaa stereotyyppistä käyttäytymistä.

Poseeraa keskenäs.

Aikaisemmin kirjoitin yhteistyöstäni Hamppufarmin kanssa ja siitä, millaisia tuloksia toivoin Jimpassa näkeväni hamppuöljyn syötön aikana. Nyt on kulunut pian kaksi kuukautta siitä, kun lisäsin hamppuöljyn Jimpan ruokintaan. Aloitin pienellä ja vähän epäsäännöllisellä syöttömäärällä elokuun lopussa, kun hevoset siirtyivät kesälaitumilta talliin. Pikkuhiljaa nostin öljyn määrän noin puoleen desiin, eli viitiseen pumpun painallukseen. Aluksi Jimppa sai väkirehuja ja öljyä vain liikutuspäivinä, eli vapaapäivinä se söi vain heinää ja viimeisiä vihreitä laitumelta, mutta nyt se on saanut iltapuuronsa päivittäin.

Alla olevassa kuvassa näkyy yksi selkeimmistä muutoksista yhden kuukauden syötön jälkeen. Kesällä Jimpan kärpäsloimi hankasi harjaan loven, joka on nyt kasvanut umpeen lähestulkoon samaan mittaan muun harjan kanssa. Jimpan jouhet eivät ole mitään vauhtikasvajia, joten oli kiva huomata, miten nopeasti ruma lovi kasvoi umpeen.

Vas. kuva otettu 25.8. pesun jälkeen, oik. 27.9. harjauksen jälkeen

Myös Jimpalle kesän aikana tulleet pienet kaljut kohdat ovat nyt kadonneet uuden karvan alle. Tällä hetkellä Jimppa vaihtaa karvaansa ja valmistautuu talven tuloon, eli kesäkarvaan verrattuna se ei enää ole aivan yhtä kiiltävä ja sileä. Karvanvaihdosta huolimatta karvapeite näyttää silti hyvältä ja kiiltävältä (vaikkakin nyt syksyn mutakeleillä se on useimmiten kuivuneen mudan harmaannuttama). Muutenkin Jimppa on nyt pysynyt kivassa kunnossa, ja ainakin omaan silmään sen maha on myös vähän pienentynyt. On ollut hauska huomata, miten moni Jimpan tavannut hevosihminen on ollut aivan ihmeissään kuullessaan, minkä ikäinen ruuna on. Useimmiten ihmettelyn kohteena on juurikin se, kuinka hyvässä kunnossa seniori onkaan! Oikeanlainen ravinto ja sopiva liikunta ovat kyllä avainasemassa vanhemman hevosen kanssa.

Hamppuöljy on maistunut Jimpalle hyvin, tosin se on kyllä yleensä ollutkin aika kaikkiruokainen. Tallin heinässä on analyysin mukaan matalahko valkuaispitoisuus, joten pääsemme kokeilemaan myös Heppahamppu-ravintopellettiä Jimpan ruokinnassa. Se sisältää runsaasti proteiinia, ja uskonkin sen toimivan meillä hyvin valkuaislisänä.

Tähän mennessä olen kyllä ollut tyytyväinen hamppuöljyyn ja sen tuloksiin. Tuo kolmen litran kanisteri on riittoisa ja mahtuu helposti piiloon niihin Ikean kannellisiin astioihin, joita meidänkin tallillamme käytetään rehujen säilytykseen. Jos hamppuöljyn kokeileminen kiinnostaa, voin meidän puolestamme kyllä suositella sitä!