Vähän videomateriaalia parin viikon takaa, kun kävimme pyörähtämässä kentällä. Perushumputtelua kaikissa askellajeissa. :)
Ennen lähtöäni halusin vielä harjoitella Jimpan kanssa käynnissä myötäämistä maastakäsin, joten käytin kohdalle osuneen vapaapäivän hyväkseni ja raahasin mukaani myös kuvaajan. Aika oli tiukilla, mutta ehdimme silti saada useamman onnistumisen Jimpan mieleen muhimaan. Se oli myös vastaanottavaisella tuulella, eikä siis puuhaillut juurikaan omiaan vaan keskittyi ja yritti.
Otin molempiin suuntiin muutaman onnistuneen myötäyksen, palkiten joka kerta namilla. Ihan ensiksi odotin vain pientä nyökkäystä, josta jo palkitsin, ja kerta kerralta pyysin Jimppaa myötäämään kauemmin - ensin askeleen, sitten kaksi... Välillä se yritti nyökkiä paikallaankin testaten, olisiko se kenties sitä, mitä ajoin takaa.
"Vakavan" harjoittelun jälkeen teimme loppuun vielä hyvänmielen temppuja: haleja, pusuja, hymyjä ja kuopimista. Jimppa oli tässä vaiheessa aivan rentona, eikä varmaan olisi välittänyt, vaikka pommi olisi räjähtänyt sen vieressä. Onnistunut maastakäsittelyhetki siis!
 |
| Selfie time! |
17.8. varustin Jimpan ja lähdin suunnistamaan Kekajärvelle ratsain. Tarkoituksena oli käydä kahlaamassa järven olemattomalla rannalla, mutta mukaan lähteneet kuvaaja-huoltojoukot kävivät jo edeltä tarkistamassa paikan ja totesivat, ettei siellä ole juuri mitään mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Niinpä uittoreissusta tulikin pelkkä maastoretki, mutta se ei meitä haitannut!
Alkumatkasta Jimppa oli erittäin epäkiinnostunut maastoilusta. Se alkoi heti laahustamaan, jos sitä ei koko ajan pyytänyt liikkumaan eteen, ja välillä poika yritti ehdottaa takaisin kotiin kääntymistä. Ravikin oli yhtä laiskottelua, kunnes pääsimme tutulta reitiltä harvemmin käytetylle tielle. Kun Jimppa tajusi, ettemme olekaan lähteneet tavanomaiselle lenkille, se reipastui huomattavasti ja matka alkoi maistumaan myös ratsukon toiselle osapuolelle.
Reitti Kekajärvelle ei kesäisin ole kovin hyvä ratsastaa, sillä sen pohja on kova ja välillä kivinen. Talvisin tämä tie on kuitenkin yksi suosikeistani, sillä siltä löytyy parhaimmat mäet täällä päin! Kovan pohjan takia matka taittui suurimmaksi osaksi käynnissä. Paremmilla kohdilla ravattiin niin paljon kuin oli mahdollista, ja pääsimme ottamaan myös pari laukkapätkääkin.
Kohtasimme lenkillä myös uteliaan yleisön, joka kauhistutti Jimppa-parkaa niin paljon, että minun piti taluttaa se katsojien ohi. Myös trampoliinilla pomppivat lapset pelottivat, mutta muuta jännää emme tällä kertaa kohdanneet.
 |
| Järkyttävät sivustakatsojat |
"Huoltopaikalla" Jimppa sai porkkanan ja luvan hetken laidunnukseen sillä välin kun ratsastaja piti pienen juomatauon. Emme ole koskaan pitäneet mitään kunnollisia huoltotaukoja, joten niitäkin on hyvä harjoitella etukäteen lyhyilläkin matkoilla. Jimppa ei olisi jaksanut pysytellä kauaa paikoillaan, mutta kun sille tarjottiin syömistä, oli matkan jatkaminen se vaikeampi vaihtoehto. :D
Kotimatka sujui yllättävän leppoisasti. Usein Jimpalla tulee kotiin päin käännyttäessä kiire, mutta tällä kertaa se jaksoi mennä sitä askellajia ja vauhtia kuin ratsastaja halusi. Edes lähimetsässä kuuluva linnustajien pauke ei saanut ruunassa aikaan kuin pienen hätkähdyksen, jonka jälkeen laukaukset menivät siltä aivan ohi. Lenkin statistiikka: 14,1 km, 2h1min (sis. huoltotauon ~10 min), 7km/h.
En malta odottaa talvea, jolloin tästäkin reitistä kuoriutuu ihan huippu treenilenkki! Tietenkin sillä ehdolla, että talvesta tulee luminen eikä vain kylmä ja jäinen... Sitä odotellessa, tässä myös videomateriaalia retkeltä:
