Pohkeenväistöjä ja rautakangen suoristamista

by - 4.11.14

"Syyslomalla" kotona käydessäni kysäisin tallinomistajalta, ehtisikö hän pitää meille tunnin. Olihan siitä jo aikaa, kun viimeksi pääsin ratsastamaan ohjatusti! Jimppakin oli hierottu, joten nyt se pystyisi liikkumaan ilman jumeja. Kuten olin arvellutkin, hieroja löysi Jimpan ristiselästä oikealta puolelta pahimmat jumikohdat, jotka olivat aiheuttaneet kireyttä molemmin puolin takaosaa.


Päätin kokeilla Jimpan satulan alle satulansovittajalta ostamaamme karvaromaania, sillä viime kerralla satulaa sovittaessa sovittaja kehotti ostamaan romaanin, jolla satulan sopivuutta voisi parantaa. Vielä silloin romaanille ei ihan ollut tarvetta, mutta nyt otamme sen käyttöön. Eihän se koulusatulassa kovin hyvältä näytä, mutta ulkonäkö ei ole se tärkein kriteeri. :)

Loppusyksyn pikkupakkasten ja hierojan suosituksen takia ruuvailin Jimpalle etujalkoihin kantahokit antamaan hieman pitoa tarhassa, joka etenkin aamuisin on ollut vähän jäässä. Nyt viime kengityksessä sille oltiin laitettu hokkikengät myös takajalkoihin talven varalle.

Alkuun viininpun. käynnissä, harmaa ravissa - sitten viininpun. ravissa, harmaa laukassa

Jimppa oli alkutunnista todella ärsyttävä ratsastaa, se teki yhtäkkiä spurtteja satunnaisiin suuntiin ja jännitti toista hevosta jostain syystä. Yleensä se on yhtä rauhallinen jos ei rauhallisempikin kun sillä on maneesissa seuraa, mutta tällä kertaa se ei halunnut kulkea rauhassa hetkeäkään. Onneksi alkuverkan jälkeen se alkoi keskittymään työntekoon, eikä enää loikkinut omiaan.

Teimme tunnilla meille vähän vaativampaa harjoitusta, ja epäilyistäni huolimatta Jimppa suoriutui niistä yllättävän hyvin! Käytimme suunnilleen samaa tehtävää niin käynnissä kuin ravissakin. Alkuun teimme heti pohkeenväistön jälkeen pienen voltin käynnissä ja jätimme pääty-ympyrän pois. Olemme harjoitelleet väistämistä pääasiassa seinää apuna käyttäen, joten en ajatellut Jimpan väistävän mitenkään hyvin ilman sitä, mutta se näytti kyllä osaamisensa. Pitäisi vain luottaa sen kykyihin enemmän eikä vain ajatella, että "ei se sitä kuitenkaan osaa". :D

Oikea kierros oli tällä(kin) kertaa se heikoin lenkki. Jimppa muuttui ihan kieroksi, väänsi itseään ulospäin ja juoksi alta. Riikka epäili, että se muisti, miten ikävältä jumisena oli oikeaan kierrokseen liikkua ja sen takia protestoi suuntaa aluksi niin paljon. Pyörimme ympyrällä melko kauan, ennen kuin ruuna alkoi antamaan periksi. Jossain vaiheessa tuntia se oli jo aika suora, mikä on meidänlaisellemme vinolle ratsukolle saavutus. Ympyrällä pyrimme saamaan ruunaa asettumaan sisäohjalla - sisäohja ottaa, ja kun Jimppa antaa, sisäohjakin antaa. Tämä tuntui toimivan Jimpalla, sillä se pehmeni suustaan eikä enää vängännyt oikeaan kierrokseen vastaan niin pahasti.

Laukkatehtävä meni kohtalaisesti, Jimppa jännitti vähän laukannostoja etenkin oikeaan, mutta se tajusi nopeasti, ettei laukkaaminen tuntunutkaan enää ikävältä. Nostimme laukan siis heti pohkeenväistöstä päästyämme uralle. Pariin kertaan poni nosti vastalaukan, mitä se ei ole ikinä tehnyt, ja muutaman kerran jälkeen se alkoi jo ennakoimaan laukannostoja niin, että pohkeenväistössä sai tehdä kunnolla töitä ettei sitä mentäisi laukassa. :D


Nyt kun minä en ole se, joka huolehtii arkipäivän liikutuksesta, saattaa olla, että poni saa välillä mennä miten itse haluaa ja laistaa työstä. Riikka muistuttikin minua, että on harteillani ottaa komento takaisin ja laittaa Jimppa oikeasti töihin. Ensiksi pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa vaatimaan ponilta enemmän, kun se kuitenkin osaa!

Lue myös nämä!

2 kommenttia