Pitkästä aikaa pääsimme valmennukseen, ja tällä kertaa valmentajanamme oli Mintti Rautioaho. Mintin opeissa emme ole aiemmin olleet, joten odotin lauantain valmennusta innolla. Olin myös kuullut pelkkää hyvää hänen valmennuksissaan käyneiltä, mikä tietenkin lisäsi mielenkiintoani!

Harmikseni sain edeltävänä iltana luultavasti ruokamyrkytyksen, jonka kanssa sitten valvottiin aamuun asti. Totta kai valmennukseen oli siitä huolimatta päästävä, vaikka vähän huonovointisena ja kalpeakasvoisena satulaan nousinkin.

Valmennuksessa jokainen ratsukko sai itselleen kuulokkeet, joiden kautta Mintti pystyi meitä ohjeistamaan. Tämä menetelmä oli mielestäni todella hyvä, sillä kuulokkeiden ansiosta valmentajan ei tarvinnut huutaa tullakseen kuulluksi, ja varsinkin tuulisella säällä (kuten lauantainakin) ohjeet hukkuvat helposti tuulen huminaan. Ainoa miinus oli, etteivät ainakaan omat kuulokkeeni pysyneet korvissa kovin hyvin, vaan niitä sai olla koko ajan asettelemassa uudelleen. Katsojatkin saivat halutessaan käyttää kuulokkeita kuunnellakseen opetusta.


Valmennuksessa keskityttiin perusasioihin: aktiivisuuteen, tasapainoon ja rentouteen, kevyen ja hevosenkin kannalta helpon ratsastuksen päätyökaluihin. Ihan ensiksi keskityimme hevosen ratsastamiseen suoraksi, mikä oli etenkin meille tarpeellinen harjoitus. Mintti muistutti, että hevosen suoruus kulkee turvan, sään ja hännän kautta, eli näiden kolmen tulisi olla samalla viivalla.

Jimpalle kentällä meno oli paha paikka, sillä keväisin kenttä muistuttaa enemmän tai vähemmän pientä järveä, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Onneksi edes osa vedestä oli ehtinyt kuivua, eikä kenttä ollut niin huonossa kunnossa kuin aiemmin. Silti vesilammikot olivat ruunalle suuri haaste, eikä niihin voinut astua ennen kuin oli ensiksi varovasti kokeillut, hukkuuko niihin. Ravin kannalta tämä oli huono juttu, sillä Jimppa ei suostunut ravaamaan yhdenkään lätäkön ylitse, vaikka sitä kuinka pyysi eteen.


Ratsastus tapahtui kahdella pääty-ympyrällä, molemmat eri kierroksissa. Harjoittelimme oikeanlaista taipumista ja kääntymistä, jotka säästävät hevosta rasitukselta, kun hevonen kantaa käännöksissä ratsastajan oikein. Hevosen tulisi taipua säästä asti, sillä pelkkä kaulan taivuttaminen on ylitaipumista. Käännöksissä oikein ratsastajaa kantava hevonen kääntää ryntäitään ja astuu sisätakajalallaan alleen, mitä hevonen ei luonnossa kääntyessään tee. Esimerkiksi laitumella kääntyessään hevonen kaataa painonsa sisälle päin ja näin muuttaa suuntaansa, mutta ratsastaessa se ei ole hyväksi. Ratsain hevonen työntää ulkokylkeään ulos ja heittää ratsastajan mukanaan ulospäin, kun sisätakajalka ei astu hevosen alle käännöksissä. Ratsastajan tulisi kääntyessä toimia ns. tiskirättinä, jolloin ylävartalo kääntyy, mutta lantio pysyy paikoillaan.

Loppukäyntejä pitkin ohjin

Yksi tärkeimmistä asioista, joka valmennuksesta jäi mieleen, oli oikeanlainen reagointi pohkeisiin. Mintti muistutti, että jotta hevoselta voi jotain asiaa pyytää, sen tulee ensiksi osata se. Tärkeää on varmistaa, että hevonen reagoi pohkeeseen oikein, eli sitä pyydettäessä pohkeista eteen, hevosen tulisi venyttää kaulaansa, nostaa selkäänsä ja sen seurauksena myös ottaa takajalkansa alleen.

Jimpan kanssa pääsimme tätä harjoittelemaan, kun paneuduimme laukan parantamisen saloihin. Laukka ei tällä kertaa onnistunut, mutta yhden hyvän noston saimme aikaiseksi. Saimme ohjeeksi keskittyä suoruuteen ja tyyneyteen laukannostoissa, jotta laukka pyörisi paremmin. Jos hevonen jännittyy, on rentous pyrittävä löytämään uudelleen. Jännittynyt ja pelokas hevonen ei opi, joten harjoittelutilanteessa rentous on avainsana oppimiseen.


Kaiken kaikkeaan pidin valmennuksesta paljon, vaikka muutamat tekijät hieman haittasivat työskentelyämme. Saimme silti useita onnistumisia, ja lopuksi Jimppakin alkoi toimimaan paremmin, eikä se edes välittänyt märästä pohjasta niin kauheasti (lammikot olivat silti iso ei). Toivon mukaan saisimme tulevaisuudessakin käydä myös Mintin valmennuksissa, sillä hänen opetus- ja ratsastustyylinsä ovat paljolti sitä, mitä itse ratsastukselta haen.

Linkki videoon

Kisojen jälkeen en ole päässyt ratsastamaan. Vieroitusoireet alkavat jo tuntumaan: huomaan miettiväni, mitä seuraavalla ratsastuskerralla kokeilisin tehdä eri tavalla, millaisen maastolenkin seuraavalla kerralla kävisin, mitä temppua opettaisin... välillä tulee mietittyä todella tavallisia arkipäivän asioita, kuten miten Jimppa ensimmäisenä karsinaan päästyään käy tarkastamassa ruoka-astian tai yrittää harjatessa halata aina, kun olen sen kaulan lähettyvillä. Näitä ei tule ajateltua silloin, kun tallilla käy lähes päivittäin, mutta aina vähänkään pitemmän tauon aikana alkaa ikävä hevosmaailmaan kasvaa. Onneksi ei enää kauaa, kun taas pääsen ratsastamaan tai ajamaan tai leikkimään Jimpan kanssa!

Vähän yli viikko sitten kävimme maneesilla muistelemassa raviohjelmaa ja katsomassa, kuinka pahalta harjoitusraviyritykseni näyttää, jottei sitä tarvitsisi stressata itse radalla. Jimppa oli aika menevällä tuulella, ja etenkin pysähdykset tuottivat hankaluuksia.

Ilmeestä päätellen tässä varmaan taas valitetaan jostain...

Olemme ottaneet laukassa taas yhden askeleen eteenpäin, mutta samaan aikaan puoli askelta taaksepäin. Jimppa on alkanut rentoutumaan edestä ja myötää laukassakin jo paremmin, mikä on meille suuri edistysaskel. Sillä on kuitenkin ollut erimielisyyksiä vasemman laukan nostojen suhteen, ja ravista sitä ei ole saatu nostettua oikein mitenkään päin. Käynnistä se nousee näppärästi, ja oikea kierros on yllätyksekseni muuttunut nostojen suhteen todella helpoksi. Pääsemme piakkoin taas valmennukseen, joten sieltä toivon saavani apua laukkaankin.

Tällä maneesikerralla oli tarkoitus treenata myös laukkaa, mutta jätimme sen pois listalta toisen ratsukon ollessa myös vähän vauhdikkaammalla tuulella laukan suhteen. Käynti-ravi -meininki riitti meille mainiosti tälle kerralle, sillä senkertaisen ratsastuksen tavoitteena oli vain toimia jonkin sortin kenraaliharjoituksena. Jimpan kanssa sileällä menoa on rajoitettava riittävästi, sillä se kyllästyy siihen todella nopeasti. Jo pari-kolme kertaa viikossa saa sen turhautumaan, eikä se jaksa motivoitua työskentelemään. Silloin kunnon maastoilu- ja temppuputki onkin tarpeen, jotta poni jaksaisi taas keskittyä!

Alla olevalla videolla menemme muistaakseni loppuraveja tai ainakin ratsastuksen loppupuolen raveja. Pyörimme tietenkin suosikkitehtävälläni kolmikaarisella voltein maustetulla kiemurauralla, se on vain paras tehtävä ikinä, jos Jimppaa tarvitsee rauhoittaa ja saada keskittymään. Ja muutenkin. Loistotehtävä.

Linkki videoon

Lämmin ja onnistunut kisapäivä takana! Pitkän pohtimisen jälkeen päätin ilmoittaa meidät seuramme järjestämiin 1-tason kouluratsastuskilpailuihin käynti-ravi -luokkaan. Oli jo aikakin, sillä onhan tässä yritetty kerätä rohkeutta osallistua jo varmaan viitisen vuotta! Niinpä tänään pävä alkoi kevyesti kilpailutohinalla, kun puunasimme ja letitimme ja kiillotimme pahaa-aavistamatonta ponia valmiiksi. Mottona oli, että edustus on tärkeintä ja ulkonäkö korvaa epäonnistumiset. :D Kyseessä olivat meidän ihka ensimmäset koulukisat, niin minulle kuin ratsullekin, joten tavoitteena oli pysyä edes aitojen sisäpuolella - vaikka hyväksytty tulos olisi tietenkin mukava lisä.

Jimpalle tein tavallisen ranskanletin, joka säilyi itse suoritukseen asti siistinä. Otsatukka pyöriteltiin sykerölle ja kavioihinkin siveltiin lakkaa kiiltoa antamaan. Ratsastajalle puolestaan taiteiltiin ranskanlettinuttura, ja kauan aikaa sitten ostetut kisavaatteet pääsivät vihdoin ensimmäistä kertaa käyttöön. Kisatakin tosin lainasin äidin vaatekaapista, sillä oikeaa sellaista ei ole nähty tarpeelliseksi hankkia vähäisen koulukisaamisen takia.


Vanhempana hevosena Jimppa tarvitsee pitkän lämmittelyn vertyäkseen, minkä takia lähdimme liikkeelle lähes 40 minuuttia ennen omaa verryttelyryhmääni. Ulkokenttä ei ollut käyttökunnossa, mutta raviradan parkkialueella mahtui hyvin kävelemään ja ravailemaan, vaikka Jimpalla riittikin vauhtia aina kotiin päin ravatessamme. Muuten se käyttäytyi kuin vanha tekijä, eikä hämmästellyt kisapaikan hälinää ollenkaan. Kuulutukset ja musiikki kaikuivat kuin kuuroille korville, vaikka olin aavistellut ruunan käyvän kierroksilla niiden takia. Mutta ei, Jimppa oli yhtä tyyni kuin yleensäkin!

Verryttelyaikaa maneesissa oli 10 minuuttia, joten oli todella hyvä, että olimme jo lämmitelleet ennen sitä. Hallissa halusin näyttää Jimpalle kaikki sitä mahdollisesti pelottavat asiat, mutta sellaisia ei sitten ollutkaan missään. Kouluaidat olivat okei, tuomarit olivat okei ja katsojatkin olivat okei, jos eivät syöneet makkaraa. Ainoastaan ulkona odottelevat ratsukot ja ihmiset saivat ponin pari kertaa loikkaamaan sivuun ovien kohdalla, mutta nopeasti se siihenkin tottui. Ravissa se oli alusta asti rauhallinen ja rentoutui hyvin, eikä muiden verryttelijöiden kanssa ollut ongelmia. Ravi tuntui verkassa todella kivalta ja kevyeltä, käynnissä se oli yhtä verkkainen kuin tavallisestikin, vaikka olin ajatellut kilpailutilanteen tuovan Jimppaan vähän lisävauhtia. Verkan jälkeen olin jo valmis lähtemään takaisin kotiin, niin tyytyväinen olin pikkuruunaani!


Olimme kolmansina lähdössä, joten vähän aikaa jouduimme odottelemaan vielä ennen omaa suoritustamme. Jimpalla meinasi käydä aika pitkäksi, ja se olisi halunnut jo mennä tekemään työt, jotta sen jälkeen pääsisi syömään. Tunnustan olevani aika kova jännittäjä, mutta jostain syystä en muistanut jännittää tälläkään kertaa ollenkaan, kunnes meidät kuulutettiin sisään. Siinä odotellessamme hallissa edellisen ratsukon suorituksen loppumista alkoi vihdoin minunkin mahanpohjassani pyörimään, vaikka aiemmin äiti taisi olla se, joka hoiti hermoilun. Sekin pieni jännitys kaikkosi heti, kun olimme Jimpan kanssa kääntyneet keskihalkaisijalle.

Itse rata meni todella hyvin vähäiseen harjoitteluun nähden! Jimppa oli rauhallinen, mutta liikkui kuitenkin ravissa hyvin eteen. Kulmat onnistuivat parhaiten ikinä, eikä lävistäjilläkään mutkiteltu sen pahemmin. Ainoa kunnon moka kävi radan loppupuolella, kun juuri ennen keskiympyrää Jimpalle tuli aivan hirveä kakkahätä, ja se pysähtyi kuin seinään helpottamaan oloaan siitä huolimatta, että yritin parhaani mukaan pitää sen liikkeellä. Jimpan mielestä lannan täytyy olla sievässä kasassa ja mielellään mahdollisimman reunassa, ja esimerkiksi maastossa sen täytyy peruuttaa melkein ojaan, jotta paskakasa olisi poissa tieltä.

Olin silti järjettömän tyytyväinen Jimppaan, joka käyttäytyi niin hienosti ensimmäisissä koulukisoissaan. Saimme radasta 60,88%, mikä todellakin ylitti kaikki odotukseni! Pöytäkirjassa volteista oli huomautettu, että ainakin toinen niistä oli liian pieni, kun taas keskiympyrät olivat liian suuret. Kilpailuihin valmentavalla tunnilla ongelmat taas olivat juuri toisin päin, voltit olivat liian suuria ja keskiympyrät pieniä. :D Nyt pitäisi löytää se kultainen keskitie näiden väliltä. Vessatauosta rokotettiin myös pisteitä, kuten saattoi arvata. Eipä ainakaan tullut hylkyä, joten saa olla tyytyväinen!

Pöytäkirja

Päädyimme 5. sijalle, joten Jimppa sai lähteä takaisin kotiin ja tarhaamaan aurinkoiseen kevätsäähän, kun minä jatkoin kisapäivää talkoiden merkeissä. Kisat olivat kaikin puolin onnistuneet niin meidän kuin kaiken muunkin osalta, ja sääkin suosi kilpailijoita!

Linkki videoon (Videosta puuttuu yhdestä pätkästä äänet Youtuben takia)

Tyytyväiset matkaajat

28.3. kävimme Lapualla Perämettän Puskaratsastajien ja SuMaRa:n järjestämällä matkaratsastuksen starttikurssilla. Kurssilla käytiin läpi matkaratsastuksen kilpailusäännöt, annettiin ohjeita lajin aloittamiseen sekä kilpailemiseen. Vetäjänä toimi matkaratsastustuomari ja stewardi Minna Oksanen.

Matkaratsastus on lajina sellainen, että sen pariin pääsee kuka vain. Lyhimmille matkoille voi osallistua ilman erityistä valmentautumista, riittää että hevonen on perusterve ja säännöllisesti liikutettu. Tavallisella harrastehevosella lyhyet matkat taittaa helposti.

Aloittaakseen tarvitsee perushepan lisäksi turvakypärän ja kannalliset jalkineet (tai vaihtehtoisesti varvaskopalliset jalustimet), aikaa, kärsivällisyyttä ja tervettä järkeä. Treenauksen aloittavan kannattaa myös hankkia stetoskooppi sykkeen seuraamista varten ja kuumemittari lämmön seuraamiseen, eikä pipoa kannata kiristää turhan tiukalle, vaan on parempi ottaa rennosti.



Hyvän matkaratsun tulisi olla perusterve, liikennevarma ja säännöllisesti ratsastettu. Jonkinmoinen pohjakunto olisi hyvä olla valmiiksi treenausta aloittaessa. Tässä lajissa ei katsota rotuun, ja usein entiset ravurit - tai miksei sillä hetkellä kilpaa juoksevatkin - käyvätkin lyhyimmillä matkoilla kisaamassa mielenvirkistykseksi. Koska ratsuilla ja ravureilla on erilaiset rokotussäännöt, tulee ravihevosella osallistuvan muistaa tarkistaa, että hevonen on rokotettu SRL:n sääntöjen mukaan.

Matkaratsastuksessa parhaiten pärjäävät kevytrakenteiset, sopusuhtaiset hevoset. Arabit ovatkin matkaratsastuksessa aivan omaa luokkaansa, eikä yleensä raskasrakenteisilla hevosilla enää pärjääkään pidemmillä matkoilla ja nopeusluokissa. Matkaavoittavat askellajit ovat plussaa, eikä hevonen rasitu yhtä paljon kuin lyhyemmillä askelilla etenevät. Jalkojen suorat asennot sekä liikeradat ovat hevosen rasituksen kannalta tärkeitä, samoin kavioiden laatu. Matkaratsuilla kengitysväli voi olla hyvinkin lyhyt, eikä huonolaatuinen kavio kestä jatkuvaa kenkien vaihtoa. Hyvällä matkaratsulla on myös hyvä sydän, eli sen leposyke on matala ja palautuminen nopeaa. Parhaiten lajiin sopii ruuna tai tamma, sillä siinä ollaan lähes välttämättä tekemisissä muiden ratsukoiden kanssa. Kukaan ei kiellä osallistumaan oriillakaan, kunhan hevonen on hallittavissa joka tilanteessa eikä aiheuta vaaratilanteita tai häiritse muita osallistujia.

Lajin pariin haaveilevan ratsastajan tulisi hallita hevosensa erilaisissa tilanteissa, kuten maastossa, kisakeskuksessa ja tarkastuksissa. Kilpailuihin osallistuvan tulee olla vähintään 12-vuotias, tosin joskus järjestetään avoimia luokkia myös nuoremmille matkaratsastajille. Ratsastajan pitää tuntea liikennesäännöt sekä oma ratsunsa, miten se käyttäytyy missäkin tilanteessa. Maastossa vastaan voi tulla mitä vain lehmistä tukkirekkoihin, ja ratsastajan tehtävänä on tietää, miten oma ratsu niihin reagoi. Myös kuskin täytyy olla hyvässä kunnossa, jotta hän jaksaa ratsastaa rasittamatta hevosta turhaan. Matkaratsastusistunta vaatii hyvät reisi- ja pohjelihakset, ja välillä matkaa saatetaan taittaa myös jalan. Kärsivällisyyttä ja hyviä hevosmiestaitoja vaaditaan matkaratsastajalta myös, ja hevosten kanssa olisi hyvä viihtyä paria tuntia kauemminkin - jo pelkkä kisasuoritus kestää parista tunnista ylöspäin.

Matkaratsastukseen valmentaudutaan yhtä lailla kuin muihinkin lajeihin. Tärkeintä on muistaa, että matka ei tapa - vaan vauhti. Treenatessa maltti on valttia, eikä kerralla tule haukata liian isoa palaa. Harjoitteleminen kannattaa aloittaa lyhyistä, rauhallisista lenkeistä ja hevosen peruskestävyyden kohottamisesta. Vaikuttavia tekijöitä valmentautumiseen ja kehittymiseen ovat hevosen rakenne, kasvatus, ruokinta ja talliolosuhteet. Myös harjoitusolosuhteet vaikuttavat, onko lähistöllä tarpeeksi maastoreittejä vai onko käytössä vain kenttä ja pieni tienpätkä. Kestävyys on matkaratsulle tärkeää, sillä hyvän kestävyyden ansiosta hevonen liikkuu taloudellisemmin ja palautuu nopeammin, eikä siis rasita itseään yhtä paljon. Hevosen on kuljettava ns. oikein päin ja kannettava itsensä sekä ratsastajansa hyvin, jottei se rasita itseään turhaan.


Valmennusohjelman tulee valmistaa hevonen tehtäväänsä niin, ettei suorituspäivänä kilpailumatka ole raskaampi kuin vaikeimmat treenipäivät. Kilpailupäivän pitäisi olla hevoselle rennompi ja helpompi. Peruskestävyys luodaan pitkäkestoisilla, rauhallisilla hölkkälenkeillä. Matkaa lähdetään lisäämään hiljalleen 2-3 tuntia kestäviin harjoituksiin. Kun peruskestävyys on rakennettu, voidaan mukaan ottaa laukkaharjoitukset, intervalliharjoituksia voidaan lisätä valmennusohjelmaan, kun hevosta on treenattu noin pari vuotta.

Matkaratsun ja -ratsastajan on pystyttävä toimimaan kelissä kuin kelissä, sillä kisapäivän säätä ei voi etukäteen tietää varmasti. Pitkät kävelylenkit erilaisissa maastoissa ovat loistavaa treeniä, reippaassa käynnissä hevonen käyttää samoja lihaksia kuin laukassa. Tärkeää on muistaa, että hevosen kunto nousee levätessä, eli vapaapäiviä ei sovi unohtaa. Treenin raskautta voi seurata mittaamalla hevosen sykkeen treenin jälkeen. Harjoitussykkeen ollessa alle 52, on harjoitus ollut hevoselle helppo, 56-64/min sykkeillä harjoitus on ollut kohtuullinen ja hevosen kunto nousee. Yli 72 sykkeillä harjoitus on ollut rankka, esimerkiksi vauhti on ollut liian kova, ja hevonen on rasittunut liikaa.

Lyhyimmillä matkoilla ei vielä tarvita suurempaa treenaamista, vaan esimerkiksi tunti kentällä reipasta työskentelyä vastaa kymmenisen kilometrin maastoa. Monipuolinen työskentely niin kentällä, maastossa, kärryiltä, selästä ja maasta käsin pitää hevosen mielen virkeänä - sama maastoreitti voi tuoda hevoselle ihan uudenlaista intoa, kun se kierretäänkin välillä ajaen. Pitkän treenilenkin jälkeen seuraavana päivänä aina kevyempää liikuntaa ennen vapaapäiviä. Valmentautuessa kannattaa pitää kirjaa lenkeistä, nopeuksista, terveydestä, lämmöstä ja sykkeestä. Meillä on matkan ja nopeuden mittaamista varten käytössä Sports Tracker -sovellus, mutta samanlaisia sovelluksia on tarjolla paljon. Matkan ja ajan voi toki mitata myös itse, ja esimerkiksi Metsähallituksen retkikartasta ja maanmittauslaitoksen karttapaikasta voi oman lenkkinsä mitata, sekä täällä pystyy mittaamaan niin matkan, ajan kuin nopeudenkin harjoitukselleen.

Kilpailuihin tarvitaan mukaan hevosen ja ratsastajan varusteet sekä varalle niin varasuitsia, -ohjia, -jalustinhihnoja... hyvä ohjenuora on, että kun mukaan ottaa koko varustehuoneen, on kaikki tarvittava kasassa. :D Jos huoltojoukoissa on kengitystaitoinen (tai itse osaa kengittää), myös kengitystarvikkeet voi ottaa mukaan. Loimia ja satulahuopia on hyvä olla mukana useampia, sillä esimerkiksi pidemmillä matkoilla satulahuopa kannattaa vaihtaa aina osuuksien välillä kuivaan. Jos hevosella käytetään suojia, kannattaa niitäkin olla varuilta mukana varakappaleet. Matkaratsulla ei kuitenkaan tulisi käyttää ylimääräisiä suojia, jos niitä ei välttämättä tarvitse, jotta minimoidaan riskit saada hiertymiä tai muita haavoja esimerkiksi suojan alle menneen hiekan takia. Ratsastajalle mukaan kannattaa ottaa särkylääkettä, juotavaa (mieluusti vettä, ei energiajuomia tai limsaa!), syötävää ja vessapaperia. Hevoselle erilaisia makuvesiä, kuten melassivettä, omenamehuvettä tai pelkkää puhdasta vettä. Tauoilla hevoselle voi syöttää heinää, vihreää ruohoa tai väkirehuja (enintään 5 dl) sekä herkkuja, kuten porkkanoita ja omenoita. Ennen sykkeen mittaamista ei kannata antaa hevoselle syötävää, sillä se nostaa sykettä.

Matkaratsastuksessa koko perhe voi osallistua kilpailusuoritukseen

Matkaratsastuksessa hyvät huoltojoukot ovat elintärkeitä. Paraskaan ratsukko ei pärjää ilman huoltajia pitkillä matkoilla. Huolto on nopea tapahtuma, jossa hevoselle sekä ratsastajalle tarjotaan juotavaa ja hevosta jäähdytellään kastelemalla. Huoltaja ei saa taluttaa tai johtaa ratsukkoa kilpailun aikana, eikä hän saa muuttaa tai avustaa ratsukkoa mahdollisilla reiteillä olevilla esteillä. Muiden osallistujien häirintä ja vaaran aiheuttaminen muille on myös kiellettyä huoltojoukoilta. Sääntöjen puitteissa ratsastajaa saa avustaa, ja esimerkiksi irtohevosen saa ottaa kiinni ja ratsastajan auttaa selkään. Mahdollisuuksien mukaan huoltajan tulee auttaa myös muita ratsukoita.

Hyvä huoltaja on positiivinen, innostava ja kannustava. Positiivisuutta ja kärsivällisyyttä vaaditaan, kun kärttyinen ratsastaja purkaa ärtymystään huoltojoukkoihinsa! Huoltaja ilmoittaa ratsastajalle heti, jos huomaa hevosen näyttävän väsyneeltä tai muuten epänormaalilta. Hän osaa myös lukea karttaa ja ajaa autoa erilaisissa maastoissa, on nopea ja huolellinen ja noudattaa ratsastajan sekä toimihenkilöiden ohjeita. Eikä sovi unohtaa reipasta mieltä ja iloista hymyä! :)

Ennen kilpailuita kannattaa tutustua SRL:n kilpailusääntöihin. Matkaratsastuksessa raippa sekä kannukset ovat kiellettyjä, eikä hevosta muutenkaan saa esimerkiksi huoltajan toimesta kannustaa eteenpäin huutamalla, perässä juoksemalla tai muulla tavalla.

Lisää matkaratsastuksesta voi lukea SuMaRa:n sivuilta ja täällä on myös kerrottu kattavasti lajista ja treenaamisesta.