sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

1-tason kouluratsastuskilpailut Ylivieskassa


Lämmin ja onnistunut kisapäivä takana! Pitkän pohtimisen jälkeen päätin ilmoittaa meidät seuramme järjestämiin 1-tason kouluratsastuskilpailuihin käynti-ravi -luokkaan. Oli jo aikakin, sillä onhan tässä yritetty kerätä rohkeutta osallistua jo varmaan viitisen vuotta! Niinpä tänään pävä alkoi kevyesti kilpailutohinalla, kun puunasimme ja letitimme ja kiillotimme pahaa-aavistamatonta ponia valmiiksi. Mottona oli, että edustus on tärkeintä ja ulkonäkö korvaa epäonnistumiset. :D Kyseessä olivat meidän ihka ensimmäset koulukisat, niin minulle kuin ratsullekin, joten tavoitteena oli pysyä edes aitojen sisäpuolella - vaikka hyväksytty tulos olisi tietenkin mukava lisä.

Jimpalle tein tavallisen ranskanletin, joka säilyi itse suoritukseen asti siistinä. Otsatukka pyöriteltiin sykerölle ja kavioihinkin siveltiin lakkaa kiiltoa antamaan. Ratsastajalle puolestaan taiteiltiin ranskanlettinuttura, ja kauan aikaa sitten ostetut kisavaatteet pääsivät vihdoin ensimmäistä kertaa käyttöön. Kisatakin tosin lainasin äidin vaatekaapista, sillä oikeaa sellaista ei ole nähty tarpeelliseksi hankkia vähäisen koulukisaamisen takia.


Vanhempana hevosena Jimppa tarvitsee pitkän lämmittelyn vertyäkseen, minkä takia lähdimme liikkeelle lähes 40 minuuttia ennen omaa verryttelyryhmääni. Ulkokenttä ei ollut käyttökunnossa, mutta raviradan parkkialueella mahtui hyvin kävelemään ja ravailemaan, vaikka Jimpalla riittikin vauhtia aina kotiin päin ravatessamme. Muuten se käyttäytyi kuin vanha tekijä, eikä hämmästellyt kisapaikan hälinää ollenkaan. Kuulutukset ja musiikki kaikuivat kuin kuuroille korville, vaikka olin aavistellut ruunan käyvän kierroksilla niiden takia. Mutta ei, Jimppa oli yhtä tyyni kuin yleensäkin!

Verryttelyaikaa maneesissa oli 10 minuuttia, joten oli todella hyvä, että olimme jo lämmitelleet ennen sitä. Hallissa halusin näyttää Jimpalle kaikki sitä mahdollisesti pelottavat asiat, mutta sellaisia ei sitten ollutkaan missään. Kouluaidat olivat okei, tuomarit olivat okei ja katsojatkin olivat okei, jos eivät syöneet makkaraa. Ainoastaan ulkona odottelevat ratsukot ja ihmiset saivat ponin pari kertaa loikkaamaan sivuun ovien kohdalla, mutta nopeasti se siihenkin tottui. Ravissa se oli alusta asti rauhallinen ja rentoutui hyvin, eikä muiden verryttelijöiden kanssa ollut ongelmia. Ravi tuntui verkassa todella kivalta ja kevyeltä, käynnissä se oli yhtä verkkainen kuin tavallisestikin, vaikka olin ajatellut kilpailutilanteen tuovan Jimppaan vähän lisävauhtia. Verkan jälkeen olin jo valmis lähtemään takaisin kotiin, niin tyytyväinen olin pikkuruunaani!


Olimme kolmansina lähdössä, joten vähän aikaa jouduimme odottelemaan vielä ennen omaa suoritustamme. Jimpalla meinasi käydä aika pitkäksi, ja se olisi halunnut jo mennä tekemään työt, jotta sen jälkeen pääsisi syömään. Tunnustan olevani aika kova jännittäjä, mutta jostain syystä en muistanut jännittää tälläkään kertaa ollenkaan, kunnes meidät kuulutettiin sisään. Siinä odotellessamme hallissa edellisen ratsukon suorituksen loppumista alkoi vihdoin minunkin mahanpohjassani pyörimään, vaikka aiemmin äiti taisi olla se, joka hoiti hermoilun. Sekin pieni jännitys kaikkosi heti, kun olimme Jimpan kanssa kääntyneet keskihalkaisijalle.

Itse rata meni todella hyvin vähäiseen harjoitteluun nähden! Jimppa oli rauhallinen, mutta liikkui kuitenkin ravissa hyvin eteen. Kulmat onnistuivat parhaiten ikinä, eikä lävistäjilläkään mutkiteltu sen pahemmin. Ainoa kunnon moka kävi radan loppupuolella, kun juuri ennen keskiympyrää Jimpalle tuli aivan hirveä kakkahätä, ja se pysähtyi kuin seinään helpottamaan oloaan siitä huolimatta, että yritin parhaani mukaan pitää sen liikkeellä. Jimpan mielestä lannan täytyy olla sievässä kasassa ja mielellään mahdollisimman reunassa, ja esimerkiksi maastossa sen täytyy peruuttaa melkein ojaan, jotta paskakasa olisi poissa tieltä.

Olin silti järjettömän tyytyväinen Jimppaan, joka käyttäytyi niin hienosti ensimmäisissä koulukisoissaan. Saimme radasta 60,88%, mikä todellakin ylitti kaikki odotukseni! Pöytäkirjassa volteista oli huomautettu, että ainakin toinen niistä oli liian pieni, kun taas keskiympyrät olivat liian suuret. Kilpailuihin valmentavalla tunnilla ongelmat taas olivat juuri toisin päin, voltit olivat liian suuria ja keskiympyrät pieniä. :D Nyt pitäisi löytää se kultainen keskitie näiden väliltä. Vessatauosta rokotettiin myös pisteitä, kuten saattoi arvata. Eipä ainakaan tullut hylkyä, joten saa olla tyytyväinen!


Pöytäkirja

Päädyimme 5. sijalle, joten Jimppa sai lähteä takaisin kotiin ja tarhaamaan aurinkoiseen kevätsäähän, kun minä jatkoin kisapäivää talkoiden merkeissä. Kisat olivat kaikin puolin onnistuneet niin meidän kuin kaiken muunkin osalta, ja sääkin suosi kilpailijoita!

Linkki videoon
(Videosta puuttuu yhdestä pätkästä äänet Youtuben takia)

2 kommenttia:

  1. Hienostihan teillä meni! Itse olen tässä kanssa en 4-5 vuotta haaveillut koulukisoista. Ollaan sitä joskus jo ilmottauduttukin, mutta sitten olikin hevosella jalka rikki ja kerran kisat jäivät välistä, kun kuski perui kyydin. Josko mekin vielä päästäisiin. Tuolla raviohjelmalla on kiva aloittaa. Täällä päin niitä ei vaan järjestetä juuri koskaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mekin joskus alkuaikoina ilmoittauduttiin joihinkin harkkakisoihin, mutta jouduttiin lopulta perumaan. Meillä on vielä niin pitkä matka edes helppoon C:hen, että taidetaan pysytelläkin raviohjelmissa, jos joskus taas sattuu tulemaan sopivat kisat vastaan. :D Jos kyselijöitä on riittävästi, niin ehkä sielläkin innostuttaisiin järkkäämään oma luokka raviohjelmalle! Se on kyllä harmi, ettei ihan joka kisoissa sitä pidetä.

      Poista