Nyt ollaan vihdoin viisaampia! Eilen aamulla oli vuorossa kontrollikäynti, jonne Jimppa lähti yllättävän mielellään. Se jopa käveli suoraan klinikan ovesta sisälle, vaikka ennen sen on tarvinnut jäädä hetkeksi oviaukkoon empimään.

Tällä kertaa Jimpan jalka ultrattiin ilman rauhoitusta, kun mitään muuta toimenpidettä ei ollut tilattu. Aluksi Jimppaa jännitti niin, että se jätti jälkeensä kolmet lantakasat, mutta käynnin loppupuolella se alkoi jopa rentoutua sen verran, että alahuuli lörpötti.

Takajalassa ei lopulta todettu mitään hirveän vakavaa, mutta hankositeen ensimmäisessä kolmanneksessa oli yksi maksimissaan 10 % jännekatko ja samalla alueella oli havaittavissa muutenkin kaikuharvuutta. Kuukauden kylmäyksen ja kävelytyksen jälkeen voidaan alkaa ottamaan pieniä pätkiä ravia, jos jalan turvotus on siihen mennessä laskenut eikä muitakaan oireita ole. Kesällä pitäisi jo voida mennä suhteellisen normaalisti, mikä tietenkin olisi ihanteellista, sillä silloin olen taas itsekin koko ajan maisemissa.

Sairaslomailu on kuitenkin keittänyt Jimpalla yli jo sen verran, että klinikalta lähtiessämme se esitteli korkean kouluratsastuksen liikkeitä ihmetellessään toista hevosta... kävelylenkitkään eivät ole enää sujuneet yhtä rauhallisesti kuin yleensä, kun Jimpalla on niin paljon pöllöenergiaa. Eläinlääkäri totesi, että jos se tarhassa riehuu, niin riehukoot, mutta ainakin tällä hetkellä tarhat ovat sen verran märät ja upottavat, ettei pohja ole vammaa ajatellen yhtään hyvä riehumiselle. Nyt siis mielikuvitusta kehiin, jotta Jimppa saisi purettua energiaansa rasittamatta jalkaansa. Liike on kuitenkin vamman parantumisen kannalta välttämätöntä.

Käyntikuurilla jatketaan seuraava kuukausi ja katsotaan sitten, miten edetään. Tulee ihan viime kesä mieleen...