keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Agilityä ja temppujen jalostusta

Jimpan jalassa oleva turvonnut kohta on alkanut pehmetä, ja jänteenkin tuntee jo selvemmin siitä kohti. Jimpan asenne käyntikuuria kohtaan vaihtelee vähän päivittäin, sillä joskus se tuntuu sopeutuneen käyntiliikuntaan vallan mainiosti, mutta toisinaan se on lähdössä lentoon joka askeleella. Jottei sairaslomailusta tulisi aivan liian tylsää, olen ottanut liikutukseen mukaan myös vanhan tuttumme agilityn. Pitkästä aikaa Jimppa pääsi suorittamaan agilityradan esteitä, vaikkakin jälleen kerran vain käynnissä. Tällainen aivotyöskentely auttaa purkamaan virtaa edes jollain tapaa, kun kunnon liikutusta ei voi toteuttaa.


Olemme käyneet nyt kaksi kertaa agilityilemässä. Kaikkia rataan kuuluvia esteitä emme ole rakentaneet, mutta pujottelu, vesimatto, alkeellinen silta ja puomit ovat riittäneet hyvin. Myös Jimpan pallo on ollut menossa mukana, ja sen kanssa olemmekin harjoitelleet potkimisen sijasta turvalla työntämistä. Jimppa osasi jo entuudestaan jotenkuten "koske"-käskyn, joten siitä oli helppo lähteä muokkaamaan temppua. Alkuun käskysanana pysyi "koske", mutta nyt toisella harjoittelukerralla lähdin vaihtamaan sen "pelaa"-käskyksi. Jimppa tajusi hetkessä, mistä se saa palkinnon ja mistä ei, joten tämän muokkaamisen kanssa ei mennyt kauaa! Joskus herkuille persosta hevosesta on hyötyä... :)

Toinen, vielä aika alkupisteessä oleva temppu, tai oikeastaan radan osa, on silta. Jimppa on aika tarkka jaloistaan ja siitä, mihin se niitä asettelee, minkä takia silta on ollut sille aina kaikista kammottavin este. Hyvänä kakkosena tulee autonrengas, joka sekin on tosi pelottava jalkojensyöjä. Siksi meidän siltamme ei olekaan kokonainen askelmallinen silta, vaan pelkästään yksitasoinen. Sekin on tarpeeksi hirvittävä.

Sillan kanssa ongelmana on siis se, ettei Jimppa halua astua sen päälle. Se kuopii sitä mielellään, mutta jalka ei saa missään tapauksessa jäädä sillan päälle, tai tulee maailmanloppu. Lähdimme sitten lähestymään siltaestettä ensiksi uudella tempulla, jonka käskysanaksi valikoitui "kiipee". Siinä Jimpan pitää nousta tasolle etujaloillaan ja seistä siinä, kunnes pyydän sen alas. Ihmetyksekseni ruuna tajusi tämänkin nopeasti ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla se osasi nousta empimättä tasolle.


Tällä toisella harjoituskerralla olin ajatellut jatkaa tempun harjoittelemista niin, että Jimppa nostaisi kaikki jalkansa tasolle, mutta ruuna ei ollut vielä tarpeeksi varma sellaiseen. Se tarvitsisi varmaankin joka suunnasta isomman tason, koska nyt sillä lipsahti helposti yksi kavio reunalta alas, mitä se sitten aina vähän säikähti. Niinpä tyydyimme harjoittelemaan sitä, että tasolla olevia etusia pystyi siirtämään edemmäs, ja tasolle pystyi kiipeämään joka puolelta.

Harjoittelutauoilla kävimme sitten tekemässä muita radan tehtäviä, jotka olivat Jimpalle helpompia. Kokeilimme puomilla myös sidepassin alkeita, mutta Jimppa ei vielä ihan käsittänyt sen ideaa. Vahingossa se väisti pari kertaa puomilla sivusuunnassa, mutta yleensä se vain ylitti puomin tai peruutti siltä pois. Harjoittelimme myös luoksetuloa vihellyksestä, mutta siinä Jimppa innostui hieman liikaa, joten jätin senkin harjoittelun pois. Kunhan jalka kestää juoksemista, voi sitäkin taas harjoitella!


Linkki videoon

Agility toi paljon kaivattua tekemistä Jimpalle, ja sen jälkeen se on ollut rauhallisempi käsitellä, vaikka menohaluja sillä varmasti onkin. Onneksi kohta on kuukauden saikkuilu ohitse, ja voidaan kokeilla pätkiä ravia. Toivottavasti jalka ottaisi kaiken hyvin vastaan, ja pääsisimme palaamaan normaaliin liikuntaan!

Meidän tallillemme on myös tullut iso pikkukaveri päiviämme piristämään. Jimppaa tällainen vauvahevonen ihmetytti suuresti, tai ehkä se oli vain hämillään, kun tällainen vauvahevonen hengaili hänen tyttöystävänsä kanssa. Ruuna onkin joutunut tarhaamaan yksin varsan synnyttyä, mutta toivottavasti viimeistään laitumella se saisi taas seuraa.


4 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus ja ihania vauvakuvia!

    VastaaPoista
  2. Moi! Ihana postaus, kirjotat selkeesti, etkä liian pikkutarkasti. Ja ihania kuvia! Tykkään :)

    Mä käytän myös heppojen kanssa tätä "nami"-koulutusta. Haluaisin opettaa makuulle menon, ootko ite opettanu tai oisko sulla jotain vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että pidit! :) Mukava kuulla, että muutkin ovat todenneet herkkupalkintojen toimivan, meillä ainakin oppiminen tehostuu tosi paljon herkuttamisen ansiosta!

      Me ei olla opeteltu makuulle menoa, mutta ymmärtääkseni se on melko raskas suoritus hevoselle, joten sen kanssa pitää ottaa hyvin aikansa ja treenata vähän kerrallaan. Opetustapoja on monenlaisia, osa hevosystävällisempiä kuin toiset... jos alkaisin Jimpalle opettamaan maate menoa, niin lähtisin varmaan palkitsemaan "alas päin ajattelemisesta", niin että hevonen alkaa ajattelemaan piehtarointia. Tästä oli Youtubessa hyvä video, löytyy varmaan kun hakee 'how to teach a horse to lay down'. Muistelisin myös jostain lukeneeni, että kastelemalla hevosen se todennäköisesti menee piehtaroimaan, mitä voisi hyödyntää tempun opettamisessa. :) Toivottavasti näistä olisi jotain apua!

      Poista