perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ensimmäiset ravipätkät ja uusi satula


Kuukauden käyntikuuri on vihdoin lusittu! Jimppa tyytyi osaansa hyvin, eikä loppuaikoina ollut enää niin energinen kuin sairasloman alussa. Erilaiset aktiviteetit pelastivat meidät molemmat tylsyydeltä, vaikkei pelkkä taluttelukaan missään vaiheessa maistunut puulta. Päinvastoin, taluttelulenkit maistuivat ihanan vihreältä ruoholta, ainakin Jimpasta!

Tänään me sitten korkkasimme toisen askellajin käynnin rinnalle. Hoito-ohjeena oli, että käyntijakson jälkeen voimme aloittaa minuutin-parin hölkällä ja jatkaa siitä kohti normaalia liikuntaa, jos jalka ei siihen reagoi. Parilla aiemmalla käyntilenkillä olen ottanut muutaman metrin ravipätkiä, eikä jalka ole menoon sanonut mitään. Toki Jimpan takaosa on nyt hieman jumissa, mutta ravi on ollut silti puhdasta ja noussut suhteellisen hyvin.

Menimme maneesiin, ja pujoteltuamme ensiksi käynnissä kartioita pyysin Jimppaa ravaamaan. Eihän se sitä heti suostunut nostamaan, vaikka maastossa mitään ongelmaa ei ollut ollut. Jimpan piti kokeilla kaikkea peitsistä laukkaan, mutta lopulta räpellys vaihtui raviksi. Äiti oli mukana seuraamassa ja tarkkailemassa takajalkaa, mutta mitään huomautettavaa ei ollut.

Jimppa laahasi jalkojaan tavalliseen tapaansa eikä vauhti päätä huimannut. Sain siitä irti vähän energisempääkin liikettä, vaikkei Jimppa olisi viitsinyt kaahailla. On se kumma, kun saisi vihdoin mennä lujempaa, niin ei kelpaa! Takajalatkin alkoivat pysymään mukana, kun liikkeeseen sai vähän lisää aktiivisuutta. Ravia otimme puolisen minuuttia suuntaansa, ja Jimppa oli jo siitä vähän hengästynyt. Tosin siihen vaikutti varmasti myös kauheasti pölyävä maneesin pohja, jonka takia ponin piti aluksi aivastella. Mitäpä olisi kesä ilman pölyäviä kenttiä?

Pätkä ravista. Mentiin löysin ohjin ympäri maneesia, aluksi suositeltiin vain suoralla uralla ratsastamista.

Meillä on siis vihdoin ja viimein uusi satula, joka ainakin vielä on ollut Jimpalle sopiva! Vaihdoimme entisen Morris & Nolanimme Kiefferin Lech Profiin. Tässä on tosi isot polvituet M&N:n olemattomiin tukiin verrattuna ja siinä missä etukaari on matalampi, takakaari on hieman korkeampi. En aluksi ollut kauhean innoissani Kiefferin penkistä, sillä oma kokemukseni on, että niissä on todella kova istua ja yksi kokeilemani Lech Profi tuntui lähinnä heittoistuimelta. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään niin kova, vaan oikeastaan aika miellyttävä istua! Vie varmasti aikansa tottua uuteen satulaan, mutta kyllä se tästä lähtee sujumaan. Uudelle satulalle täytyi tietenkin hankkia uusi satulahuopa, joten sain vihdoin ostaa tuollaisen mintunvihreän ihanuuden. Ainoa miinuspuoli huovassa on se, että se on sisäpuolelta valkoinen... mikä ihmeen järki siinäkin on!?

Huomaa sävy sävyyn olevat sukat, housut ja huopa!

Tästä alkaa Jimpan kuntoutus takaisin normaaliin liikutukseen. Jalkaa kylmätään jokaisen liikutuksen jälkeen ja laukka on jäähyllä vielä jonkin aikaa. Viime laukkatauon jälkeen sen laatu oli parantunut, joten ehkä meillä on taas myöhemmin entistä parempi askellaji työstettävänä. Kunhan takanen (tai mikään muukaan jalka) ei ala mennä huonommaksi, Jimppa on pian taas valmiina kehittymään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti