Tällä kertaa virkistävää vaihtelua sain minä eikä Jimppa, joka on pysytellyt rutiininomaisessa liikunnassaan ihan tyytyväisenä. Pääsimme äidinkin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä yhdessä maastoon niin, että minä menin Jimpalla ja hän liikutettavana olleella islanninhevosella. Olimmehan me aiemmin käyneet vaelluksilla ja ratsastustunneilla yhdessä, mutta ihan kahdestaan emme olleet ikinä päässeet ratsastamaan. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, kun saimme viikon verran liikuttaa samalla tallilla asustelevaa issikkaruunaa.

Minulle tilaisuus käsitellä enemmän jotain toista hevosta kuin Jimppaa oli kauan odotettu ja toivottu, joten olin innoissani päästessäni maastakäsittelemään uutta tuttavuutta. Ensimmäistä kertaa sitten Jimpan sain mennä maasta käsin itsekseni ilman ohjausta, mikä oli jännittävää. Oman oppimisen kannalta onkin mielestäni tärkeää, että opittuja taitoja pääsee käytännössä hyödyntämään muillakin hevosilla. Jimpan kanssa asiat sujuvat helposti omalla tyylillään, mutta samat jutut eivät välttämättä toimikaan jollain toisella. Niinpä oli hyvä, että tällainen tilaisuus tuli eteeni!

Maastakäsittelyn lisäksi pääsin pitkästä, pitkästä aikaa yksin maastoon muulla kuin Jimpalla. Viimeisin ei-Jimppa, jolla olen maastoillut, oli entinen hoitohevoseni, joka sekin oli islanninhevosruuna. Hevoshistoriassani issikoita onkin ollut useampi kappale, joten olo tämän ruunan selässä oli oikeastaan aika tuttu ja turvallinen. Maastoilu ei eronnut Jimpan kanssa maastoilusta muuta kuin vauhdissa, joka pienellä hevosella oli välillä tuskastuttavan hidas, kun on tottunut Jimpan matkaavoittaviin askeliin. Sen lisäksi lainaratsua eivät traktorit tai muut hetkauttaneet, kun taas Jimppaa sellaiset möröt jännittävät välillä kovastikin.

Pieni pätkä tölttiä maastossa
Käsittelin lainahevosta maasta kahdesti, ja molemmat kerrat menivät mielestäni hyvin. Ensimmäinen kerta sujui ehkä paremmin, kun kummallakaan ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tulevalta odottaa. Ei toisellakaan kerralla ilmennyt suurempia vaikeuksia, mutta harjoituskerta venyi ehkä vähän liian pitkäksi, minkä takia hevosen mielenkiinto ehti loppua kohden lopahtaa. Pitäisikin muistaa pitää treenit riittävän lyhyinä!

Kuvakaappaus videolta

Kaikista hyödyllisintä oli harjoitella juoksuttamista vieraalla hevosella, koska juoksutus on itselleni niin hankalaa. Tällä hevosella sitä oli erityisen hyvä harjoitella, koska se oli niin herkkä liian kovalle paineelle sekä nollarajan ylitykselle. Alkuun jo pelkkä yksi ympyrä oli vaikeaa saada tehtyä ilman, että ruuna pysähtyi, kun astuin huomaamattani sen edelle.

Jimpan kanssa ollaan edetty rauhallisesti. Ravia voi mennä jo lähes tavalliseen tapaan, eikä jalka ole siihen reagoinut. Lämpimät ilmat ja laitumella olo ovat kuitenkin turvottaneet kaikkia jalkoja, mutta nesteet ovat aina laskeneet kokonaan liikunnan ansiosta. Pojalla olisi hirmuinen halu laukata niin maastossa kuin sileälläkin, mutta ihan vielä ei sitä uskalla ottaa. Piakkoin, kuitenkin. :)

Äiti-tytär -maastosta selvitty!