Edellisestä temppukouluvideosta ehti vierähtää jo lähes vuosi, joten eiköhän nyt ole aika seuraavalle osalle!
Tässä osassa kerron, kuinka opetin Jimpalle pallon tönimisen turvalla. Sehän osasi jo ennestään potkia sitä kaviollaan, mutta koska pallolla pelaaminen onnistuu paremmin vierittämällä sitä turvalla, päätin vaihtaa potkimisen siihen.
Video on kuvattu alkusyksystä, mutta halusin odottaa sopivaa ajankohtaa sen julkaisemiseksi. Mikä olisikaan parempi aika, kuin juuri ennen joulua! Valitettavasti emme kuvatessa tajunneet, että silloin meneillään olleiden ravien kuulutukset peittäisivät ääneni lähes kokonaan, mutta yritin korjata tilanteen jälkikäteen tekstityksillä.
Lyhyesti sanottuna tämän tempun opettaminen meni suunnilleen näin: ensiksi opetin Jimpan koskemaan käskystä palloon palkitsemalla sitä aina, kun se vei turpansa vähänkään oikeaan suuntaan, ja myöhemmin liitin siihen käskysanaksi "koske". Sen jälkeen vaadin kosketukselta vähän enemmän, nyt pallon piti liikahtaa ennen kuin palkitsin. Vaihdoin samalla käskysanaksi "pelaa", jotta voin käyttää kosketuskäskyä muuhunkin. Jimppa ymmärsi nopeasti, että palloa piti tönäistä, ja sitten vain liitimme saman tempun muihinkin esineisiin!
Muistutan vielä, että tämä on minun sovellukseni tempun opettamisesta, eikä se välttämättä toimi kaikilla yhtä hyvin. Jokainen voi itse soveltaa itselleen ja hevoselleen sopivimman opetustavan, sillä hevoset ovat yksilöitä, ja toisille toimii eri tavat paremmin. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!
Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.
Tässä osassa kerron, kuinka opetin Jimpalle pallon tönimisen turvalla. Sehän osasi jo ennestään potkia sitä kaviollaan, mutta koska pallolla pelaaminen onnistuu paremmin vierittämällä sitä turvalla, päätin vaihtaa potkimisen siihen.
Video on kuvattu alkusyksystä, mutta halusin odottaa sopivaa ajankohtaa sen julkaisemiseksi. Mikä olisikaan parempi aika, kuin juuri ennen joulua! Valitettavasti emme kuvatessa tajunneet, että silloin meneillään olleiden ravien kuulutukset peittäisivät ääneni lähes kokonaan, mutta yritin korjata tilanteen jälkikäteen tekstityksillä.
Lyhyesti sanottuna tämän tempun opettaminen meni suunnilleen näin: ensiksi opetin Jimpan koskemaan käskystä palloon palkitsemalla sitä aina, kun se vei turpansa vähänkään oikeaan suuntaan, ja myöhemmin liitin siihen käskysanaksi "koske". Sen jälkeen vaadin kosketukselta vähän enemmän, nyt pallon piti liikahtaa ennen kuin palkitsin. Vaihdoin samalla käskysanaksi "pelaa", jotta voin käyttää kosketuskäskyä muuhunkin. Jimppa ymmärsi nopeasti, että palloa piti tönäistä, ja sitten vain liitimme saman tempun muihinkin esineisiin!
Muistutan vielä, että tämä on minun sovellukseni tempun opettamisesta, eikä se välttämättä toimi kaikilla yhtä hyvin. Jokainen voi itse soveltaa itselleen ja hevoselleen sopivimman opetustavan, sillä hevoset ovat yksilöitä, ja toisille toimii eri tavat paremmin. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!
Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.
Kuolainten ja muiden varusteiden metalliosien kiilto himmenee käytössä, vaikka niitä pesisikin säännöllisesti. Meillä kuolaimet pestään hyvin aina käytön jälkeen ja joskus myös ennen, jos niihin on pesusta huolimatta jäänyt vielä jotain likaa. Siltikin kuolaimiin on jäänyt ikäviä tummentumia ja pinttynyttä likaa, eivätkä ne enää kiilläkään samalla tavalla kuin uudet.
En ollut aiemmin kokeillut puhdistaa kuolaimia muuten kuin hankaamalla ja laimealla saippuavedellä, mutta siitä ei ollut juuri mitään hyötyä. Mitään kemikaalipommeja tai muita tehokeinoja en uskaltanut käyttää varusteeseen, joka olisi hevosen suussa. Astianpesukonekin oli käynyt mielessä, mutta sekin saattaisi vain himmentää metallia entisestään. Jos joku on pessyt kuolaimet astianpesukoneessa, kertokaa, miten kävi!
Törmäsin vinkkejä etsiessäni helppoon kotikonstiin, jolla kuolaimet ja muutkin metalliset osat saa puhdistettua, desinfioitua ja kiillotettua, eikä siihen tarvitse kuin kahtaa lähes jokaiselta kotoa jo löytyvää ainesosaa!
Nämä ihmeelliset metallinkiillottaja-ainesosat ovat etikka ja ruokasooda. Etikka ja sooda ovat turvallisia käyttää myös varusteissa, jotka ovat kosketuksissa ihon tai suun limakalvojen kanssa. Molempia voi myös syödä, joten vaaraa hevosen myrkyttämisestä ei ole. Ne desinfioivat kuolaimet myös nivellettyjen palojen väleistä, ja vaikka haju onkin aika tuima, se ei jää kuolaimiin.
Testasin etikka-ruokasoodaa Jimpan kuolainten puhdistukseen, ja totesin sen ihan toimivaksi! Toki metallin pinnassa olevia kulumia ei tämä yhdistelmäkään poista, mutta pinttyneemmät tahrat se irrotti ja teki kuolaimista kiiltävät.
Kuolainten lisäksi sekoituksella puhdistuvat myös muut metalliosat. Kostutettu talouspaperi ja ruokasooda toimivat hiomapaperin tavoin, ja niillä saa esimerkiksi suitsien soljet kiillotettua helposti ja turvallisesti.
Mikä olisikaan parempaa, kuin aloittaa uusi vuosi puhtaan kiiltävillä varusteilla? Tällä tee-se-itse -kiillotusaineella se onnistuu nopeasti, helposti ja ennen kaikkea turvallisesti. Etikka-ruokasooda jää ainakin meillä käyttöön, sen verran hyvää jälkeä sillä sai aikaan!
 |
| Puhdasta tuli! |
Joulukuussa 2009 perheeseemme muutti hevonen, joka oli "ihan ok". Seitsemän vuotta myöhemmin siitä on muovautunut ystävä, jonka kanssa mikään ei tunnu mahdottomalta.
Mikään ei olisi voinut opettaa 15-vuotiaalle Inkalle paremmin vastuuntuntoa, kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta kuin Jimppa. Ilman Jimppaa en välttämättä olisi koskaan kiinnostunut eläinkoulutuksesta, maastakäsittelystä tai luonnollisista hevosmiestaidoista. Kaikkien vastoinkäymisten ja ikuisen huolehtimisenkaan jälkeen en vaihtaisi päivääkään pois. Vaikka elämä vie välillä suuntaan jos toiseenkin, voin aina luottaa siihen, että ihan pienikin hetki Jimpan kanssa pelastaa pahimmankin päivän. 💙
Minulla on ollut onnea saada työskennellä jo seitsemättä vuotta maailman opettavaisimman ja oppivaisimman hevosen kanssa!
