Tälle kesälle en ollutkaan suunnitellut Jimpan kanssa mitään ihmeellistä tehtävää, vaikka yleensä kesäkuukausille on jonkinnäköisiä haaveita viriteltynä. Niinpä tuumasin, että pitäähän sitä kerran kesässä jotain erilaista tehdä, kun poikaystäväni ehdotti eväsretkeilyä - Jimpalla ajaen!
Pakko myöntää, että pienellä varauksella pakkasin eväät mukaan ja suunnittelin sopivan paikan, jonne Jimppa parkkeerata. Jimppa ei ole ajaessa niin helppo ja lunki kuin vaikka ratsain, jolloin se voisi jäädä tauolle jokaisen ruohotupsun ääreen. Kun kärryt ovat perässä, tehdään lenkki yhden pysähdyksen taktiikalla, ja se yksi pysähdys tapahtuu lenkin päätteeksi takaisin tallilla. Niinpä luotto siihen, että saisimme syödä eväät rauhassa Jimpan odotellessa ei ollut aivan niin hyvä kuin haluaisin, mutta ajattelin, että kokeilemallahan se selviää. Päätin kyllä heti alkuun, että kärryt on otettava pois tauon ajaksi, sillä muuten Jimppa ei kyllä kauaa suostuisi pysymään paikallaan.
Niin me sitten lähdimme kolmestaan kärryttelemään suuntana Öjbergetin parkkialuetta, jolla olisi riittävästi tilaa kärryille sekä syömistä Jimpalle. Tienylityksen ajaksi hyppäsin pois kärryiltä, jotta Jimppa jaksaisi paremmin odotella ohi ajavat autot. Sen mielestä suojatiellä odottelu on niin typerää, että se varmasti kävelisi auton alle, jos sen vain antaisi.
Taukopaikalla Jimppa oli heti valmis vain kääntymään takaisin kotiin, mutta kunhan saimme kärryt irrotettua, se malttoi jäädä nyhtämään vihreää. Paluumatkalla poikaystävä oli oikeastaan koko matkan ohjaksissa, ja kohtasimme jopa yhden traktorin, jolloin varmistelin Jimpan vierellä, ettei se hemostu siitä liikaa. Ihan hirviön kohdalla ruunan piti vähän tanssahdella, mutta heti sen ohitettuaan se rauhoittui. Pyörätiellä kävellessämme ohi ajeli niin pyöräilijöitä, mopoja, autoja kuin moottoripyöriäkin, mutta niistä herra ei jaksanut välittää. Edes kuorma-autot eivät enää jännitä niin paljon kuin aiemmin, mutta traktorit, rekat ja bussit ovat vielä aika kamalia. (Ihme ja kumma joku aika sitten kolme rekallista tuulivoimaloiden runkoja ei ollut läheskään niin pelottavaa kuin tämä tällä kerralla vastaan tullut pikkutraktori...)
Retkestä suoriuduttiin kunnialla, ja voin nyt todeta, että Jimpan kanssa voi kärryilläkin tehdä tällaisia reissuja. Ilman apukäsiä ei tällainen välttämättä onnistuisi, jos ruuna ei malttaisi varusteiden riisumisessa tai laitossa seistä paikallaan - mutta kukapa sitä eväsretkelle yksin lähtisikään!
