Jo useamman kuukauden ajan koulusatulamme on ollut enemmän tai vähemmän poissa pelistä. Olin pohtinut toppauksen tarvetta, sillä satula oli ollut meillä piakkoin vuoden verran käytössä, ja ratsutuksessa sitten huomattiinkin, että toppaukset ovat muuttuneet muhkuraisiksi. Muutenkin satula näytti muuttaneen muotoaan, eikä enää sopinut Jimpan selkään, vaikka ostovaiheessa se olikin sovitettu useamman ihmisen toimesta. Niinpä oli aika etsiä kunnollinen toppaaja, joka katsoisi samalla, sopiiko satula enää ruunalle.

Välissä ehdimme muuttaa uudelle tallille, minkä takia homma siirtyi myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Lopulta sain tietää, että alueelle olisi tulossa satulaseppä ja ilmottauduin mukaan. Harmillisesti satulaseppä joutui perumaan tulonsa auto-ongelmien takia, joten satulan toppaus siirtyi taas myöhemmäksi. Mutta nyt, vihdoin, meidän Kiefferimme on taas hengissä!

Satulan kävi toppaamassa Satula Eki, joka sovitti satulan ja teki työn paikan päällä, juuri niin kuin olin halunnutkin. Itseäni epäilyttää lähettää satulaa topattavaksi vain mittojen ja kuvien perusteella, joten sen takia etsinkin meille sellaista toppaajaa, joka kävisi paikan päällä katsomassa hevosen selän.

Jimpan satulan toppaukset olivat valuneet yhteen kasaan ja paakkuuntuneet ikäviksi paakuiksi keskelle satulaa. Ei ihme, että ennen ongelmien huomaamista Jimpan selkään tuli juuri näille kohdille jumeja. Villojen valuminen selitti myös satulan sopivuuden muutoksen, sillä edestä kadonneet toppaukset saivat satulan keikahtamaan eteen ja säkätilan pienenemään olemattomaksi. Nyt uusilla villoilla satula on taas Jimpan selkään sopiva, säkätila vihdoin riittävä, ja sekä omistaja että hevonen tyytyväisiä!

Nyt kelpaa taas treenata sileällä, kun on kunnon koulusatula käytössä. Sen kunniaksi lähdimmekin kentälle pyörimään pitkästä aikaa, ja kuinka hyvältä Jimppa tuntuikaan! Selkeästi uudet toppaukset tuntuivat senkin mielestä hyviltä, sillä ruuna kulki ravissa alusta asti pyöreänä ja pehmeänä. Tietenkään silloin ei ollut kukaan edes näkemässä saati ikuistamassa tapahtumaa videolle, joten joudun tyytymään vain omiin tuntemuksiini.



Seuraavalle kerralle sain houkuteltua poikaystäväni kuvaamaan siinä toivossa, että Jimppa tuntuisi (ja näyttäisi) yhtä hyvälle kuin edellisellä kerralla. En tiedä, onko muilla sama ongelma, mutta heti kun joku on kuvaamassa, ei mikään suju niin hyvin kuin aiemmin. Liekö sitten alan yrittämään liikaa, eikä ratsastuksesta tule mitään, tai sitten vain kohdalle sattuu aina huono päivä, kun joku pääsee mukaan kuvaamaan.

Aloitin ravissa tavalliseen tapaan volteilla ja ympyröillä. Jimppa tuntui heti ihan rennolta ratsastettavalta, mutta nojaili vähän turhan paljon ohjille. Siinä mummoravissa oli kuitenkin mukava istua alas satulaan, mitä en ikinä olisi Jimpan kohdalla uskonut. Ravityöskentely hoidettiin pääasiassa ympyröillä, mutta myös loivaa kiemurauraa tuli ratsastettua.



Käynnissä otimme muutamat pohkeenväistöt voltilla ja kesihalkaisijalla. Tällä kerralla ne eivät sujuneet niin hyvin kuin yleensä, mutta osasyynä saattoivat olla sinnikkäät ötökät, jotka eivät jättäneet ketään rauhaan (varsinkaan kuvaajaa, joka joutui seisomaan paikallaan). Laukkaa en tällä kentällä ole juurikaan ottanut, sillä pohja on tuntunut olevan Jimpalle liian kova, eikä laukka ole päässyt pyörimään. Maastossa se on taas tuntunut oikein hyvältä ja rullaavalta, mutta tälläkin kertaa se jäi nelitahtiseksi räpellykseksi. Yhden lyhyen pätkän sain laukan rullaamaan sen verran, että pystyin tuntemaan myös liitovaiheen, mutta siihen se sitten jäikin.

Loppuravit keventelin pitkin ohjin Jimpan venytellessä turpa melkein maata viistäen. Koko ratsastus kesti varmaan alle puoli tuntia, mutta ainakin minä olin joutunut tekemään sen verran töitä, että olin ihan tarpeeksi poikki tullessani alas selästä.

Ehkä nyt voisi alkaa miettimään tunneille tai valmennuksiin osallistumista, kun satula on kunnossa. Mieli tekisi kovasti päästä valvovan silmän alle treenaamaan, jotta päästäisiin taas edistymään. Toki itsenäisesti ratsastaessakin edistystä tapahtuu, mutta hitaammin ja välillä myös sellaisten virheiden kautta, jotka olisi ohjattuna voinut välttää. Mutta kuinka iloinen olenkaan, että meillä on taas koulusatula!

Selkeästi ohjauksen tarpeessa

Linkki videoon