keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kannattaako hevosta omistaa?

Hevonen.


Talousmielessä vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ei. Mutta entä jos sitä ei oteta huomioon? Oma hevonen on monen hevosihmisen unelma, mutta onko se sittenkään sen arvoista? Listasin hevosen omistamisen hyvät ja huonot puolet, joten pian selviää oma näkökulmani tähän kaksipiippuiseen juttuun!








1. Aina mahdollisuus oppia uutta.
  → Aika harvassa ratsastuskoulussa oppilas pääsee käytännössä pitämään huolta hevosesta. Se suurin osuus kun tapahtuu ratsastustunnin ulkopuolella, eikä esimerkiksi ähkyn tai muun vakavan tilanteen sattuessa ole aikaa ohjeistaa kädestä pitäen oppilaita toimimaan. Sen lisäksi on aika harvassa sellaisia ratsastuskouluja, joissa oppilas pääsisi vaikuttamaan tuntien sisältöön esimerkiksi hevosen käsittelyyn tai koulutukseen liittyvien metodejen muodossa. Oman hevosen kanssa voi omia hevosmiestaitojaan kasvattaa ja vaihtaa suuntauksesta toiseen, mikä itselleen tuntuu parhaimmalta ja toivimimmalta.

2. Hevosen tunteminen yksilönä.
  → Jos joku ei vielä tiennyt, hevoset ovat yksilöitä. Kun tarpeeksi paljon viettää aikaa tietyn hevosen kanssa, sen uniikit piirteet oppii tuntemaan, minkä lisäksi sen käsittelystä tulee turvallisempaa, kun tietää, miten se reagoi mihinkin.

3. Oikeus kouluttaa.
  → Joskus on tullut vastaan hetkiä, jolloin vieras hevonen on käyttäytynyt sellaisella tavalla, mistä olisi voinut lähteä rakentamaan temppua, jos hevonen olisi ollut oma. Toisten omistamille hevosille ei pidä kouluttaa mitään ilman lupaa (varsinkaan temppuja), mikä on ainakin omasta näkökulmastani suuri miinus.

4. Harrastusvaihtoehdot lisääntyvät.
  → Jos ratsastaa tavallisessa ratsastuskoulussa, on todennäköistä, että siellä pääsee kokeilemaan koulua, esteitä ja ehkä myös maastoilua, jos sellaiseen on mahdollisuus. Tai jos vuokraa hevosta, luultavasti sen kanssa harrastetaan sitä lajia, mitä sen omistaja haluaa sillä harrastettavan. Omalla hevosella voi puolestaan tehdä oikeastaan mitä haluaa, oli se sitten kouluratsastusta, lännenratsastusta, matkaratsastusta, vikellystä tai ratsastusjousiammuntaa - vain taivas (ja hevosen sekä omistajan rajoitukset) on rajana!

Tässä harrastetaan kaksin käsin!

Kaikkea se oma hevonen joutuukin kestämään

5. Vastuullisuus.
  → Hevosen omistaminen opettaa vastuuta. Laskut tulee maksettua ajoissa, omat osuudet ryhmätöistä tehtyä, asunto pidettyä suurinpiirtein siistinä ja itsensäkin hengissä.

6. Ahkeruus.
  → Hevosen omistaminen tekee ahkeraksi. Karsinan siivous, varusteiden puhdistus, laitumen rakennus, tarhan korjaus, tee-se-itse -yritykset, paikasta toiseen kulkeminen ja muunlainen omaehtoinen reippaus saattaa hyvällä tuurilla siirtyä tallilta myös koulu- tai työelämään. Pakkohan jonkun on hommat hoitaa!

7. Kärsivällisyys.
  → Hevosen omistaminen kasvattaa kärsivällisyyttä. Kaikki ei aina onnistu heti ensiyrittämällä, mutta hevosenomistajaa se ei haittaa - lopussa kiitos seisoo, tai niin hän ainakin toivoo.

8. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus.
  → Varsinkin hevosen kouluttaminen vaatii omistajalta näitä taitoja, tietoa siitä, mihin halutaan päätyä ja miten sinne päästään. Sen lisäksi fiksu omistaja tietää, ettei kannata yrittää saavuttaa liikaa kerralla, vaan matka päämäärään on hyvä pilkkoa pienemmiksi askeliksi.

9. Oppii paljon itsestään.
  → Hevosenomistaja oppii tuntemaan hevosen lisäksi myös itsensä paremmin. Hän tietää, miten missäkin tilanteessa käyttäytyy, kuinka vinossa sitä onkaan, kuinka monta vesiämpäriä/rehusäkkiä/pienpaalia jaksaa kerralla kantaa ja varsinkin sen, kuinka luova hän itseasiassa onkin, kun pitäisi keksiä ratkaisu erinäisiin ongelmiin.

10. Raha-asioista huolehtiminen.
  → Vaikka satulahuopia ei koskaan voi olla liikaa, hevosenomistaja (toivottavasti) ymmärtää, että sekä hevoselle että itselle kannattaisi olla säästössä riittävä summa pahan päivän varalle. Päivän sana on priorisointi, ja siihenhän hevosenomistaja kykenee lähestulkoon täydellisesti (hevonen ensin).







1. Kahlittu hevoseen.
  → Kuumottaisko lähteä ex tempore-reissulle ihan spontaanisti lähitienoiden ulkopuolelle? Ei onnistu, jos hevoselle ei löydy lapsenvahtia. Ja kuka tahansa ei siihen hommaan sovellu, jos omistajalta kysytään.

Viikonkin reissu aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi äiti pelasti!


2. Vastuussa elävästä olennosta.
  → Hevonen on elossa 24/7, ja omistajan tehtävä on pitää huoli, että vähintäänkin 24 tuntia vuorokaudesta hevonen voisi hyvin. Kun siihen ei itsekään aina pysty, omistaja elää ainaisessa huolessa hevosensa hyvinvoinnin puolesta.

3. Oppii käsittelemään yksilöä.
  → Kun vuosia omalla hevosella ratsastamisen jälkeen nousee vieraan hevosen selkään, hevosenomistajasta tulee yhtäkkiä ratsastustaidoton. Oma hevonen oppii ymmärtämään, mitä ratsastaja tietyillä avuillaan tarkoittaa, mutta tästä salakielestä ei muilla hevosilla ole hajuakaan. Ja vaikka sitä omaa hevosta voisikin taluttaa paikasta toiseen päällään seisten, joku toinen hevonen ei välttämättä toimikaan siinä tilanteessa samalla tavalla.

4. Loputon muistilista.
  → Kengitykset, rokotukset, madotukset, raspaukset, satulan toppaus, rehuvaraston täyttö, kehonhuolto, valmennukset... Ja jos hevosella sattuu olemaan jokin tiettyä hoitoa vaativa ominaisuus, lisää listaan lääkkeet, vitamiinit, yrtit, jauheet, öljyt, rouheet, nesteet, myslit, mössöt ynnä muut sisäisesti, ulkoisesti ja henkisesti annettavat ratkaisut.

5. Päätökset on tehtävä itse.
  → Oli kyseessä sitten hevosen ruokinnan muutokset tai viimeisen matkan lähtötapa, omistaja on loppuviimein se henkilö, jonka sanalla on väliä. Neuvoja voi kysyä tai saada kysymättäkin, mutta se on omistajasta kiinni, toteuttaako tämä yhtäkään niistä.

6. Virheet pitää korjata itse.
  → Kun sitten tekee jonkinmoisen päätöksen, seurauksista on maksettava. Usein vieläpä kirjaimellisesti.

Tämän listan mukaan määrällisesti katsottuna hevosen omistaminen olisi kannattavaa. Laadullisesti katsottuna hevosen omistamisen kannattavuus tasapainottelisi ehkäpä juuri siinä rajalla, jolloin vain hevosenomistajuudesta haaveilevan (hevos)hulluus saisi sen sysättyä plussan puolelle... Oli miten oli, rahallisesti tässä hommassa jää aina miinuksen puolelle, mutta itse en omaa hevosta vaihtaisi mihinkään!

Hevonen on iso osa hevosenomistajan elämää. Yhteiselo hevosenomistajan kanssa johtaa lähes auttamatta siihen, että ihan kuin vahingossa hevosesta tulee aika iso osa elämää myös toiselle. Siihen hajuunkin tottuu, usko pois.


Onko muilla samanlainen näkemys näistä hyvistä ja huonoista puolista, vai nouseeko esille jotain muita asioita, joita listalla ei mainittu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti