 |
| Möröt ei paljoa kiinnosta |
Mun mielestäni siedätystä ei voi koskaan tehdä liikaa, siis siinä mielessä, että maailmasta löytyy aina lisää jännittäviä juttuja, joihin voihevosta totuttaa. Siedätystä voi taas tehdä liikaa silloin, jos yrittää haukata liian ison palan kerralla ja etenee liikaa liian nopeasti.
Koska tämänkertainen maastakäsittelytuokio oli melko spontaani idea, ei käsillä ollut kauheasti materiaaleja useampien pelokkeiden tekemiseen. Niinpä jouduimme tyytymään muovipressuun ja kahteen raippamörköön, joista toisessa roikkui muovisuikaleita ja toiseen oli kiinnitettynä Ikea-kassi. Kuskasimme Jimpan kanssa pelokkeet kottareissa laitumelle, ja Jimppa oli yllätyksekseni ihan täysillä mukana maastakäsittelytuokiossa. Voisin sanoa, että silläkin oli ollut ikävä maastakäsittelyä!
Alkuun ruuna jaksoi keskittyä hommaan vähän paremmin, mutta jossain vaiheessa se alkoi ehdottelemaan kaikkia mahdollisia temppuja palkkion toivossa. Ainakin se kertoi siitä, ettei nämä möröt olleet tarpeeksi pelottavia, kun herra ei niihin jaksanut keskittyä!
Tuokio kesti vaivaiset kymmenen minuuttia, mutta se riitti hyvin. Jimppa ei malttanut jäädä laitumelle syömään sen jälkeen, kun otin siltä riimun pois ja lähdin viemään välineitä takaisin tallille, vaan se seurasi laitumen toisesta päästä portille asti (ja varmaan uloskin, jos en olisi sitä sulkenut). Hetken aikaa se jaksoi odottaa, jos me vielä puuhailtaisiin jotain kivaa, mutta sitten ruuna luovutti ja lähti vaeltamaan takaisin toiseen päähän.
Tämä maastakäsittelykerta sytytti taas sen maastakäsittelyn palon, mikä mulla oli joku aika sitten, ja nyt tekisi mieli vain mennä maasta käsin joka päivä! Ratsastus ei ole tainnut koskaan olla mulle se ykkösjuttu, vaan olen aina tykännyt tehdä paljon muutakin. Tästä se taas lähtee! Jospa sitä keksisi lisää temppujakin opeteltavaksi, niin Jimppa saisi jotain uutta materiaalia kerjäysyrityksiinsä. :D
