Kesäkuussa kirjoitin blogissa meidän ongelmaksi nousseesta eroahdistuksesta. Takana oli muutto uudelle tallille ja pääsy kesälaitumelle, joten ymmärrettävästi Jimppa ei kokenut kaverin jättämistä turvalliseksi vaihtoehdoksi. Ironista kyllä, tuon postauksen julkaisua seuraavana päivänä eroahdistusongelma alkoi ratketa kuin itsestään.

Halusin antaa Jimpan kotiutua kaikessa rauhassa ja pyrkiä etenemään niin, ettei sen tarvitsisi stressata turhia. Aiempien muuttojen jälkeen olen yleensä yrittänyt jatkaa arkea kuten normaalisti, ja ensimmäisillä kerroilla tallipihasta poistuessamme Jimppa on vähän huudellut ja kiirehtinyt. Nyt mukana oli kuitenkin enemmän muuttujia; Jimpan laidunkaverina on tamma, ja Jimppa luo paljon vahvemman kiintymyssuhteen tammojen kuin toisten ruunien kanssa. Tämän lisäksi hevoset siirtyivät elämään villihevoselämää laitumelle, jolla ne saavat olla yötä päivää. Tavallisesti muutot ovat tapahtuneet laidunkauden ulkopuolella, joten Jimppa on päässyt jatkamaan suoraan normaalia arkeaan.

Mietin, miten lähtisin totuttamaan Jimppaa ajatukseen kaverin ja laitumen jättämisestä ilman, että sen tarvitsisi huolestua? Miten osaisin tahdittaa etenemisen niin, etten vaatisi liian paljon liian nopeasti?

Metsäpolkuja tutkimassa

Lopulta tulin siihen tulokseen, että antaisin Jimpan määrätä tahdin. Otin sen laitumen ulkopuolelle ja harjailin sitä siinä, portin läheisyydessä, ilman mitään tarvetta lähteä minnekään. Jo ensimmäisellä kerralla, kun otin Jimpan aidan toiselle puolelle ilman ennakkoajatuksia, Jimppa halusi itse lähteä kauemmas laitumesta. Kiersimme tuona kertana laitumien ympäri niin, että hetkittäin emme olleet näköyhteydessä yhteenkään hevoseen. Edes laidunkaverin kutsuhuudot eivät hetkauttaneet ruunaa, joka omasta halustaan lähti tutkiskelemaan aluetta.

Seuraavalla kerralla kävimme pidemmällä kävelylenkillä. Poistuimme tallialueelta jättäen kaiken tutun taaksemme ja tutkiskelimme lähistön teitä ja metsäpolkuja kahdestaan. Jimppa sai ehdottaa, mihin suuntaan menisimme, ja se olisi halunnut seurata polkuja vaikka kuinka kauas! Jouduin kuitenkin kääntämään meidät takaisin, jotta ehtisin töihin. Harmitti kyllä, kun Jimppa olisi niin halunnut jatkaa tutkimusretkeään, mutta jotenkinhan tämä harrastuskin on maksettava!

Pariskunta 💛

Nyt uskaltaisin sanoa, että olemme päässeet eroahdistuksesta irti niin, että pystyn liikuttamaan Jimpan normaalisti maastossa tai kentällä. Jos kaverit huutelevat perään, se ei tunnu huomaavankaan, vaan mielellään poistuu näkyvistä.

Meidän kohdalla laidunkauden eroahdistukseen auttoi siis se, että Jimppa sai edetä omassa tahdissaan ja lähteä tutkimaan, jos siltä tuntui. Sen lisäksi, että sen ei tarvinnut enää huolestua kavereidensa takia, ruuna vaikutti rohkeammalta. Kun se sai itse valita, minne päin mentiin, se oli myös tavallista uteliaampi uusia asioita ja paikkoja kohtaan. Kokeilun arvoinen juttu myös, vaikkei mitään ongelmaa olisikaan - saatat yllättyä, millainen seikkailijaluonne hevoselta löytyykään!

Koska hevoset eivät juurikaan ole olleet sisällä, uskon, että talliin yksin jääminen on Jimpalle vielä vaikeaa. Se ei ole mikään hankala ongelmakäyttäytyjä yksin jäädessään, mutta stressaa ja huutelee. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen jo tähän tilanteeseen ja tiedän, että laidunkauden jälkeen Jimppa kyllä tottuu myös talliarkeenkin.

Mukavaa ja vähän turhankin lämmintä alkuviikkoa kaikille - muistakaa pitää huolta niin omasta kuin nelijalkaistenkin nesteytyksestä! 💧