Moni on varmasti jo törmännyt Kati Tuomolan ravihevosten suututkimukseen, josta puhuttiin paljon viime vuoden puolella. Kuolaimista aiheutuneet vammat ovat nousseet taas otsikoihin Helsingin Sanomien julkaistessa aiheesta artikkelin. Jopa 84 prosentilla tutkituista ravihevosista oli jonkinlaisia kuolainten väärinkäytöstä aiheutuneita suuvammoja. Näistä 43 prosentilla suun alueen vammat olivat kohtalaisia ja 20 prosentilla vakavia.

Vaikka kaikkia kuolaimia kaikilla hevosilla ei voikaan tuomita, ja myös kuolaimettomissa on omat ongelmansa, olisi jokaisen hevosten kanssa toimivan hyvä miettiä, onko kuolaimen käyttö perusteltua. Uskon, että monissa tapauksissa kuolain on käytössä siksi, että sitä nyt vain on käytetty harrastuksen alusta alkaen. Sen lisäksi yhä monet kilpalajit pitävät kiinni kuolainpakosta, niin kummallista kuin se onkin. Siksi okin hyvä, että tästä asiasta puhutaan ja sitä tutkitaan. Ehkä jonain päivänä kuolainpakko kumotaan kaikkialla. Kehitystä tapahtuu, vaikka hevosmaailmassa se tuntuukin tapahtuvan hyvin hitaasti.

Tutkimuksen tulokset eivät yllättäneet, sillä minulla on itselläni yksi esimerkkitapaus. Viime kuussa Jimpan hampaat tarkistettiin hammashoitoihin erikoistuneen eläinlääkärin toimesta. Sen hampaat olivat ikään nähden hyvässä kunnossa, vaikka kiillepiikkejä ja hypoplasiaa löytyikin. Mielenkiintoista oli, että eläinlääkäri huomasi alaleukaluussa olevan vanhat kuolaimista tulleet painaumat. Oletettavasti nämä painaumat ovat tulleet raviajoilta, vaikka toki kuolaimia on Jimpalla käytetty myös minun omistuksessani. Tärkein havainto kuitenkin on, että painaumat ovat tulleet juurikin kuolaimista. Taustalla voi olla niin väärinkäyttöä ja väärin sovitettua kuolainta, mutta vamma on silti tullut kuolaimista. Kaikeksi onneksi painaumista ei ole Jimpalle enää haittaa, mutta voin kuvitella, että suu on ollut aikoinaan kipeä.

Säännöllinen hammashuolto hevosten hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin tekemänä on tärkeää, vaikkei kuolaimia käyttäisikään. Erityisen tärkeää se on mielestäni kuitenkin silloin, kun käytössä on kuolaimet. Jos kuolaimia haluaa käyttää, pitäisi jokaisen hevosihmisen sovittaa kuolain yhdessä ammattilaisen kanssa ja pitää huolta siitä, että hevosen suu tarkastetaan kunnolla säännöllisesti. Vain näin voi olla varma, etteivät kuolaimet aiheuta kipua. Lisäksi on suositeltavaa, että edes joskus hevosella pidettäisiin kuolaimettomia päiviä.

Olen kirjoittanut kuolaimista ja kuolaimettomista aiemminkin, mutta haluan silti muistuttaa: kuolaimet eivät ole hevoselle pakolliset. Niillä hevosta ei voi hallita sen enempää kuin ilmankaan. Hevonen tulee opettaa reagoimaan kuolaimiin oikein, kuten se tulee opettaa reagoimaan myös kuolaimettomiin. Kaikessa on lopulta kyse siitä, onko hevoselle osattu kouluttaa oikea tapa reagoida, liikkua ja ymmärtää, mitä ihminen siltä haluaa.