Puoli vuotta pihatossa - pihattoelämää ensikertalaisen silmin
Viime kesänä Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Tai oikeastihan se muutti ensiksi laitumelle, ja vasta myöhemmin syksyllä lauma siirtyi pihaton puolelle. Nyt ruuna on siis elänyt suunnilleen puoli vuotta pihattoelämää, joten voin kertoa jo jonkinlaisella varmuudella omia kokemuksiani pihatosta. Kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta pihattoelämisestä, joten näinkin lyhyessä ajassa on tullut huomattua monia uusia asioita.
Ihan ensiksi: mikä on pihatto?
Jos joku ei vielä tiedä, pihatto on siis kuin talli ilman karsinoita. Hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan sisälle pihattorakennukseen ja ulos tarhaan, eli ne eivät vietä öitä sisällä karsinassa. Usein virheellisesti ajatellaan, että hevoset nukkuvat yöllä usean tunnin ajan kuten ihmisetkin, vaikka tosiasiassa hevoset nukkuvat vain noin 4 tuntia vuorokaudessa jaettuna useampaan lyhyeen jaksoon. Karsinassa ollessaan hevonen saattaa siis nukkua esimerkiksi tunnin, syödä yöheiniään tunnin tai kaksi ja vain olla loput X tuntia.
Pihattoja on monenlaisia; sellaisen voi rakentaa alusta asti, rempata vanhasta rakennuksesta tai pienillä muutoksilla toteuttaa vaikka siirtotallista. Pelkkä katos ei vielä ole pihatto, vaan siinä tulee olla kunnon seinät. Jos pihattorakennuksista haluaa tietää lisää, suosittelen lukemaan Johanna Viitasen teoksen Pihatto - jos hevonen saisi valita. Siinä käydään hyvin läpi kriteerit toimivalle pihatolle ja avataan muutenkin pihattoasumista eri näkökulmista.
Tallista pihattoon - mikä muuttui?
Jimppa on nyt asunut uudessa paikassa 8 kuukautta. Se sopeutui nopeasti uusiin maisemiin, vaikka uudet laumakaverit eivät ihan heti sitä hyväksyneetkään joukkoonsa. Alkuun sitä välillä ajettiin pois portilta ihmisen saapuessa, liikutettiin heinäpaikalta toiselle ja muutenkin pidettiin ulkopuolisena. Pikkuhiljaa kaikki osapuolet alkoivat kuitenkin suopumaan toisiinsa, ja Jimppakin on uskaltanut sanoa vastaan, jos joku yrittää turhaan sitä liikutella.
Eniten meidän rutiineissamme muuttui se, ettei hevosia haettu illalla sisälle ja viety aamulla ulos. Jimppa sopeutui tähän muutokseen helposti, sillä laitumella se oli muutenkin ollut vuorokauden ympäri ulkona. Se ei siis kertaakaan ollut ihmeissään portilla odottamassa, miksei kukaan tule hakemaan illalla sisään. Lisäksi, koska hevosia ei tarvitse enää venkslata sisään ja ulos, helpottui sen osalta myös tallivuorojen tekeminen. Vuorot eivät myöskään ole samalla tavalla aikaan sidottuja kuin tallissa, vaan aamu- ja iltatallin voi tehdä melkein mihin aikaan tahansa. Varsinkin, kun täällä hevosilla on vapaa heinä, ei tallille tarvitse mennä tiettyyn kellonaikaan heiniä jakamaan.
Muuten en koe, että mikään muu homma muuttui pihattoon muutettuamme. Loimittaa tarvitsee ehkäpä vähemmän, kun Jimpalla on säänsuoja. Tallityöt ovat sinänsä samat, sillä vedet, heinät ja väkirehut pitää yhä jakaa ja pihattoa siivota. Mielestäni karsinoiden siivous on helpompaa kuin pihaton, mutta muuten työmäärä on ainakin näin vuokralaisen kohdalla sama.
Ensikertalaisen huomioita pihattoelämästä
Pihatto tarjoaa hevosen hyvinvoinnille tärkeitä asioita: lauman, vapauden liikkua ja valita asioita. Meidän tapauksessamme pihatto tarjoaa suhteellisen hyvin myös ruoan etsintään liittyviä toimintoja, sillä tarjolla on metsikköä ja välillä heinät jaetaan pieniin kasoihin ympäri tarhaa. Jimppa on ollut pihatossa alusta alkaen hyvin levollisen oloinen ja uskon, että se on juurikin pihattoelämän ansiota. Henkisen puolen lisäksi olen pannut merkille, ettei Jimpan jalat kerää nestettä ollenkaan. Karsinassa yöt ollessaan sen jalkoihin kertyi nestettä ja aamuisin liike oli vähän jäykempää. Nyt se pääsee liikkumaan vuorokauden ympäri, mikä on vanhan hevosen kunnolle tärkeää. Tosin, koska kyseessä ei ole aktiivipihatto, eivät hevoset liiku mitenkään erityisen paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin karsinassa ja pienessä tarhassa.
Minua hieman jännitti, miten Jimppa pärjäisi vapaalla heinällä, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Epäilin, että se vain söisi kaiken aikaa, eikä viitsisi edes lähteä ihmisen mukaan. Jännitin ihan turhaan, sillä Jimppa on aina iloisena tulossa vastaan, kun sitä haen tarhasta, eikä seiso koko päivää paalilla. Se on itse asiassa pysynyt aika hyvässä kunnossa, vaikka saakin syödä heinää mielin määrin, eikä liikunta ole raskasta.
Toinen asia, josta olin huolissani, oli se, miten Jimppa pärjäisi viileämmillä keleillä. Varsinkin ensimmäisillä syksyn sateilla heräilin yöllä kuuntelemaan sateen ropinaa ja huolestumaan, tutisisiko Jimppa pihatossa kylmissään, jos sille ei ollut laitettu loimea päälle. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän edes mietin loimiasioita. Jimppa kasvatti talveksi todella hyvän talvikarvan, ja olen päässyt todistamaan, kuinka hyvin se eristää. Edes märkä lumi ei pääse ihoon asti, vaan karva on vain päältä märkä ja alta ihan kuiva. Toki hevoset loimitetaan pihatossakin tarvittaessa, ja kovimmilla pakkasilla Jimpallakin on ollut loimi, vaikka ehkä se olisi pärjännyt ilmankin.
Ainoa miinus, joka ei sinänsä ole mikään ongelma, on se, että Jimppa ei enää viihdy tallissa. Voi olla, ettei se aiemminkaan ole viihtynyt, mutta nyt se selvemmin turhautuu, jos joutuu olemaan sisällä tavallista kauemmin. Hoito- ja huoltohommat onnistuu yhä ihan yhtä helposti kuin aiemminkin, mutta ylimääräinen hengailu tallissa ei ole Jimpan mieleen. Ihan ymmärrettävää, sillä sen elämä on kokonaan tallin ulkopuolella. Tämän huomattuani olen yhä enemmän sitä mieltä, etten enää halua karsinatalliin takaisin, jos ei ole aivan pakko. Olen iloinen, että Jimppa on sopeutunut ja tykästynyt pihattoelämään näin hyvin, sillä ennen muuttoa murehdin jo etukäteen sitä mahdollisuutta, että Jimppa ei viihtyisikään uudessa ympäristössä. Uskon, että aika harvassa ovat hevoset, jotka eivät viihtyisi pihatossa. Viihtymisongelmia voi toki tulla huonosta laumakemiasta tai pihaton puutteista, mutta toimivassa pihatossa ja tasapainoisessa laumassa viihtyy varmasti jokainen.
Jimppa 1.3.2021 |
Pihatosta on tullut nopeasti paljon suositumpi tapa pitää hevosia tavallistenkin hevosharrastajien joukossa, kun muutamia vuosia sitten ainakin omassa hevospiirissäni pihattoja pidettiin vain varsojen ja islanninhevosten juttuna. Nykyään vaikuttaa enemmän siltä, että pihatosta olisi pikkuhiljaa tulossa uusi normaali, eikä mikään kakkosvaihtoehto karsinatalleille!
0 kommenttia