Selvisimme vuodesta 2020. Poikkeustilanne ei juurikaan vaikuttanut hevoselämääni, ainakaan rahan menon kannalta. Keräsin menneenä vuotena joka kuukaudelta Jimppaan käyttämäni eurot ylös ja jaoin kuukausitasolla hevosmenoni täällä blogin puolella. Yhtäkään kuukautta ei menty ilman jotakin lisäkulua tallivuokran lisäksi, eikä tallivuokra myöskään ollut aina kuukausien suurin meno.

Mitä ajatuksia menojen listaaminen herätti? Ainakin sen, että kylläpä sitä rahaa vaan saa hevoseen kulumaan! Joinakin kuukausina menojen listaaminen sai olon tukalaksi, kun rahaa meni normaalia enemmän. En luultavasti halua seurata hevosmenojani näin tarkkaan enää tänä vuonna, mutta jollakin tasolla rahankäyttöä on aina hyvä seurata. Ehkä jokaista pientä ostosta ei tarvitse merkitä listaan, vaan tarkkailla enemmänkin kokonaiskuvaa.

Ennen yhteenvetoa koko vuodesta vilkaistaan ensiksi joulukuun hevosmenoihin:

Horzen tilaus (sis. painomittanauha, leukaketjun suoja, vyönpidentäjä) 23 €

Melko kohtalaisella summalla päätettiin tämä vuosi! Joulukuussa ostin - ainakin omasta mielestäni - vain tarpeellisia asioita. Lisää ruokaa ja lisäravinteita sekä Horzelta jo pidempään harkitsemiani pikkujuttuja.

Kuinka paljon hevosen omistaminen maksaa? Tämä riippuu monesta asiasta, mutta ehkä tästä meidän versiostamme saa jokinlaisen käsityksen siitä, mitä se edullisimmillaan voi olla. Mehän emme juuri käy valmennuksissa eikä varsinkaan kilpailuissa, joihin saa uppoamaan ison summan rahaa. Asumme myös edullisella tallipaikalla. Tallivuokra on monelle se suurin menoerä, mutta siitä pystyy usein myös säästämään, jos ei välttämättä tarvitse hevoselleen asuinpaikaksi sitä kalleinta kisakeskusta. Toki alue vaikuttaa paikkojen hinnoitteluun, joten pääkaupunkiseudun ja vaikkapa pohjoisemman Suomen tallipaikoissa on melkoinen hintaero.

Tai ainakin suunnilleen, koska en luota siihen, että olisin muistanut merkitä ihan kaikkea. Jotain pieniä summia tuosta voi siis uupua, mutta kaikki isoimmat menot olen laskenut loppusummaan mukaan. Eli reilu viisi tonnia pitää vähintäänkin varata hevoseen vuosittain, jos harrastaa minun tavallani, eli pitää hevosta lähinnä lemmikkinä, eikä asu pääkaupunkiseudulla. Sen lisäksi täytyy varata vielä lisää rahaa myös yllättäviin menoihin, jos jotain sattuu.

Vaikka välillä tuskastelin ja kriiseilin rahanmenoa, hyvinä hetkinä rahaa ei tullut ajateltua ollenkaan. Kun sekä hevosella että itsellä on mukavaa ja homma toimii, ei sille voi asettaa hintaa. Esimerkiksi tämä uuden vuoden aatonaaton luminen kärryajelu muistutti, miksi en todellakaan vaihtaisi hetkeäkään hevosenomistajuudestani pois - oman hevosen kanssa harrastaminen tuo elämään sellaista sisältöä, mistä maksaa mielellään.