Nyt on pitkän aikaa ollut liikutusrintamalla niin rauhallista, että sain päähäni idean aloittaa temppukoulutussarjan. Koska maastakäsittely on ollut lähiaikoina lempipuuhaani maastojen ollessa kivikovia ja pakkasten paukkuessa kahdekympin tietämillä, ei ratsastuskerroista ole ollut oikein mitään kerrottavaa - ainakaan kuvamateriaalina.


Sen verran voin kertoa, että kerran valjastin Jimpan kärryjen eteen ja kävimme pyörähtämässä raviradalla, ja ponilta löytyi tasan kaksi vaihdetta: melkein-peitsi-kipityskäynti tai täysiä. Kävimme myöhemmin tällä viikolla ratsain radalla, jolloin vauhti pysyi paljon paremmin hanskassa. Jimppa sai kuitenkin ravata reippammin, jos se vähän auttaisi lavan jumeihin. Toissapäivänä lähdimme pitkästä aikaa oikeasti maastoon ja kiersimme 8,6 km silmukkalenkin. Jimppa oli yllättävän reippaalla tuulella, ja oli tällä kertaa niin ravivarma, ettei ikinä! Yleensä se yrittää tarjota itse laukkaa joka välissä, mutta nyt se ei ottanut kuuleviin korviinsakaan laukka-apuja. Tai sitten se ei edes tuntenut niitä, koska olin pukeutunut sen verran tiiviiksi pakkaukseksi, että jo jalan nostaminen jalustimeen tuotti hankaluuksia. :D


Mutta takaisin tähän temppukouluun. En tiedä, montako osaa tämä tulee sisältämään, mutta ainakin kolme muuta temppua on jo suunnitteilla. Ehkä osat lisääntyvät samaan tahtiin temppujen lukumäärän kanssa. :D

Ensimmäisessä osassa näytän, miten opetin Jimpalle pusutempun. Muistutan vielä, että tämä on minun sovellukseni tempun opettamisesta, eikä se välttämättä toimi kaikilla yhtä hyvin. Jokainen voi itse soveltaa itselleen ja hevoselleen sopivimman opetustavan, sillä hevoset ovat yksilöitä, ja toisille toimii eri tavat paremmin. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!


Linkki videoon
Valitsimme kuvauspäiväksi juuri sen päivän, jolloin meille satoi senttikaupalla lunta. Onneksi ei ollut kylmä! Jimppa oli myös vähän levoton, eikä se olisi jaksanut keskittyä paikallaan seisomiseen. Sen takia se tarjoaa läpi videon pusuja tai kuopimisia silloinkin, kun niitä ei siltä pyydetty :D Pitäähän ponin kokeilla, millä tavalla saa herkun!

Sain otettua vuoden ensimmäiset rakennekuvatkin tällä reissulla. Tavoitteenani olisi ottaa yksi rakennekuva kuukaudessa, mutta tammikuu tippui kyydistä heti aluksi... No, ei Jimppa ole siitä muuttunut miksikään. :)

1.2.

1.2.

Ja vielä vertailun vuoksi viime vuoden helmikuussa otettu rakennekuva:

25.2.2013

Tuolloin Jimpan lihotuskuuri oli vielä melko alussa, ja sen huomaa. Nyt ruuna on paljon pyöreämmässä kunnossa ja etenkin selkälihaksia on tullut lisää. Muutosta on siis huomattavissa!

Olisi mukava kuulla mielipiteitä tästä temppuvideosta, oliko siitä mitään hyötyä tai edes vähän iloa? Haluaisin myöskin kuulla, jos olette opettaneet pusun jollain muulla tavalla!

Vuosi on alkanut valvovien silmien alla. Tänään jatkoimme valmentautumista meille ennestään tuntemattoman valmentajan Anniina Taluksen tunnilla. Meitä oli samassa ryhmässä neljä, ja epäilinkin vähän, miten Jimppa ja sen suuret luulot mahtuvat kolmen muun ratsukon kanssa maneesiin pyörimään. Hyvin se sinne mahtui!

Jimppa tänään valmennuksen jälkeen

Jimppa oli aluksi todella kankea, eikä ravikaan noussut suoraan puhtaasti, vaan ensiksi piti tarjota peitsiä. Lopputunnista peitsi jäi kuitenkin melkein kokonaan pois. Anniina sanoi, että Jimpan vasen lapa näyttäisi olevan jumissa, ja sen takia peitsi tuli niin herkästi. Sitä se varmastikin on, sillä olen nyt muutaman päivän yrittänyt hieroa ja venytellä Jimppaa kunnolla, koska sen ristiselässäkin tuntuu molemmilla puolilla kipeä jumi. Laitoinkin heti kyselyä menemään hierojalle, joka olisi tulossa 7.2. tänne päin, mahtuisiko vielä mukaan hoidettavaksi. Toinen vinkki Anniinalta oli, että ensi kengityksessä kaviot vuoltaisiin vähän pystymmiksi, ja se voisi auttaa vähentämään peitsausta.

Aiheeseen kuulumaton täyttökuva. Laidunlenkillä 21.1.

Linkki videoon
Ostin Jimpalle juoksutusvyön. Vaikken ole mikään innokkain juoksutuksen ystävä, ajattelin niiden vähäistenkin kertojen hoituvan helpommin kunnon varustuksella. Eilen sitten päätin kokeilla vyötä ensimmäistä kertaa, kun pakkasta oli yli -20 astetta, eikä sen tähden houkuttanut lähteä maastoonkaan paleltumaan.

Samalla sain aikaiseksi kokeilla syntymäpäivälahjaksi saamaani uutta objektiivia (AF-S DX NIKKOR 55-300mm f/4.5-5.6G ED VR). Olin jo pitkään haaveillut ja pohdiskellut uuden objektiivin ostamista, sillä tuolla vanhalla perusobjektiivilla hevoskuvaus osoittautui välillä hyvin haastavaksi - aina kun ei ollut mahdollisuutta kuvata lähietäisyydeltä. Tämän käyttöä (ja kameran yleensäkin) pitää vielä harjoitella, jotta siitä saisi puoliakaan irti, joten jospa nyt jaksaisin raahata kameraa mukanani vähän useammin. Tosin tällaisilla pakkasilla se on aika turhauttavaa, kun kylmyys imaisee mukaansa täyteen ladatun akun hetkessä. Eilenkään ei tarvinnut kuin napata kuva tai kaksi, ja akku hupeni viimeiseen pykälään, minkä takia kuvatkaan eivät ole ihan niin tarkkoja.


Juoksutus itsessään meni vähän niin ja näin. Kentän pohja oli joistain kohti epätasainen, joten ravissa Jimppa varoi jalkojaan ja yritti koko ajan pienentää ympyrää. En juoksuttanut kauaa, ehkä 15 minuuttia, ja kävin vaihtamassa Jimpalle naruriimun päähän. Teimme lopuksi temppuja, joita kamerani ei enää jaksanut kuvata, mutta ne sujuivat hyvin. Harjoittelimme myös maastakäsin asettumista pienellä ympyrällä, mikä tuotti hieman vaikeuksia, kun Jimppa ajatteli meidän tekevän porkkanavenytyksiä. Se esitteli tänään jo pari kertaa todella hyviä jalannostoja, joista voisi alkaa kehittämään espanjalaista käyntiä tai jotain muuta mukavaa!

P.S. Tein itselleni myös Instagram-tilin, jonne silloin tällöin lisäilen kuvia (enimmäkseen varmastikin Jimpasta). :)

Tänään oli jo kuukauden toinen tunti, kun Mervi tuli pitämään valmennuksia maneesiin. Valmennuksen aiheena oli taipuminen, mikä on meille yhä haastavaa. Jimppa oli tapansa mukaan rauhallinen ja vähän laiskakin, vaikka aiempaan tuntiin verrattuna Jimppa vastasikin pohkeelle jo vähän nopeammin. Ehkä keskiviikkona tehty siirtymätreeni hiittisuoralla sai Jimpankin vähän kuuliaisemmaksi. :)

Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme taivuttelun käynnissä. Mervi opasti tekemään mahdollisimman pientä ympyrää kuitenkin ilman, että hevonen kaatuu sisälle. Se meillä onkin ongelmana, sillä Jimppa lähtee herkästi pienentämään ympyrää, kun sen pitäisi taipua.

Mervi kertoi tekevänsä aluksi tätä harjoitusta sellaisten hevosten kanssa, jotka ovat jännittyneitä tai eivät osaa vielä kulkea peräänannossa. Ensiksi taivutetaan liioitellusti yhdelle puolelle, ja kun hevonen pehmenee ja taipuu, tehdään sama toiselle puolelle. Hevosen on helpompi oppia uudet asiat, kun ne opettaa ensiksi yhdelle puolelle ja sitten toiselle.

Kun taipuminen alkoi meiltä sujumaan, Mervi käski alkaa lyhentämään Jimppaa. Sisäohja taivutti yhä liioitellusti, mutta nyt otettiin ulko-ohja mukaan lyhentämään hevosta edestä. Tätä Jimpan piti ensiksi vähän miettiä, ennen kuin se ymmärsi jutun jujun, ja saimme pari hyvääkin taivutusta tehtyä. Vielä ei oltu luotiviivalla, mutta jo paljon lähempänä. :)


Käyntityöskentelyn jälkeen siirryttiin raviin, ja ensimmäistä kertaa ikinä halusin - siis oikeasti h a l u s i n - työskennellä mieluummin harjoitusravissa kuin keventäen! En ole koskaan millään hevosella halunnut mieluummin istua alas kuin nousta ylös, mutta nyt jäin suoraan perusistuntaan, kun nostin ravin. Tuli sitä välillä kevenneltyä puolen ympyrän verran, mutta halusin pian istua takaisin satulaan ja työskennellä kunnolla. Vihdoin pystyin istumaan hevoseni raviin kuolematta!

Jimpalla olen välttänyt harjoitusravia kuin ruttoa, sillä ruunalla on välillä aivan järjettömän vaikea ravi istua. Se on ensinnäkin aika iso, ja usein harjoitusravissa Jimppa notkistaa selkäänsä entisestään, jolloin tuntuu mahdottomuudelta olla pomppimatta satulassa hallitsemattomasti. Mutta nyt siellä istui ihan mielellään, ja ilman mitään sen suurempia ponnisteluja pysyin kyydissä helposti. Jimppakaan ei luiminut, vaikka aiemmin se on vetänyt korvansa niskaan heti, kun olen lopettanut kevennyksen.

Teimme samaa harjoitusta kuin käynnissä, eli pientä ympyrää liioitellusti taivuttaen. Jimppa ei millään pysynyt ympyrällä, vaan aina taivuttaessani ponia se lähti kääntymään sisälle taipumisen sijaan. Vahvistin sisäpohjetta välillä raipalla, koska se ei mennyt ollenkaan läpi, ja lopuksi sain vähän parempia taipumisyrityksiä aikaan.

Kuva videolta

Lopuksi oli laukan vuoro. Mervi halusi tällä kertaa harjoituttaa suoraan laukkaamista ympyrätyöskentelyn sijaan, joten lähdimme huitelemaan pitkin maneesia. Ensiksi Jimpan piti tiputtaa pitkillä sivuilla raville, mutta kun kiersimme maneesia hyvin laajan ympyrän muodossa, laukkakin pysyi yllä ilman hoputtamista. Laukan kanssa yritämme aluksi saada sen vain pyörimään ja pysymään yllä kunnolla, ennen kuin mitään muuta ryhdytään treenaamaan. Jimpalla on hankaluuksia saada pidettyä laukka yllä maneesissa suoralla, vaikka maastossa ja kentällä se päästelee suorilla helposti menemään ilman raville rikkomista.

Oikea laukka on vieläkin työn ja tuskan takana, ja etenkin tänään sain maistella pukkeja enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kun Jimppa ei meinannut nostaa laukkaa, Mervi haki juoksutusraipan antamaan vähän vauhtia, mistä Jimppa ei tykkää yhtään. Se ei pelkää raippaa, vaan se osoittaa mieltään pukittamalla, kun sitä yrittää ajaa raipalla eteen. Tänään yksittäiset pukit eivät riittäneet, vaan Jimppa esitteli myös sarjatulta sekä omakohtaisia inhokkejani, sivupukkeja. Niissä pysymiseen saa käyttää kaikki taitonsa, sillä vaikka ne eivät ole isoimmasta päästä, ne horjuttavat tasapainoani joka kerta pahasti. Harmikseni yksikään pukki ei tullut videolle. :(

Vauhtipelkoni nosti taas päätään, kun Jimppa ravurinravin ja pukin jälkeen lähti viilettämään laukassa ympäri maneesia. En halunnut olla selässä, jos se päättäisi vetää pukkisarjan täydessä laukassa, tai jos se jossain kurvissa menettäisikin tasapainonsa ja kaatuisi. Se tunne oli ihan kamala, enkä uskaltanut jatkaa laukkaa, vaan pyysin Jimpan pysähtymään. Väitin vielä Mervillekin, että en uskalla enkä pysty, mutta sitten otimme uudestaan laukan ja tällä kertaa pysyimme ihan vain sillä tutulla ja turvallisella ympyrällä, jota sitten vähän suurensin lopuksi.

Jimpalle ei tullut ollenkaan hiki, vaikka työskentelimme aika paljon ravissa ja laukassakin menimme suhteellisen kovaa. Tallissa se oli kuitenkin väsynyt, mutta selvästi tyytyväinen liikuntaansa. On mahtavaa, kun jokaisen Mervin valkan jälkeen sekä hevonen että ratsastaja on hyvällä ja ennen kaikkea rennolla mielellä, vaikka aina ei suju niin hyvin ja välillä vähän pelottaisikin. :)


Linkki videoon

Sitten asiasta seuraavaan, nimittäin meidän uuteen otsapantaamme. Tilasin sen joku aika sitten Ennin pantapajasta, ja eilen se ilmestyi postilaatikkooni. Wannabe-matkaratsastajana halusin tietenkin sähkönsinisen pannan - onhan se meidän epävirallisen tiimimme epävirallinen väri. Panta sopi Jimpalle just eikä melkein, vaikka sen issikkatukka peittääkin koko hienouden alleen.

Ainoa onnistunut lähikuva Jimpasta pannan kanssa

Suurin osa kuvausyrityksistä näytti tältä

Kävin eilen heti testaamassa uutta pantaa maastossa. Kävimme lyhyen ja rauhallisen lenkin (7 km, 56 min, 8 km/h). Alkumatkasta mentiin pitkästi käynnissä, sillä vaikka meille on nyt satanut taas lunta, oli maastoon vievä tie vielä pelkkää jäätä. Itse maastossa oli lunta tiellä jo sen verran, että pystyi huoletta ravaamaan. Pari ravuria tuli vastaan, ja toisen kohdalla tulin alas selästä, koska Jimppa oli ollut niin säpäkkänä koko lenkin. Pimeässä se jännittää ravureita ihan hirveästi, vaikka valosalla ne ohitetaankin yleensä ihan rauhallisesti. Kotiin päin piti sitten ravata vähän reippaammin, kun olimme päässeet ravurin ohitse jatkamaan matkaa.

Kävimme myös tutustumassa maasta käsin traktoriin, joka lanasi ravirataa. Olimme radan ulkopuolella tiellä, mutta silti Jimppaa jänskätti kovasti. Etenkin sitten, kun traktorin perässä oleva lana rämisi, ruuna olisi halunnut siirtyä sivummalle. Yritän siedättää sitä traktoreihin aina kun siihen on mahdollisuus, jotta voisimme joskus turvallisin mielin kohdata sellaisen myös selästä käsin. :)

Ehkäpä nyt lumi pysyisi lopputalven? Ainakin pakkaslukeman puolesta voisin jo uskoa, että nyt se talvi on vihdoin tullut jäädäkseen.

Tyytyväinen mammutti karsinassaan

No mutta kiitos, Google!

Vuosi on alkanut meidän osaltamme kevyesti. Maastot ovat olleet kivikovia, koska lunta ei ole enää nimeksikään, mutta jää sen kun on ja pysyy. Olemme harjoitelleet uusia temppuja maastakäsin, ja Jimppa taitaa jo oikein mallikkaasti molemmilla jaloilla kuopaisun. Seuraavaksi opettelemme tempun niin, että pystyn pyytämään molemmat jalat samalta puolelta, sillä nyt olen vaihtanut aina puolta jalan mukaan.

Tänään lähdimme vuoden ensimmäiselle tunnille maneesiin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä Jimppa on ollut nyt pitkän aikaa erittäin hidas pohkeelle ja muutenkin tahmea ratsastaa maneesissa. Maastossa ongelmaa ei juurikaan ole, joskus alkumatkasta se saattaa olla vähän laiskana, mutta viimeistään ensimmäisen ravipätkän jälkeen ruuna on herännyt horroksestaan.

Jimppa oli alusta asti laiska, eikä reagoinut pohkeisiin oikein mitenkään. Hetkeksi se saattoi erehtyä astelemaan vähän reippaammin, mutta nopeasti se pienikin vauhti taas katosi. Ravissa oli hirveän vaikea keventää, kun tuntui, että ravia piti olla koko ajan pitämässä yllä. Jimpalla on muutenkin aika iso ravi, ja etenkin nyt tuntui, kuin olisimme joka askeleella olleet hetken aikaa ilmassa.

Teimme ihan perustehtäviä. Aluksi menimme pääty- ja keskiympyröitä, joita Jimppa alkoi nopeasti ennakoimaan. Se myös säikkyi ovipäädyssä ihan omiaan, ja tunnin alussa horjahdin pariinkin otteeseen, kun poni otti yhtäkkiä sivuaskeleita mörköjä nähdessään. Lopputunnista viimeisetkin vihreät miehet olivat onneksi unohtuneet, mutta ovipääty on sen mielestä vieläkin hyvin epäilyttävä.


Harjoittelimme myös tämän hetkistä inhokkitehtäväämme, nimittäin siirtymisiä. Meillä ei ole ainuttakaan ongelmaa siirtyä ravista käyntiin, mutta kun pitäisi nostaa taas ravi... viisi käyntiaskelta venyi joka kerta vähintään kuuteen, eikä siirtyminen kertaakaan ollut kovinkaan siisti. Ravista käyntiin poni siirtyi jo ajatuksesta ja myös siististi sekä pehmeästi.

Viimeisenä tehtävänä harjoittelimme ravi-seis-pysähdys 4 s-ravi keskihalkaisijalla, minkä jälkeen käännyimme vasemmalle ja teimme S:n kohdalle keskiympyrän. Päädyssä nostettiin laukka, ja laukassa mentiin kaksi pääty-ympyrää. Jimppa suoriutui tehtävästä muuten ihan hyvin, mutta se peitsasi aluksi raivostuttavan pitkään. Aiemmin luulin sen peitsaavan väsähtäessään, mutta enää kyseessä ei voinut olla väsyminen - sen verran kova kunto sillä jo alkaa olla. Kun puhdas ravi sitten saatiin takaisin, tehtäväkin onnistui kohtalaisen hyvin. Laukka ei pyörinyt kunnolla, mutta harvoin se maneesissa rullaakaan niin hyvin kuin ulkoilmassa.

Olin kuitenkin melko tyytyväinen Jimppaan, vaikka se olikin niin tahmea tänään. Olen hakenut rauhallisuutta koko yhteiselomme ajan, joten tästä pitäisi varmaan olla iloinen :D

Loppuun vielä lyhyt kooste (alku)tunnista:



Jatkamme valmennustunnelmissa lauantaina Mervin valkassa. Sitä ennen - niinkin pian kuin huomenna - vietän synttäreitäni. 8.1. täytän tasavuosia, täydet 20! Nyt saa teinivuodet jäädä taakse, mutta pahoin pelkään, ettei se merkitse sisäiselle lapselleni mitään... :)

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä hetki koota pientä katsausta menneeseen vuoteen. Mitä kaikkea olemmekaan tänä vuonna kokeneet! Kehityskin sen kun kiihtyy loppuvuotta kohti, ja toivon mukaan tällainen noususuhdanne jatkuu myös tulevana vuonna.

Tammikuu

Tammikuussa jatkoimme Jimpan lihotuskuuria. Ruoka alkoi pikkuhiljaa tarttumaan ponin kylkiin, ja selkälihasten kasvatus entisilleen saattoi alkaa. Maastoilimme jo enemmän ja rohkeammin, milloin yksin, milloin yhdessä kaverin kanssa.

Helmikuu

Pääsin ratsastamaan osaavammalla hevosella Helmikuun alussa. Se oli hauska kokemus, vaikka aluksi tuntuikin aivan ylitsepääsemättömän vaikealta ratsastaa jollain toisella hevosella, etenkin kun kyseessä oli astetta parempi kaveri.


Tallielämän lisäksi vietin viimeistä kevättäni lukiossa abeillen esimerkiksi penkkareiden merkeissä. Siinäkin kokemus, jota on kiva muistella myöhemmin!

Kuka tunnistaa hahmon?

Maaliskuu

Oikea maastoilu sai alkunsa, kun uskallauduimme uudelle reitille. Laukkasimme aika paljon, mutta oikea laukka uupui siitä huolimatta. Olin Lilli Vanhatalon pitämällä maastakäsittelykurssilla kuunteluoppilaana, ja innostukseni maastakäsittelyyn alkoi kasvamaan.

Maaliskuussa saimme postia tallinomistajalta, ja saimme aloittaa uuden tallipaikan etsimisen. Opettelimme vähän ratsastusta puolen tunnin valmennuksessa maastoilun sijaan, ja Jimpalla oli jumeja lihaksissa.

Huhtikuu

Muutimme uuteen talliin. Jimppa sai jostain pienen haavan takaseensa, ja siihen pääsi syntymään imppari, joka oli meidän ensimmäinen! Onneksi se ei kauaa haitannut elämäämme, ja pääsimme jatkamaan puuhailua normaalisti. Meille saapui myös uusi perheenjäsen, kun pikkukoira Nita muutti taloon.

Toukokuu

Toukokuussa Jimpalla kävi hieroja, ja pääasiassa maastoilimme. Ilmat olivat todella lämpimät, joten mitään hikitreenejä ei tarvinnut tehdä - hiki tuli jo pelkästä seisoskelusta!

Kesäkuu

Kesäkuussa alkoi niin blogin kuin hevostelun puolella tapahtumaan vähän enemmän! Kuukausi alkoi yo-juhlillani sekä Jimpan synttäreillä. Päätimme repäistä ja lähteä ravurista ratsuksi-kurssille (tsekkaa myös kakkospäivä), joka oli loistava idea! Aloimme hahmottaa, mitä taipuminen ja myötääminen oikeasti tarkoittivat, ja Jimpan ja minun välinen luottamussuhde syveni entisestään. Ja kaiken lisäksi Jimpan kadoksissa ollut oikea laukka löytyi pyöröaitauksen avulla! Näihin aikoihin aloimme treenaamaan vähän tavoitteellisemmin matkaratsastushaavetta silmällä pitäen. Lenkit pitenivät pikkuhiljaa, ja Jimpan kunto kasvoi kohisten.

Heinäkuu

Harjoittelimme oikeaa laukkaa, joka alkoi nousta jo vähän helpommin. Jimppa oli lihonut uuteen talliin muutettuaan oikein mukavasti ja se oli näiden kuukausien aikana myös rauhoittunut huomattavasti. Maastossakaan ei tarvinnut enää pitää ohjia tiukalla, vaan pystyin ratsastamaan löysin ohjin pelkäämättä, että hevonen lähtisi minnekään.

Elokuu

Elokuussa kävi hieroja, ja kokeilimme taas vähän estehommia kentällä. Mervi Pakola kävi pitämässä valmennuksen, satula lähti topattavaksi ja Jimppa pääsi muutamaan otteeseen kärryjen eteen verestämään muistiaan ajotouhuista. Koimme taas vähän lisää yhdessä, kun lähdimme mätsäreihin Alavieskaan.


Huomasin suhteemme parantuneen paljon kuluneen kesän aikana, kun kokeilin irtojuoksuttaa Jimppaa kentällä täysin ilman varusteita. Pääsin myös ratsastamaan nuorella Pastori-ruunalla, jolla sain kokeilla ensimmäistä kertaa länkkäsatulaa.

Syyskuu

Syyskuun (tai oikeastaan koko vuoden) kohokohta oli Kokkolan matkaratsastuskisat. Pitkäaikaisesta haaveesta tuli vihdoin totta, kun pääsimme starttaamaan ihkaensimmäisissä kisoissamme Jimpan kanssa. Reissu sujui todella hyvin, kun ottaa huomioon, että olimme ihan untuvikkoina menossa mukana.

Saimme lainaan Pastorin lännensatulaa, ja leikimme hetken lännenratsastusta. Oma satula sopi kuitenkin meille molemmille paremmin, vaikka lännensatulassa olikin tukevan tuntoista istua.

Lokakuu

Lokakuussa ilma viileni ja maastoon ei ollut hetkeen asiaa, kun talvi tuli vierailulle. Kävimme pitkästä aikaa tunnilla, ja siitä jäi todella hyvä mieli molemmille! Vihdoin saatoimme tehdä paremmin samoja asioita kuin muutkin tunnilla olevat, eikä meno näyttänyt enää niin jännittyneeltä ja vauhdikkaalta kuin ennen. Kokeilimme myös poniagilitya, joka sytytti innon opetella enemmän temppuja.

Marraskuu

Marraskuussa maastoiluinto oli korkeimmillaan pitkään aikaan. Kiersimme ympäri lähimaastoja etsien uusia reittejä. Lyhimmät lenkit olivat 6-7 km aiempien 3-4 km sijaan, ja Jimpan kunto alkoi olla siinä pisteessä, ettei edes reipas ravilenkki nostattanut hikeä pintaan. Jimppa alkoi tajuamaan taipumisen idean käynnissä, eikä ravissakaan enää juostu ympyrää lapa edellä ulospäin asettuen (paitsi ehkä joskus). Opettelimme uuden tempun, hymyilyn.

Joulukuu

Talvea kesti vain vähän aikaa, eikä mitään hankitreenejä ehtinyt edes ajatella. Lumi avasi meille uusia maastoreittejä, joita kolusimme läpi innolla. Mervi Pakolan ohjeistuksella aloitimme pohkeenväistön harjoittelun, ja Jimppa alkoi vihdoin myötäämään myös ravissa - ei vielä kunnolla ja vain askeleen tai parin verran, mutta kuitenkin!

Vietimme neljättä vuosipäiväämme kuun alussa ja maastoilimme paljon. Oikea matkaratsastus alkoi kiehtomaan entistä enemmän, eikä mikään tuntunut enää mahdottomalta. Yhteistyömme alkoi pelaamaan taas vähän paremmin, minkä ansiosta otan uuden vuoden aivan uudenlaisella innolla vastaan.


P.S. Tämän vuoden ratsastelut oli hyvä lopettaa putoamiseen ja onnistuneeseen ravista pysähtymiseen pelkällä äänellä :D Joulukuun kunniaksi opettelimme eilen uuden tempun, jota aloittelimme jo toissapäivänä. Nyt Jimppa osaa käskystä kuopaista vasemmalla etusellaan! Tästä on hyvä lähteä opettelemaan vaikka mitä erilaisia temppuja.

Tavoitteet 2013

Viime vuoden vuosikatsauspostauksessa listasin tavoitteita vuodelle 2013. Nyt on aika katsoa, saimmeko mitään tavoitetta saavutettua...

Saavutimme seuraavat tavoitteet:

- oikea laukka ja vasempaan paremmat nostot; tämän saavuttamista epäilin jo sitä kirjoittaessani, mutta niin siinä vain kävi, että se mahdoton, ikuisesti kadoksissa oleva oikea laukka nousi, ja nousee aina vain helpommin!

- lihaksia ja pyöreyttä lisää (kunnon kohotusta); viime vuoden syksyn sairastelun takia kadonneet selkälihakset ovat taas löytyneet, kylkiluut eivät vilku enää missään asennossa... ja ennen kaikkea kunto on kohonnut niin kovasti, etten itsekään edes tajua sitä!

- puhkuri pysyy poissa; Jimppa ei ole liikuttaessa köhinyt ollenkaan eikä hengästynyt kertaakaan. Myöskään tallissa se ei ole yskinyt, paitsi joskus harvoina aamuina kerran tai kaksi. Tästä olen ikionnellinen, sillä pelkäsin jo joutuvani maailman vaikeimpien päätösten eteen tänä vuonna...

- ???; en ollut ihan varma, mitä kaikkea halusin saavuttaa vuonna 2013. Nyt tiedän paremmin, ja voin kertoa, mitä kysymysmerkit tarkoittavat: itsensä ylittämistä, syvää luottamusta ja täysin uusia kokemuksia.

Nämä jäivät vielä saavuttamatta:

- peitsi pois; alkuvuodesta tämä näytti vielä hyvältä, mutta nyt Jimppa on taas ottanut asiakseen peitsata maneesissa. Maastossa se ei tätä tee, mutta maneesissa vasempaan kierrokseen meinaa välillä olla vaikea saada puhdas siirtyminen raviin, oli se sitten käynnistä tai laukasta.

- laukka- ja/tai montékilpailut; näiden tavoitteiden saavuttamattomuus ei minua haittaa. Voin kuitata molemmat matkaratsastuskilpailullamme, joka olisi varmasti kuulunut tavoitelistaan, jos olisin uskonut meidän sellaiseen pystyvän. Olisi kannattanut uskoa :)

- raviohjelma hyväksytysti läpi; tämäkään ei haittaa, sillä en usko, että olisimme olleet valmiita koulukisoihin. Onni onnettomuudessa, ettei seuramme järjestänyt enää loppuvuodesta kisoja, joihin olisimme voineet osallistua :)

Tavoitteet 2014