"Syyslomalla" kotona käydessäni kysäisin tallinomistajalta, ehtisikö hän pitää meille tunnin. Olihan siitä jo aikaa, kun viimeksi pääsin ratsastamaan ohjatusti! Jimppakin oli hierottu, joten nyt se pystyisi liikkumaan ilman jumeja. Kuten olin arvellutkin, hieroja löysi Jimpan ristiselästä oikealta puolelta pahimmat jumikohdat, jotka olivat aiheuttaneet kireyttä molemmin puolin takaosaa.


Päätin kokeilla Jimpan satulan alle satulansovittajalta ostamaamme karvaromaania, sillä viime kerralla satulaa sovittaessa sovittaja kehotti ostamaan romaanin, jolla satulan sopivuutta voisi parantaa. Vielä silloin romaanille ei ihan ollut tarvetta, mutta nyt otamme sen käyttöön. Eihän se koulusatulassa kovin hyvältä näytä, mutta ulkonäkö ei ole se tärkein kriteeri. :)

Loppusyksyn pikkupakkasten ja hierojan suosituksen takia ruuvailin Jimpalle etujalkoihin kantahokit antamaan hieman pitoa tarhassa, joka etenkin aamuisin on ollut vähän jäässä. Nyt viime kengityksessä sille oltiin laitettu hokkikengät myös takajalkoihin talven varalle.

Alkuun viininpun. käynnissä, harmaa ravissa - sitten viininpun. ravissa, harmaa laukassa

Jimppa oli alkutunnista todella ärsyttävä ratsastaa, se teki yhtäkkiä spurtteja satunnaisiin suuntiin ja jännitti toista hevosta jostain syystä. Yleensä se on yhtä rauhallinen jos ei rauhallisempikin kun sillä on maneesissa seuraa, mutta tällä kertaa se ei halunnut kulkea rauhassa hetkeäkään. Onneksi alkuverkan jälkeen se alkoi keskittymään työntekoon, eikä enää loikkinut omiaan.

Teimme tunnilla meille vähän vaativampaa harjoitusta, ja epäilyistäni huolimatta Jimppa suoriutui niistä yllättävän hyvin! Käytimme suunnilleen samaa tehtävää niin käynnissä kuin ravissakin. Alkuun teimme heti pohkeenväistön jälkeen pienen voltin käynnissä ja jätimme pääty-ympyrän pois. Olemme harjoitelleet väistämistä pääasiassa seinää apuna käyttäen, joten en ajatellut Jimpan väistävän mitenkään hyvin ilman sitä, mutta se näytti kyllä osaamisensa. Pitäisi vain luottaa sen kykyihin enemmän eikä vain ajatella, että "ei se sitä kuitenkaan osaa". :D

Oikea kierros oli tällä(kin) kertaa se heikoin lenkki. Jimppa muuttui ihan kieroksi, väänsi itseään ulospäin ja juoksi alta. Riikka epäili, että se muisti, miten ikävältä jumisena oli oikeaan kierrokseen liikkua ja sen takia protestoi suuntaa aluksi niin paljon. Pyörimme ympyrällä melko kauan, ennen kuin ruuna alkoi antamaan periksi. Jossain vaiheessa tuntia se oli jo aika suora, mikä on meidänlaisellemme vinolle ratsukolle saavutus. Ympyrällä pyrimme saamaan ruunaa asettumaan sisäohjalla - sisäohja ottaa, ja kun Jimppa antaa, sisäohjakin antaa. Tämä tuntui toimivan Jimpalla, sillä se pehmeni suustaan eikä enää vängännyt oikeaan kierrokseen vastaan niin pahasti.

Laukkatehtävä meni kohtalaisesti, Jimppa jännitti vähän laukannostoja etenkin oikeaan, mutta se tajusi nopeasti, ettei laukkaaminen tuntunutkaan enää ikävältä. Nostimme laukan siis heti pohkeenväistöstä päästyämme uralle. Pariin kertaan poni nosti vastalaukan, mitä se ei ole ikinä tehnyt, ja muutaman kerran jälkeen se alkoi jo ennakoimaan laukannostoja niin, että pohkeenväistössä sai tehdä kunnolla töitä ettei sitä mentäisi laukassa. :D


Nyt kun minä en ole se, joka huolehtii arkipäivän liikutuksesta, saattaa olla, että poni saa välillä mennä miten itse haluaa ja laistaa työstä. Riikka muistuttikin minua, että on harteillani ottaa komento takaisin ja laittaa Jimppa oikeasti töihin. Ensiksi pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa vaatimaan ponilta enemmän, kun se kuitenkin osaa!

Tässä tulevat kaikki kuvat, joita oli toivottu aikaisemmassa postauksessa. Kiitos toiveista! Postausaiheena tämä oli melko helppo toteuttaa Vaasasta käsinkin, joten tulevaisuudessa voisin tehdä toisenkin samanlaisen silloin, kun en pääse käymään Jimpan luona. :)

10.10.

 Viimeksi Jimpan luona vieraillessani pääsimme pitkästä aikaa käymään maneesilla. Syyshulluus, joka on jokavuotinen tauti hevosilla ainakin meillä päin, oli selvästikin tarttunut Jimppaan. Se oli jo tallissa pelleilytuulella, eikä matka tallilta maneesille ole ollut koskaan niin ärsyttävä kuin silloin! Pysähtelimme parin metrin välein, kun poni yritti juosta ohi ja kauhisteli kaikkea ympärillään. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että ensiksi lämmittelisin vauhtivaaria juoksuttaen, jotta se saisi vetreytyä ilman ratsastajaa selässään. Se oli hyvä päätös.


Juoksutus oli aluksi aivan järkyttävää. Jimppa kuunteli kaikkea muuta kuin minua, ja kun pyysin sen raviin, en saanut sitä hidastamaan sitten millään. Vaikka Jimpalla oli ollut kevyt viikko takana, en ollut ajatellut sen olevan näin energinen. Kun hevonen ei ottanut hidastuksia kuuleviin korviinsakaan, käskin sitä liikkumaan reippaammin eteen. Reippaamman juoksemisen jälkeen otin käynnissä myötäysharjoituksia, mikä rauhoitti Jimppaa niin, että ravikin muuttui tavalliseksi rennoksi hölkäksi ylivalppaan ravurinravin sijaan.


Luulin Jimpan rauhoittuneen sen verran, että voisimme työskennellä ratsain niin kuin normaali ratsukko. Olin väärässä. Käyntityöskentelystä ei tullut yhtään mitään; Jimppa teeskenteli olevansa todella herkkähipiäinen, ja pieninkin hipaisu pohkeella tarkoitti ravia. Sen mielestä oli luvallista vääntytyä kiemuralle pelottavassa ovipäädyssä, jos ei halunnut mennä uraa pitkin suoraan, ja sieltäkin piti lähteä ravilla pakoon. Yritimme väkertää pohkeenväistöjä niin seinän avulla kuin ilmankin, ja seinää käyttäen Jimppa väisti heti ja oikein!


Alkuun ravi ei ollut kovin hyvää, vaan Jimppa juoksi pää ylhäällä liiankin reippaasti ja tarjosi laukkaa koko ajan. Ajattelin sillä olevan vielä liikaa virtaa keskittyäkseen mihinkään, joten päätin ottaa laukat heti aluksi, jos se saisi ponin kuuntelemaan paremmin. Maneesissa ruunasta ei saa laukassa irti vauhtia millään, mutta tämä kerta oli poikkeus sääntöön. Meno näytti laukannostoissa lähinnä tältä:

Kamerakaan ei pysynyt vauhdissa mukana

Vasen laukka tuntui hyvältä, eikä Jimppaa tarvinnut pyytää juurikaan liikkumaan eteenpäin. Vasta kun se olisi itse halunnut hidastaa, huomautin pohkeilla, ettei me ilman lupaa lähdetä himmailemaan. Poni pysyi ympyrällä ohjaamattakin, joten se sai löysin ohjin purkaa energiaansa.

Linkki videoon
Oikea suunta oli huonompi. Jimppa väänsi päätään ulospäin, enkä tiennyt, miten minun olisi paras istua. Kevyt istunta (jos sitä koulujalustimilla sellaiseksi pystyi sanomaan) osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi, silloin ruuna ei vääntyillyt mitenkään. Oikean laukan jälkeen totesin, ettei liika virta ollut ainoa syy ponin temppuiluun - sen selkä oli päässyt jumiintumaan. Onneksi tuttu hevoshieroja on tulossa kierrokselle meille päin jo ensi tiistaina, joten Jimppa pääsee heti ammattilaisen käsittelyyn.


Linkki videoon
Laukkojen jälkeen ravi helpottui vähäsen. En saanut ratsastettua Jimppaa niin rennoksi kuin viimeksi maneesissa käydessäni, jolloin lopputunnista se meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumppasin ruunaa ympyröillä ja kiemuraurilla, ja kun se oli hetken aikaa ravannut rentona, päätin lopettaa hommat siihen. Aikaa jäi kuitenkin vielä pelleilyyn; nytpä tiedän, että Jimpan selässä voi myös seistä tappamatta itseään! Vauhtivaari seisoi nöyrästi paikoillaan, kun ratsastaja kokeili, mitä se siitä sanoisi, jos selästä tulisikin alas pepun päältä... Onnea on kärsivällinen hevonen! ;)

Linkki videoon

Kamerasta loppui akku, joten täytyi turvautua puhelimeen

Toivekuvapostaukseen voi vielä lähettää lisää toiveita. Kokoan kuvat postaukseen mahdollisimman pian!

Vuosi tai kaksi sitten blogeissa liikkui postauksia, joissa kirjoittajat julkaisivat kuvia lukijoiden toivomista asioista, kuten lempivarusteista, tietyistä hetkistä tai henkilöistä. Näin hieman myöhäisheränneenä ajattelin myös itse osallistua tähän postausideaan.

Nyt voitte siis toivoa kuvia mistä vain, ja yritän parhaani mukaan toteuttaa jokaisen!

PS. Jos joku muukin on syysfiiliksissä (tai vaikkei olisikaan), kokosin soittolistan syksyisten sadepäivien lempibiiseistäni. :)

Maastokärryttelyn tuloksena Jimpalta uupui toinen takakenkä. Se olikin odotettavissa, sillä kengittäjän käynnille alkoi olla jo tarvetta muutenkin. Kenkääjä saatiin sopivasti seuraavan viikon lopulle, jolloin minäkin pääsin taas käymään ponia tervehtimässä. Kengän puuttuessa päätin juoksuttaa viikon lähes kokonaan lomailleen vauhtivaarin, joka tuulisesta säästä ja kertyneestä energiasta huolimatta pysyi hyvin nahoissaan.



Aloitimme tuttuun tapaan harjoittelemalla käynnissä myötäämistä, minkä ruuna osasi jo hyvin ja tarjosi alusta asti oma-aloitteisesti. Herkkujen toivossa se jää usein liian lähelle pienelle ympyrälle pyörimään, mutta sain sen myötäämään suuremmallakin ympyrällä ihan hyvin.

Kentän pohja oli nyt entistäkin raskaampi sateiden takia, joten kovin pitkää juoksutussessiota en viitsinyt pitää. Pohjasta huolimatta Jimppa ravasi ja jopa laukkasi mielellään, ja vaikka niinkin kevyen viikon jälkeen sen luulisi olevan pöllöenergiaa täynnä, ei poni keksinyt mitään temppuja - jos ei lasketa sitä, että se meinasi saada kohtauksen heilauttaessani liinan päätä raipan sijaan...


Kuten jo mainitsinkin, Jimppa nosti laukan mielellään, eikä yhtä pukkia lukuunottamatta tehnyt siitä sen suurempaa show'ta. Juoksuttaessa Jimppa on ollut vielä vaikeampi saada laukkaamaan kuin ratsastaessa, joten olin tästä positiivisesti yllättynyt. Etenkin se Oikea Laukka, joka oli toissakesään asti kadoksissa, oli ponille paljon mieluisempi kuin vasen, joka siltä on kuitenkin aina onnistunut. Hieno homma, että siitä vaikeasta ja melkein mahdottomasta suunnasta on kehkeytynyt jo näin helppo!

Kirahvin rakennekuva 27.9.

Linkki videoon

Linkki videoon
Vähän videomateriaalia parin viikon takaa, kun kävimme pyörähtämässä kentällä. Perushumputtelua kaikissa askellajeissa. :)

Ennen lähtöäni halusin vielä harjoitella Jimpan kanssa käynnissä myötäämistä maastakäsin, joten käytin kohdalle osuneen vapaapäivän hyväkseni ja raahasin mukaani myös kuvaajan. Aika oli tiukilla, mutta ehdimme silti saada useamman onnistumisen Jimpan mieleen muhimaan. Se oli myös vastaanottavaisella tuulella, eikä siis puuhaillut juurikaan omiaan vaan keskittyi ja yritti.




Otin molempiin suuntiin muutaman onnistuneen myötäyksen, palkiten joka kerta namilla. Ihan ensiksi odotin vain pientä nyökkäystä, josta jo palkitsin, ja kerta kerralta pyysin Jimppaa myötäämään kauemmin - ensin askeleen, sitten kaksi... Välillä se yritti nyökkiä paikallaankin testaten, olisiko se kenties sitä, mitä ajoin takaa.





"Vakavan" harjoittelun jälkeen teimme loppuun vielä hyvänmielen temppuja: haleja, pusuja, hymyjä ja kuopimista. Jimppa oli tässä vaiheessa aivan rentona, eikä varmaan olisi välittänyt, vaikka pommi olisi räjähtänyt sen vieressä. Onnistunut maastakäsittelyhetki siis!

Linkki videoon

Selfie time!

17.8. varustin Jimpan ja lähdin suunnistamaan Kekajärvelle ratsain. Tarkoituksena oli käydä kahlaamassa järven olemattomalla rannalla, mutta mukaan lähteneet kuvaaja-huoltojoukot kävivät jo edeltä tarkistamassa paikan ja totesivat, ettei siellä ole juuri mitään mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Niinpä uittoreissusta tulikin pelkkä maastoretki, mutta se ei meitä haitannut!

Alkumatkasta Jimppa oli erittäin epäkiinnostunut maastoilusta. Se alkoi heti laahustamaan, jos sitä ei koko ajan pyytänyt liikkumaan eteen, ja välillä poika yritti ehdottaa takaisin kotiin kääntymistä. Ravikin oli yhtä laiskottelua, kunnes pääsimme tutulta reitiltä harvemmin käytetylle tielle. Kun Jimppa tajusi, ettemme olekaan lähteneet tavanomaiselle lenkille, se reipastui huomattavasti ja matka alkoi maistumaan myös ratsukon toiselle osapuolelle.


Reitti Kekajärvelle ei kesäisin ole kovin hyvä ratsastaa, sillä sen pohja on kova ja välillä kivinen. Talvisin tämä tie on kuitenkin yksi suosikeistani, sillä siltä löytyy parhaimmat mäet täällä päin! Kovan pohjan takia matka taittui suurimmaksi osaksi käynnissä. Paremmilla kohdilla ravattiin niin paljon kuin oli mahdollista, ja pääsimme ottamaan myös pari laukkapätkääkin.

Kohtasimme lenkillä myös uteliaan yleisön, joka kauhistutti Jimppa-parkaa niin paljon, että minun piti taluttaa se katsojien ohi. Myös trampoliinilla pomppivat lapset pelottivat, mutta muuta jännää emme tällä kertaa kohdanneet.

Järkyttävät sivustakatsojat

"Huoltopaikalla" Jimppa sai porkkanan ja luvan hetken laidunnukseen sillä välin kun ratsastaja piti pienen juomatauon. Emme ole koskaan pitäneet mitään kunnollisia huoltotaukoja, joten niitäkin on hyvä harjoitella etukäteen lyhyilläkin matkoilla. Jimppa ei olisi jaksanut pysytellä kauaa paikoillaan, mutta kun sille tarjottiin syömistä, oli matkan jatkaminen se vaikeampi vaihtoehto. :D


Kotimatka sujui yllättävän leppoisasti. Usein Jimpalla tulee kotiin päin käännyttäessä kiire, mutta tällä kertaa se jaksoi mennä sitä askellajia ja vauhtia kuin ratsastaja halusi. Edes lähimetsässä kuuluva linnustajien pauke ei saanut ruunassa aikaan kuin pienen hätkähdyksen, jonka jälkeen laukaukset menivät siltä aivan ohi. Lenkin statistiikka: 14,1 km, 2h1min (sis. huoltotauon ~10 min), 7km/h.

En malta odottaa talvea, jolloin tästäkin reitistä kuoriutuu ihan huippu treenilenkki! Tietenkin sillä ehdolla, että talvesta tulee luminen eikä vain kylmä ja jäinen... Sitä odotellessa, tässä myös videomateriaalia retkeltä:

Linkki videoon