Tämäkin ratsastuskerta vietettiin valvovan silmän alla Mintin tullessa taas paikkakunnalle pitämään valmennuksia. Paremmaksi havaittu 45 minuutin yksityisvalmennus odotti meitä iltapäivästä, ja kaikeksi onneksi meillä oli mahdollisuus ratsastaa maneesissa - ulkona tuli vettä kaatamalla, eikä tuulenpuuskat auttaneet asiaa ollenkaan.
Alkuun Mintti näytti minulle harjoituksen sopivan tuntuman löytämiseksi. Ohjat asetettiin yhteen käteen siten, että ensiksi molemmat kädet tuotiin sivuttain rinnakkain ja toinen käsi nostettiin toisen päälle, minkä jälkeen ohjat vaihdettiin alempaan käteen. Ohjaskäsi tuli pitää kiinni suunnilleen hevosen kaulan puolivälissä niin, että ohjat eivät olleet löysällä, ja hevosen pään liikettä myödättiin koko ajan. Jimppa otti tuntuman yllättävän hyvin vastaan siihen nähden, että olen aina ratsastanut sitä lähes olemattomalla tuntumalla, sillä löysemmällä ohjalla se on ollut rennompi ratsastaa.
Tästä siirryttiin takaisin kahdelle kädelle asettamaan volteille, ohjat tuntumalla. Tällä kertaa ei haitannut, vaikka ympyrä pieneni asetusta hakiessa, vaan tärkeintä oli, että hevonen tajusi, että ympyrällä kuului asettua sisälle eikä katsella ulos. Välillä Jimppa tuntui ymmärtävän tehtävän idean, mutta sitten seuraavalla hetkellä se alkoi taas vastustaa ja kesti hetken, ennen kuin se antoi periksi. Mintti neuvoi kohottamaan sisäkättä hieman ulkokättä korkeammalle ja houkuttelemaan Jimppaa asettumaan puristelemalla sisäkäden nyrkkiä. Oikeasta reaktiosta se sai palkaksi välittömän myötäyksen, ja tehtävää toistettiin molempiin suuntiin.
Myöhemmin voltteihin lisättiin myös takaosa, jolloin pehmeän asetuksen löytyessä lähdettiin väistättämään takaosaa ympyrän uralta ulos pohkeenväistön tapaan. Tämä aktivoi sisätakajalkaa, ja samanlaista harjoitusta olemme tehneet joskus aiemmin Mervin valmennuksessa laukannostoja edeltävänä tehtävänä.
Ravissa harjoittelimme kaarteissa kääntymistä niin, ettei Jimppa kaatuisi kääntyessä sisälle kuten ravihevoset yleensä tekevät. Tässä omalla painopisteellä oli suuri merkitys, ja Mintti havainnollisti sen käyttöä suurin piirtein näin: "Hevosen sisällä on kivimöykky, joka meidän pitää saada pidettyä koko ajan hevosen takajalkojen työntövoiman edessä." Videolla tuo ohje on myös kuultavana, mutta sateen ja kuulokkeiden takia siitä on hyvin vaikea saada näin jälkikäteen selvää.
Tässä meillä on vielä paljon treenaamista, sillä vaikka välillä käännökset onnistuivat hyvin tasapainossa ja asettuneena, välillä mentiin hirvimeiningillä sisälle kaatuillen ja ulos asettuen... pikkuhiljaa olen saanut painopisteestä ja sen siirtämisestä kiinni, minkä ainakin itse olen huomannut positiivisena muutoksena Jimppaa ratsastaessa. Sekin tajuaa paremmin, mitä siltä halutaan, kun ratsastaja osaa näyttää suunnan selkeämmin.
Mintti antoi kotiläksyksi harjoitella tunnin tehtäviä, ja etenkin alkuvalmennuksen tuntumaharjoitusta silloin, jos (ja kun) oikean tuntuman kanssa on epäselvyyttä. Näiden tehtävien avulla Jimpan ylälinja pyöristyy, ja kun se alkaa käyttämään takajalkojaan ja astumaan sisätakajalallaan oikein, myös laukannostot ja laukka muutenkin muuttuu helpommaksi ja paremmaksi.
Valmennuksen jälkeen karsinassa seisoi erittäin levollinen ratsu. Laitumella olo tekee Jimpasta aina hyvin raukean ja väsähtäneen, vaikka yöt se onkin tallissa. Nytkin se nuokkui karsinan ovella puoliunessa varusteita riisuessani, ja nautti silmin nähden vasemman lavan hieromisesta. Mukana ollut äitini näytti vielä lopuksi hierojan ohjeistaman venytyksen, missä hevosen päätä taivutettiin niin pitkälle taakse kuin vain sille oli mahdollista. Jimppa näytti itsekin osaavan homman, ja se taivutti päätään jo edeltä, ennen kuin äiti ehti sitä pyytää. Fiksu heppa!
Linkki videoon
 |
| Kuvat ja video valmennuksen loppupuolelta, jolloin seuraavat ratsukot olivat jo lämmittelemässä |
Alkuun Mintti näytti minulle harjoituksen sopivan tuntuman löytämiseksi. Ohjat asetettiin yhteen käteen siten, että ensiksi molemmat kädet tuotiin sivuttain rinnakkain ja toinen käsi nostettiin toisen päälle, minkä jälkeen ohjat vaihdettiin alempaan käteen. Ohjaskäsi tuli pitää kiinni suunnilleen hevosen kaulan puolivälissä niin, että ohjat eivät olleet löysällä, ja hevosen pään liikettä myödättiin koko ajan. Jimppa otti tuntuman yllättävän hyvin vastaan siihen nähden, että olen aina ratsastanut sitä lähes olemattomalla tuntumalla, sillä löysemmällä ohjalla se on ollut rennompi ratsastaa.
Tästä siirryttiin takaisin kahdelle kädelle asettamaan volteille, ohjat tuntumalla. Tällä kertaa ei haitannut, vaikka ympyrä pieneni asetusta hakiessa, vaan tärkeintä oli, että hevonen tajusi, että ympyrällä kuului asettua sisälle eikä katsella ulos. Välillä Jimppa tuntui ymmärtävän tehtävän idean, mutta sitten seuraavalla hetkellä se alkoi taas vastustaa ja kesti hetken, ennen kuin se antoi periksi. Mintti neuvoi kohottamaan sisäkättä hieman ulkokättä korkeammalle ja houkuttelemaan Jimppaa asettumaan puristelemalla sisäkäden nyrkkiä. Oikeasta reaktiosta se sai palkaksi välittömän myötäyksen, ja tehtävää toistettiin molempiin suuntiin.
Myöhemmin voltteihin lisättiin myös takaosa, jolloin pehmeän asetuksen löytyessä lähdettiin väistättämään takaosaa ympyrän uralta ulos pohkeenväistön tapaan. Tämä aktivoi sisätakajalkaa, ja samanlaista harjoitusta olemme tehneet joskus aiemmin Mervin valmennuksessa laukannostoja edeltävänä tehtävänä.
Ravissa harjoittelimme kaarteissa kääntymistä niin, ettei Jimppa kaatuisi kääntyessä sisälle kuten ravihevoset yleensä tekevät. Tässä omalla painopisteellä oli suuri merkitys, ja Mintti havainnollisti sen käyttöä suurin piirtein näin: "Hevosen sisällä on kivimöykky, joka meidän pitää saada pidettyä koko ajan hevosen takajalkojen työntövoiman edessä." Videolla tuo ohje on myös kuultavana, mutta sateen ja kuulokkeiden takia siitä on hyvin vaikea saada näin jälkikäteen selvää.
Tässä meillä on vielä paljon treenaamista, sillä vaikka välillä käännökset onnistuivat hyvin tasapainossa ja asettuneena, välillä mentiin hirvimeiningillä sisälle kaatuillen ja ulos asettuen... pikkuhiljaa olen saanut painopisteestä ja sen siirtämisestä kiinni, minkä ainakin itse olen huomannut positiivisena muutoksena Jimppaa ratsastaessa. Sekin tajuaa paremmin, mitä siltä halutaan, kun ratsastaja osaa näyttää suunnan selkeämmin.
Mintti antoi kotiläksyksi harjoitella tunnin tehtäviä, ja etenkin alkuvalmennuksen tuntumaharjoitusta silloin, jos (ja kun) oikean tuntuman kanssa on epäselvyyttä. Näiden tehtävien avulla Jimpan ylälinja pyöristyy, ja kun se alkaa käyttämään takajalkojaan ja astumaan sisätakajalallaan oikein, myös laukannostot ja laukka muutenkin muuttuu helpommaksi ja paremmaksi.
Valmennuksen jälkeen karsinassa seisoi erittäin levollinen ratsu. Laitumella olo tekee Jimpasta aina hyvin raukean ja väsähtäneen, vaikka yöt se onkin tallissa. Nytkin se nuokkui karsinan ovella puoliunessa varusteita riisuessani, ja nautti silmin nähden vasemman lavan hieromisesta. Mukana ollut äitini näytti vielä lopuksi hierojan ohjeistaman venytyksen, missä hevosen päätä taivutettiin niin pitkälle taakse kuin vain sille oli mahdollista. Jimppa näytti itsekin osaavan homman, ja se taivutti päätään jo edeltä, ennen kuin äiti ehti sitä pyytää. Fiksu heppa!
