youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä

Kuvauspaikka täysi kymppi - Jimpan mielestä


Tässä tulevat vastaukset teidän lähettämiin kysymyksiin, kiitokset niistä! Täältä löytyy myös edellisen kysymyspostauksen vastaukset muutaman vuoden takaa, jos kiinnostaa lukea meistä vähän enemmän.  Toki aina saa kysyä postausten kommenteissa tai vaikka sähköpostilla, jos jotain tulee mieleen!

Oletko itse päättänyt Jimpan nimen? Miksi hän on juuri Jimppa, eikä vaikka Timppa?
- En ole. Jimppaa kutsuttiin Jimpaksi sen edellisessä kodissa, ja Jimpaksi se on jäänyt. Alkuun kutsuin Jimppaa Jimmyksi, mutta se ei lopulta pärjännyt Jimppa-nimeä vastaan. Jimppa ja Jimmy juontuvat sen oikeasta nimestä, joka on Jetset Jimmy, sen takia lempinimikin on J-alkuinen.

Mitä neuvoja antaisit tyypeille, jotka vähän pelkäävät hevosia, mutta haluaisivat päästä pelostaan yli?
- Etene pikkuhiljaa ja turvallisen, rauhallisen hevosen kanssa. Jos jokin pelottaa liikaa, ei sitä tarvitse heti tehdä, vaan aloittaa jostain vähemmän pelottavasta. Hevosen käyttäytymisestä lukeminen tai kysyminen voi myös auttaa, kun tietää, miten niiden kanssa toimitaan. Hyvä on myös muistaa, että hevoset ovat luonnostaan rauhallisia ja ystävällisiä eläimiä, eivätkä ne osaa tehdä tahallaan pahaa.

Mistä lähti innostus hevosharrastukseen?
- Olen pienestä pitäen ollut eläinrakas, joten harrastus eläinten parissa oli varmaankin itsestäänselvyys. Tykkäsin myös lukea hevoskirjoja. Lopullinen innostus lähti luultavasti ratsastustunneilta, kun vihdoin pääsi kokemaan, millaista hevosharrastus on.

Mikä on hauskin Jimppaan liittyvä muisto?
- Kaikki erityiset tapahtumat, kuten kilpailut, ovat jääneet mieleen. Hyviä ja hauskoja muistoja on syntynyt myös temppu- ja agilitypuuhissa. Etenkin uusien temppujen kanssa Jimppa yrittää välillä liiankin paljon. Joskus se on niin tosissaan, ettei sille voi kun nauraa.

Luetko muita ratsastusblogeja?
- Luen pääasiassa vain hevosblogeja, ja niitäkin vaihtelevalla aktiivisuudella. Kiireisinä aikoina blogien lukeminen jää usein kokonaan, mutta muulloin pyrin katsomaan kaikki uudet postaukset lukulistaltani.

Mitä mieltä olet sanasta heppa?
- Käytän sitä joskus itsekin, mutta yleensä se on sävyltään leikkisä. En ole varmaan koskaan käyttänyt heppa-sanaa tosissani, vaan miellän sen enemmänkin juuri sellaiseksi leikkisäksi, lapselliseksi sanaksi.

Oletko pelannut Älypään Ratsastus ja hevoset -osiota ja mikä on ennätyksesi siellä?
- Aika varmasti olen, mutta mitään tietoa ennätyksestä ei valitettavasti ole.

Mitä opiskelet?
- Opiskelen viestintätieteitä yliopistossa.

Käytkö töissä?
- Tällä hetkellä en. Kirjoitan parhaillani kandidaatintutkielmaa, joten tallin, kandin ja muiden syksyn kurssien lisäksi ei ole oikein mahdollista ottaa mitään ilman, että jokin osa-alueista kärsisi.

What is one common misunderstanding people have about owning a horse? Mikä yleinen väärinymmärrys ihmisillä on hevosen omistamisesta?
- That it's cheaper than taking classes every week. This is what I told my parents when convincing them to buy me a horse. Back then I thought this was true; now I know it's very far from it. People also think that to own a horse one must be filthy rich, which - I guess - is closer to the truth than the first one.
Se, että hevosen omistaminen tulee ratsastustunteja halvemmaksi. Tätä harhaluuloa käytin vakuuttaessani vanhempiani siitä, että heidän kannattaisi ostaa meille hevonen... silloin olin liian nuori ymmärtämään, että hevosen ostohinta on hyvin pieni osa siitä määrästä, jonka se tulee elinaikanaan kustantamaan. Useasti ihmiset myös ajattelevat, että hevosihmisten täytyy olla todella rikkaita, mikä toisaalta kuvaa sitä rahanmenoa paremmin.
 
What are some key personality traits for being a good horse owner? Hyvän hevosenomistajan tärkeimmät luonteenpiirteet?
- Patience, consistency, sense of humour, and creativity. To make progress you need to be patient and consistent; to cope with the time before any progress you need sense of humour and creativity. There are many other traits as well I could include (e.g. good spending habits and time management), but with these four you have a good base for success.
Kärsivällisyys, johdonmukaisuus, huumorintaju ja luovuus. Hevosten kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, mutta niinä aikoina, kun mikään ei onnistu ja kaikki junnaa paikallaan, kuvaan astuvat huumorintaju ja luovuus. Näitä luonteenpiirteitä voisi listata useammankin (esim. hyvä rahan- ja ajanhallinta), mutta nämä neljä muodostavat hyvän pohjan menestykselle.

Jimppa on jo 18 v. Onko sulla suunnitelmissa vielä kilpailla Jimpalla?
- Jos Jimpan kunto sen sallii ja meillä siihen on mahdollisuus, niin kyllä. Haluaisin kilpailla Jimpan kanssa matkaratsastuksessa lyhyemmillä matkoilla ja ehkä käydä myös helpossa luokassa koulukisoissa. Esteitä en halua kisata tai edes hypätä, sillä se rasittaisi Jimpan jalkoja turhan paljon.

Tykkääkö Jimppa olla uudella tallilla?
- Se on viihtynyt mielestäni hyvin. Tällä tallilla on todella rauhallista, mistä Jimppa kyllä tykkää. Se myös saa heinää useamman kerran päivässä kuin edellisellä tallilla, mikä on sen hyvinvoinnin kannalta ehkä paras muutos. 


Tämä syksy on alkanut melko kiireisenä, eikä tekemiselle vielä näy loppua. Onneksi minulla on Jimppa, sillä yliopistokiireiden keskellä on ihanaa päästä päivittäin edes hetkeksi tyhjentämään mielensä koulustressistä ja velvollisuuksista! Tallikäynnin jälkeen on täynnä ihan uudenlaista energiaa, kun ei vain nökötä tietokoneen äärellä näyttöä tuijottaen koko päivää.

Syyskuun lopulla vähän joka puolella Suomea oli hyvin sumuista. Me päätimme lähteä lyhyelle ajelulle sumusta huolimatta, ja koska poikaystäväni lähti mukaan, on ajelusta olemassa myös videomateriaalia!

Sumun takia puin Jimpalle heijastinloimen päälle, jotta mahdolliset muut tielläliikkujat näkisivät meidät ajoissa. Tietenkin unohdin loimen valjastusvaiheessa, joten laitoin sen tällä kertaa valjaiden päälle, mikä osoittautui virheeksi. Loimi ei nimittäin pysynyt kiinni hetkeäkään, ja yhden ravipätkän aikana se sitten tipahti kyydistä. Jimppa ei onneksi säikähtänyt asiaa sen enempää, vaikka vähän pelkäsin sen pelästyvän loimesta lähtevää ääntä, kun se valui kyljeltä maahan kärryjen alle.




Alla senkertaiselta tallireissulta kuvaamamme video! Sumu toi kivasti omanlaisensa tunnelman niin kuviin kuin videoihinkin. Tuollaisessa säässä voisi olla mielenkiintoista ottaa vähän parempia yhteiskuvia!


Linkki videoon

Vielä voi käydä jättämässä kysymyksensä kysymyspostaukseen. Vastauspostaus kysymyksiin tulee mahdollisimman pian! :)

Jos jokin minussa, Jimpassa tai blogissa on jäänyt askarruttamaan mieltäsi, nyt olisi hyvä hetki kysyä! Näin syksyn saavuttua aloin pohtimaan, milloin viimeksi blogissa on nähty kysymyspostausta. Vilkaisu blogin arkistoon selvitti, että siitä on jo huimat neljä vuotta! Vuoden 2013 jälkeen on ehtinyt tapahtua monenlaista, ja lukijoitakin on tullut vähän lisää, joten nyt jos koskaan olisi sopiva aika taas vastailla lukijoiden kysymyksiin.

Olit sitten uusi, vanha tai vain läpikulkumatkalla oleva lukija, ilmianna kaikki mahdolliset kysymyksesi alle! Olisi toki hyvä, jos ne liittyisivät jollain tavalla blogin aiheisiin, minuun tai Jimppaan, mutta jos mielessäsi on jokin ihan muu juttu, on siihenkin mahdollista saada vastaus.
4.9.


Taas koitti tuulinen päivä, jolloin oli hyvä hetki treenata maasta käsin. Tällä kertaa Jimpan keskittyminen ei ollut kaikista parhain, minkä takia maastakäsittely jäi melko lyhyeksi ja yksinkertaiseksi. Parempi kuitenkin niin, kuin yrittää liian pitkään liian hankalia asioita, jos helpotkaan ei sillä kerralla suju moitteettomasti!

Aloitimme maastakäsittelyn fyysiseen paineeseen vastaamisella, eli Parellin Porcupine gamellä. Jimppa on yleensä melko herkkä vastaamaan paineeseen varsinkin takaosassaan, mutta tänään se olisi mieluummin tehnyt temppuja tai harjoitellut pohkeenväistöjä. Jätinkin tämänkertaisesta treenistä pois etuosan väistämiset kokonaan, sillä ne ovat muutenkin Jimpalle vaikeampia, joten oli mielestäni parempi pysytellä helpommalla tasolla.

Lopuksi treenasimme hetkisen espanjalaista käyntiä "loppukevennykseksi", ja Jimppa onnistui ottamaan pari hyvää askelta! Vielä kun se tajuaisi ottaa takajalat mukaan, eikä vain venyisi askel askeleelta kohti jooga-asentoja. :D

Videolla tämänkertaisesta treenistä materiaalia. Onko näitä ihan tylsä katsoa, vai saako tällaisista videoista jotain irti? Itselle ne ovat ainakin mielenkiintoista seurattavaa, kun näkee, miten itse toimii ja miltä kaikki näyttää ulospäin.


Linkki videoon

Möröt ei paljoa kiinnosta
Milloinkohan viimeksi on Jimpan kanssa harrastettu maastakäsittelyä? Molempien mielestä varmasti liian kauan. Siispä yhtenä päivänä, kun sää ei ollut otollinen ratsastukselle tai ajolle, kaivoin naruriimun esiin ja tuunasin pari raippaa kammotuksiksi.

Mun mielestäni siedätystä ei voi koskaan tehdä liikaa, siis siinä mielessä, että maailmasta löytyy aina lisää jännittäviä juttuja, joihin voihevosta totuttaa. Siedätystä voi taas tehdä liikaa silloin, jos yrittää haukata liian ison palan kerralla ja etenee liikaa liian nopeasti.

Koska tämänkertainen maastakäsittelytuokio oli melko spontaani idea, ei käsillä ollut kauheasti materiaaleja useampien pelokkeiden tekemiseen. Niinpä jouduimme tyytymään muovipressuun ja kahteen raippamörköön, joista toisessa roikkui muovisuikaleita ja toiseen oli kiinnitettynä Ikea-kassi. Kuskasimme Jimpan kanssa pelokkeet kottareissa laitumelle, ja Jimppa oli yllätyksekseni ihan täysillä mukana maastakäsittelytuokiossa. Voisin sanoa, että silläkin oli ollut ikävä maastakäsittelyä!

Alkuun ruuna jaksoi keskittyä hommaan vähän paremmin, mutta jossain vaiheessa se alkoi ehdottelemaan kaikkia mahdollisia temppuja palkkion toivossa. Ainakin se kertoi siitä, ettei nämä möröt olleet tarpeeksi pelottavia, kun herra ei niihin jaksanut keskittyä!

Tuokio kesti vaivaiset kymmenen minuuttia, mutta se riitti hyvin. Jimppa ei malttanut jäädä laitumelle syömään sen jälkeen, kun otin siltä riimun pois ja lähdin viemään välineitä takaisin tallille, vaan se seurasi laitumen toisesta päästä portille asti (ja varmaan uloskin, jos en olisi sitä sulkenut). Hetken aikaa se jaksoi odottaa, jos me vielä puuhailtaisiin jotain kivaa, mutta sitten ruuna luovutti ja lähti vaeltamaan takaisin toiseen päähän.

Tämä maastakäsittelykerta sytytti taas sen maastakäsittelyn palon, mikä mulla oli joku aika sitten, ja nyt tekisi mieli vain mennä maasta käsin joka päivä! Ratsastus ei ole tainnut koskaan olla mulle se ykkösjuttu, vaan olen aina tykännyt tehdä paljon muutakin. Tästä se taas lähtee! Jospa sitä keksisi lisää temppujakin opeteltavaksi, niin Jimppa saisi jotain uutta materiaalia kerjäysyrityksiinsä. :D


Linkki videoon
Tunnelmallinen kesäillan maasto


Kuukauden postaustauko vierähti ihan vahingossa. Mitään sen kummempia ei tämän hiljaisuuden aikana ehtinyt kuitenkaan tapahtua, vaan Jimppa on elänyt tavallista arkeaan tyytyväisenä.

Syksy tuo mukanaan pimenevien iltojen ja kylmenevien ilmojen lisäksi myös monet tärkeät päivämäärät. Sekä auto että hevonen vaativat alkusyksystä huomiota, kun toinen pitää katsastaa ja toinen vähintäänkin rokottaa. Jimpan syyshuoltoon kuului tällä kertaa rokotuksen lisäksi raspaus ja hieronta. Hampaiden tarkastus olikin aiheellinen, sillä olin jo jonkin aikaa tuumannut, että siellä saattaisi olla jotain hoidettavaa. Piikkejä löytyikin sen verran, että ne olivat haitanneet syömistä, mutta muuten hammaskalusto on ikään nähden hyvässä kunnossa. Eläinlääkäri kehotti varaamaan uuden raspausajan kahdeksan kuukauden päästä, jottei pahoja piikkejä ehtisi syntyä. Samalla Jimppa sai myös rokotteen.

Tällaista mäkeä kelpasi kiivetä!

Hieroja puolestaan totesi, ettei hierottavaa juuri ollut. Edes Jimpan ainainen ongelma ristiselän kohdalla ei tällä kertaa vaatinut sen kummempaa avaamista. Osasyynä siihen on varmasti sopivaksi topattu satula, mutta ehkäpä myös tavallista ahkerampi sileän treeni sukulaistyttöni käydessä liikuttamassa vanhaa herraa sillä aikaa, kun olin reissussa. Pitäisi itsekin innostua tuuppailemaan useammin, niin saisi ruuna jumppailtua lihaksistoaan!

Tällaisia väliaikakuulumisia tällä kertaa. Syksyllä saattaisi olla mahdollisuus käydä taas matkakisoissa, jos kyytiasiat sun muut eivät aiheuta ongelmia. Odotan syksyä ja talvea normaalia innokkaammin, sillä etenkin talven tullen tallin maastoreitit lisääntyvät ja paranevat!

Onkohan olemassa mitään vihreää parempaa?



Tälle kesälle en ollutkaan suunnitellut Jimpan kanssa mitään ihmeellistä tehtävää, vaikka yleensä kesäkuukausille on jonkinnäköisiä haaveita viriteltynä. Niinpä tuumasin, että pitäähän sitä kerran kesässä jotain erilaista tehdä, kun poikaystäväni ehdotti eväsretkeilyä - Jimpalla ajaen!

Pakko myöntää, että pienellä varauksella pakkasin eväät mukaan ja suunnittelin sopivan paikan, jonne Jimppa parkkeerata. Jimppa ei ole ajaessa niin helppo ja lunki kuin vaikka ratsain, jolloin se voisi jäädä tauolle jokaisen ruohotupsun ääreen. Kun kärryt ovat perässä, tehdään lenkki yhden pysähdyksen taktiikalla, ja se yksi pysähdys tapahtuu lenkin päätteeksi takaisin tallilla. Niinpä luotto siihen, että saisimme syödä eväät rauhassa Jimpan odotellessa ei ollut aivan niin hyvä kuin haluaisin, mutta ajattelin, että kokeilemallahan se selviää. Päätin kyllä heti alkuun, että kärryt on otettava pois tauon ajaksi, sillä muuten Jimppa ei kyllä kauaa suostuisi pysymään paikallaan.

Niin me sitten lähdimme kolmestaan kärryttelemään suuntana Öjbergetin parkkialuetta, jolla olisi riittävästi tilaa kärryille sekä syömistä Jimpalle. Tienylityksen ajaksi hyppäsin pois kärryiltä, jotta Jimppa jaksaisi paremmin odotella ohi ajavat autot. Sen mielestä suojatiellä odottelu on niin typerää, että se varmasti kävelisi auton alle, jos sen vain antaisi.

Taukopaikalla Jimppa oli heti valmis vain kääntymään takaisin kotiin, mutta kunhan saimme kärryt irrotettua, se malttoi jäädä nyhtämään vihreää. Paluumatkalla poikaystävä oli oikeastaan koko matkan ohjaksissa, ja kohtasimme jopa yhden traktorin, jolloin varmistelin Jimpan vierellä, ettei se hemostu siitä liikaa. Ihan hirviön kohdalla ruunan piti vähän tanssahdella, mutta heti sen ohitettuaan se rauhoittui. Pyörätiellä kävellessämme ohi ajeli niin pyöräilijöitä, mopoja, autoja kuin moottoripyöriäkin, mutta niistä herra ei jaksanut välittää. Edes kuorma-autot eivät enää jännitä niin paljon kuin aiemmin, mutta traktorit, rekat ja bussit ovat vielä aika kamalia. (Ihme ja kumma joku aika sitten kolme rekallista tuulivoimaloiden runkoja ei ollut läheskään niin pelottavaa kuin tämä tällä kerralla vastaan tullut pikkutraktori...)

Retkestä suoriuduttiin kunnialla, ja voin nyt todeta, että Jimpan kanssa voi kärryilläkin tehdä tällaisia reissuja. Ilman apukäsiä ei tällainen välttämättä onnistuisi, jos ruuna ei malttaisi varusteiden riisumisessa tai laitossa seistä paikallaan - mutta kukapa sitä eväsretkelle yksin lähtisikään!

Linkki videoon


Jo useamman kuukauden ajan koulusatulamme on ollut enemmän tai vähemmän poissa pelistä. Olin pohtinut toppauksen tarvetta, sillä satula oli ollut meillä piakkoin vuoden verran käytössä, ja ratsutuksessa sitten huomattiinkin, että toppaukset ovat muuttuneet muhkuraisiksi. Muutenkin satula näytti muuttaneen muotoaan, eikä enää sopinut Jimpan selkään, vaikka ostovaiheessa se olikin sovitettu useamman ihmisen toimesta. Niinpä oli aika etsiä kunnollinen toppaaja, joka katsoisi samalla, sopiiko satula enää ruunalle.

Välissä ehdimme muuttaa uudelle tallille, minkä takia homma siirtyi myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Lopulta sain tietää, että alueelle olisi tulossa satulaseppä ja ilmottauduin mukaan. Harmillisesti satulaseppä joutui perumaan tulonsa auto-ongelmien takia, joten satulan toppaus siirtyi taas myöhemmäksi. Mutta nyt, vihdoin, meidän Kiefferimme on taas hengissä!

Satulan kävi toppaamassa Satula Eki, joka sovitti satulan ja teki työn paikan päällä, juuri niin kuin olin halunnutkin. Itseäni epäilyttää lähettää satulaa topattavaksi vain mittojen ja kuvien perusteella, joten sen takia etsinkin meille sellaista toppaajaa, joka kävisi paikan päällä katsomassa hevosen selän.

Jimpan satulan toppaukset olivat valuneet yhteen kasaan ja paakkuuntuneet ikäviksi paakuiksi keskelle satulaa. Ei ihme, että ennen ongelmien huomaamista Jimpan selkään tuli juuri näille kohdille jumeja. Villojen valuminen selitti myös satulan sopivuuden muutoksen, sillä edestä kadonneet toppaukset saivat satulan keikahtamaan eteen ja säkätilan pienenemään olemattomaksi. Nyt uusilla villoilla satula on taas Jimpan selkään sopiva, säkätila vihdoin riittävä, ja sekä omistaja että hevonen tyytyväisiä!

Nyt kelpaa taas treenata sileällä, kun on kunnon koulusatula käytössä. Sen kunniaksi lähdimmekin kentälle pyörimään pitkästä aikaa, ja kuinka hyvältä Jimppa tuntuikaan! Selkeästi uudet toppaukset tuntuivat senkin mielestä hyviltä, sillä ruuna kulki ravissa alusta asti pyöreänä ja pehmeänä. Tietenkään silloin ei ollut kukaan edes näkemässä saati ikuistamassa tapahtumaa videolle, joten joudun tyytymään vain omiin tuntemuksiini.



Seuraavalle kerralle sain houkuteltua poikaystäväni kuvaamaan siinä toivossa, että Jimppa tuntuisi (ja näyttäisi) yhtä hyvälle kuin edellisellä kerralla. En tiedä, onko muilla sama ongelma, mutta heti kun joku on kuvaamassa, ei mikään suju niin hyvin kuin aiemmin. Liekö sitten alan yrittämään liikaa, eikä ratsastuksesta tule mitään, tai sitten vain kohdalle sattuu aina huono päivä, kun joku pääsee mukaan kuvaamaan.

Aloitin ravissa tavalliseen tapaan volteilla ja ympyröillä. Jimppa tuntui heti ihan rennolta ratsastettavalta, mutta nojaili vähän turhan paljon ohjille. Siinä mummoravissa oli kuitenkin mukava istua alas satulaan, mitä en ikinä olisi Jimpan kohdalla uskonut. Ravityöskentely hoidettiin pääasiassa ympyröillä, mutta myös loivaa kiemurauraa tuli ratsastettua.



Käynnissä otimme muutamat pohkeenväistöt voltilla ja kesihalkaisijalla. Tällä kerralla ne eivät sujuneet niin hyvin kuin yleensä, mutta osasyynä saattoivat olla sinnikkäät ötökät, jotka eivät jättäneet ketään rauhaan (varsinkaan kuvaajaa, joka joutui seisomaan paikallaan). Laukkaa en tällä kentällä ole juurikaan ottanut, sillä pohja on tuntunut olevan Jimpalle liian kova, eikä laukka ole päässyt pyörimään. Maastossa se on taas tuntunut oikein hyvältä ja rullaavalta, mutta tälläkin kertaa se jäi nelitahtiseksi räpellykseksi. Yhden lyhyen pätkän sain laukan rullaamaan sen verran, että pystyin tuntemaan myös liitovaiheen, mutta siihen se sitten jäikin.

Loppuravit keventelin pitkin ohjin Jimpan venytellessä turpa melkein maata viistäen. Koko ratsastus kesti varmaan alle puoli tuntia, mutta ainakin minä olin joutunut tekemään sen verran töitä, että olin ihan tarpeeksi poikki tullessani alas selästä.

Ehkä nyt voisi alkaa miettimään tunneille tai valmennuksiin osallistumista, kun satula on kunnossa. Mieli tekisi kovasti päästä valvovan silmän alle treenaamaan, jotta päästäisiin taas edistymään. Toki itsenäisesti ratsastaessakin edistystä tapahtuu, mutta hitaammin ja välillä myös sellaisten virheiden kautta, jotka olisi ohjattuna voinut välttää. Mutta kuinka iloinen olenkaan, että meillä on taas koulusatula!

Selkeästi ohjauksen tarpeessa

Linkki videoon
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates