Pitkästä aikaa on materiaalia ja aikaa kirjoittaa! Saavuimme muutama päivä sitten Roomasta, joten Jimppa on saanut lomailla yhteensä jo pari viikkoa. Siltä puuttuu kaksi kenkää, joten maastoon ei ole juurikaan ollut asiaa, mutta pikkuhiljaa olen saanut ponin taas liikkumaan vähän aktiivisemmin kuumasta säästä huolimatta.
Minun on aivan pakko hehkuttaa ensimmäistä ratsastuskertaa Jimpan pitkän vapaan jälkeen - se meni niin hyvin, ettei ratsastus ole pitkään aikaan tuntunut niin helpolta! Teimme tuttua ja turvallista kolmikaarista volteilla ravissa ja pääty-ympyröitä laukassa, mutta tehtävien vaatimattomuudesta huolimatta olin todella tyytyväinen Jimppaan. Se oli ravissa alusta asti rento mutta reipas, ja pystyin istumaan ongelmitta alas satulaan, eikä ruuna noussut hetkeksikään ylös eteen-alas -muodostaan. Se on jo saavutus sinänsä, sillä aikaisemmin harjoitusravi on ollut yhtä tuskaa Jimpan jännittyessä heti, kun ravissa on istunut alas. Vasen laukka oli melko laiska, eikä nostotkaan olleet niin hyviä kuin yleensä, mutta senkin korvasi oikea laukka, joka tuntui hyvältä ja nousi jo ajatuksesta! Jimppa on selvästi innostunut oikeasta laukasta nyt kun se vihdoin saa sen nostettua. :D
Mutta sitten itse asiaan, eli eiliseen maastakäsittelyymme. Pakkasin mukaan kaksi ennestään tuttua välinettä, pallon ja hulavanteen, sekä kitaran, jota olin jo pitkään miettinyt ottavani mukaan mutten vielä saanut aikaiseksi siedättää.
Pallo oli näistä kolmesta Jimpan lemppari, vaikka sille käy kaikki, kunhan välillä saa herkkupaloja. Se ei ensimmäisellä kerrallakaan välittänyt pallosta mitään, vaikka sitä heitteli ruunan yli tai pujotteli sen jalkojen ympäri. Tähän asti olemme pysytelleet vain pallon potkimisessa, mutta myöhemmin voisimme opetella tarttumaan siitä kiinni ja lopulta noutamaan pallon kauempaa. Hyvänä puolena tässä pallossa on, että siitä löytyy kaksi "sarvea", joista on hyvä ottaa kiinni.
Palloilun jälkeen vuorossa oli hulavanne, jonka kanssa olemme harjoitelleet hieman agilityn alkeita. Ajatuksena on saada Jimppa laittamaan molemmat etujalat renkaan sisäpuolelle, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Kovasti se kuitenkin yrittää ja onnistuu yleensä saamaan jomman kumman jalan ihan itse renkaan sisälle.
Kitaran kanssa aloitimme ihan alusta, sillä se oli Jimpalle uusi asia, ja olimme ensimmäistä kertaa leikkimässä seuran kentällä (yleensä maastakäsittelen kotikentällä). Jimppaa ei kuitenkaan kamalasti kitara kiinnostanut, vaan se haisteli sen läpi ja tuumasi, ettei siitä ole mitään haittaa. Tavoitteena oli pystyä soittamaan kitaraa selästä käsin, joten kävelimme ympäriinsä minun esitellessäni musikaalisia lahjojani hieman epävireisellä kitaralla. Jimppaa ei köyhä esitys onneksi haitannut, ja loppujen lopuksi pystyin rämpyttämään kitaraa myös selässä istuen, vaikka siinä vaiheessa Jimppaa kiinnostikin kaikki muu jo paljon enemmän.
Meillä oli kaikilla hauskaa, ja Jimppa jaksoi keskittyä tehtäviin yllättävän hyvin, vaikka aurinko paahtoi ja paarmat purivat joka paikasta. Olin myös positiivisesti yllättynyt, kuinka nopeasti Jimppa siedättyi kitaraan - ehkä olemme päässeet siihen vaiheeseen, että ruuna luottaa minun arvostelukykyyni jo sen verran, ettei sen tarvitse olla niin varovainen.
