Vielä ei olla palattu normaaliin liikutukseen, mutta ravi on tullut takaisin käyttöön! Ensiksi sitä muisteltiin juoksuttaen ja ohjasajaen, sitten maastossa ja eilen vihdoin sileällä. Mervi kävi ratsuttamassa kevyen puolituntisen, jossa haettiin lähinnä liikkumista oikein päin ja työskentelymoodia käynnissä. Jimpalla kun on tapana laiskotella kävellessä ja käynti tarkoittaa sille lähinnä taukoa eikä työskentelyn jatkumista.
Koska ravia on otettu vasta vajaan viikon verran, ei ratsutuksessa ravattu kuin suuria ympyröitä ja suoraa eteen-alas -muotoa hakien. Jimppa ei ennen sairaslomaansa jaksanut vielä kantaa itseään kovin kauaa korkeammassa muodossa, joten nyt kahden kuukauden kevyen jakson jälkeen siltä ei sitä voi odottaa senkään vertaa. Niinpä selkälihaksia jumpattiin matalassa muodossa, ja niin meitä ohjeistettiin ratsastamaan jatkossakin, jotta ruuna saisi voimaa kantaa itseään paremmin.
Käynti oli tuntunut selkään hyvältä, ja oikein päin kulkemiseen ei Mervin mukaan mennyt kuin hetki. Ravissakaan ruuna ei enää noussut matalasta muodosta kuten aiemmin, vaan oli tasaisempi ratsastaa. Laukkaa ei tällä kerralla otettu ollenkaan, sillä se on meillä vielä kiellettyjen listalla, kunnes olen varma, ettei jalka siihen reagoi sen kummemmin.
Seuraavana päivänä oikea etujalka tuntui täysin kuivalta, paremmalta kuin pitkään aikaan! Selkä oli oikealta puolelta joustava, vasemmaltakaan ei niin jumissa kuin aiemmin. Olin suunnitellut käyväni palauttavassa maastossa, mutta sään takia matka päättyi jo alkuunsa ja suuntasimme maneesiin turvaan kaatosateelta. Koska Jimppa hermoili kovaa meteliä maneesissa niin, ettei se keskittynyt ratsastukseen ollenkaan, katsoin parhaaksi juoksuttaa sitä irtona. Ruuna toimi siinä kuin ennenkin, pysyi hyvin ympyrällä ja kuunteli käskyjä parhaansa mukaan, vaikka välillä ääni hukkui sateen ropinaan. Vasempaan kierrokseen se ei olisi halunnut ravata millään, mutta kun heitin juoksutuspiiskan narun sen toiselle puolelle ja ohjasin sitä sen avulla, onnistui ravi siihenkin suuntaan ongelmitta.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että epäonni on vihdoin selätetty. Ihan vielä en kuitenkaan uskalla sanoa, että olisimme kuivalla maalla - pessimisti ei pety. ;) Tästä se kuitenkin lähtee!
