...ja fiksusti valittu kuvauspaikka.

1

Nämä kuvat ovat lokakuun lopulta, kun vanhempani olivat käymässä luonani. Mukana oli myös Nita-koira, joka vieläkin pelkää Jimppaa, mutta ponit ovat silti sen mielestä ihan kivoja. Jimppa haluaisi tietenkin tehdä lähempää tuttavuutta, eikä ymmärrä, että koira on kauhusta kankeana. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia, että koira tajuaa pysyä poissa jaloista!

Oman haasteensa kuvaamiseen toi kuvauspaikka, jossa olisi ollut Jimpan mielestä loistava lounastarjoilu. Se ei jaksanut keskittyä sekuntiakaan, vaan yritti syödä tai kääntyillä minkä ehti. Hämmästyksekseni osa kuvista kuitenkin onnistui molempien osalta, vaikka suurimmassa osassa jompi kumpi meistä ei ollut kovinkaan kuvauksellinen. :D

2

3

4

5

6

7

8

Yritimme myös saada molemmat nelijalkaiset yhteiskuvaan, mutta Nita ei suostunut poseeraamaan lähekkäin liian uteliaan Jimpan kanssa...

Joskus sää vaatii erityisiä varusteita

Pitkääkin pitemmän tauon jälkeen uusi osa maastoratsastusta käsittelevään postaussarjaan! Tällä kertaa pohdintavuorossa ovat ratsastajan ja hevosen varusteet.

Tärkeää maastoratsastuksessa on hyvät varusteet. Kuten muulloinkin, sopivat ja ehjät varusteet ovat sekä turvalliset että miellyttävät ratsukolle. Epäsopiva satula voi aiheuttaa vaikka minkälaisia ongelmia, kun penkki puristaa tai painaa ja hevonen kipeytyy. Maastossa esimerkiksi pukittelu voi toki joissain tilanteissa johtua silkasta innostuksesta, mutta yleensä siinä on jokin aivan muu syy taustalla, mihin tulee puuttua pikimmiten. Pukittelua ei ehkä nähdä aina niin vakavana asiana, mutta yllättävä pukki voi horjauttaa ratsastajan alas selästä, eikä jokainen hevonen ymmärrä pysähtyä. Esimerkiksi Jimppa kuuluu juuri näihin hevosiin, jotka säikähtävät putoavaa ratsastajaa ja pakenevat paikalta, mikä ei maastoillessa ole koskaan turvallista. Satulan sopivuus onkin hyvä varmistaa säännöllisesti, sillä hevosen selkä ja satulan toppaukset voivat muuttua lyhyessäkin ajassa.

Ratsastajan turvavarusteista voi olla montaa mieltä, mutta itse pelaan mieluummin varman päälle. Kypärä suojaa päätä ratsastajan pudotessa, mutta maastossa siitä voi olla hyötyä muutenkin. Etenkin metsissä ratsastaessa kypärä voi suojata yllättäviltäkin asioilta: putoavilta kävyiltä, matalalla olevilta oksilta ja ehkä myös hirvikärpäsiltä. Maastossa pudotessa vaarana on, että päänsä kolauttaa kiveen tai kantoon. Alusta on kentällä tai maneesissa ratsastamiseen verrattuna arvaamattomampi, eikä tippuessa voi luottaa siihen, että putoaa tasaiselle pohjalle. Sen lisäksi maastoillessa voi tulla vastaan yllättäviä tilanteita, jolloin riski pudota kasvaa. Ei ole huono idea ottaa käyttöön myös turvaliivi, joka suojaa sekä sisäelimiä että selkärankaa ja kylkiluita. Paljon maastoilevana voin myös puhua jalustinkoppien puolesta - niiden avulla ei ole pelkoa, että jalka pääsisi jäämään jumiin jalustimeen, ja ne antavat myös leveämmän tuen päkiälle, mikä etenkin pitemmillä lenkeillä on iso plussa!

Kuva vuoden 2014 heijastinpostauksesta

Varusteissa tärkeää on kiinnittää huomiota myös näkyvyyteen, eli heijastimiin. Kesäaikaankin on hyvä pukeutua maastoon siten, että ratsukon erottaa jo kauempaa, mutta varsinkin syksyllä ja talvella heijastimet ovat välttämättömiä. Niitä tulee olla niin hevosella kuin ratsastajallakin, jos ratsukon tiet jossain kohtaa sattuvatkin eroamaan, tai jos ratsastaja jossain vaiheessa taluttaa hevosta. Parhaimmiksi heijastimiksi olen itse kokenut heijastinloimen, joka näkyy todella kauas, kun heijastuspintaa on laajasti. Se myös pysyy hyvin päällä, maastoili sitten minkälaisissa ryteiköissä hyvänsä. Ratsastajalle paras heijastin on heijastinliivi, joita saa joskus ilmaiseksikin tai ainakin parilla eurolla. Jos samoilla reiteillä kulkee paljon autoja, hevosen jalkoihin on hyvä laittaa heijastimet, koska auton valot osuvat suoraan niihin. Valaisemattomilla reiteillä ratsastajalla kannattaa olla kypärälamppu, sillä vastaantulijat eivät välttämättä näe pimeässä heijastimillakaan varustettua ratsukkoa, jos minkäänlaista valonlähdettä ei ole lähellä. Huomioithan heijastimia valitessa myös sen, että ratsukko pitää nähdä niin edestä kuin takaa!

Muista varusteista voikin sitten olla montaa mieltä. Jotkut tykkäävät pitää maastossa korvahuppua suojaamassa hyönteisiltä, ääniltä tai tuulelta. Jotkut haluavat käyttää esimerkiksi martingaalia tai muuta apuohjaa sen varalta, että hevonen innostuu liikaa. Varsinkin kuolaimista on mielipiteitä suuntaan ja toiseen, eikä yksi ja sama kuolain sovi jokaiselle. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, ettei minkäänlaiset varusteet pidättele hevosen kokoista pakoeläintä silloin, kun se syystä tai toisesta päätyy pakenemaan. Kouluttamalla pakoreaktiota voi saada vähennettyä ja hallittua, mutta täysin kokonaan sitä ei pysty sammuttamaan.

Tässä vielä muistilista maastoilijan varusteista:

• sopivat ja ehjät varusteet
• kypärä
• (turvaliivi)
• (jalustinkopat)
• heijastimet
• hevoselle
• ratsastajalle

Postaussarjan aiemmin julkaistut osat:
Miksi maastoon?
Miten maastossa ratsastetaan?

Lokakuun viimeisen päivän kunniaksi pitkästä aikaa maastovideota! Pohjat ovat olleet kivikovia jo jonkun aikaa, eivätkä yöpakkaset auta asiaa lainkaan. Lumi ehti olla maassa lähes kaksi päivää, jolloin saimme nauttia pehmeämmistä pohjista sekä iki-ihanista tilsoista. Odotan siis jo kovasti pysyvää lumipeitettä ja tilsakumeja, jotta maastoista pääisisi vihdoin nauttimaan kunnolla!

Kuvauspaikka täysi kymppi - Jimpan mielestä

Tässä tulevat vastaukset teidän lähettämiin kysymyksiin, kiitokset niistä! Täältä löytyy myös edellisen kysymyspostauksen vastaukset muutaman vuoden takaa, jos kiinnostaa lukea meistä vähän enemmän.  Toki aina saa kysyä postausten kommenteissa tai vaikka sähköpostilla, jos jotain tulee mieleen!

Oletko itse päättänyt Jimpan nimen? Miksi hän on juuri Jimppa, eikä vaikka Timppa?

- En ole. Jimppaa kutsuttiin Jimpaksi sen edellisessä kodissa, ja Jimpaksi se on jäänyt. Alkuun kutsuin Jimppaa Jimmyksi, mutta se ei lopulta pärjännyt Jimppa-nimeä vastaan. Jimppa ja Jimmy juontuvat sen oikeasta nimestä, joka on Jetset Jimmy, sen takia lempinimikin on J-alkuinen.

Mitä neuvoja antaisit tyypeille, jotka vähän pelkäävät hevosia, mutta haluaisivat päästä pelostaan yli?

- Etene pikkuhiljaa ja turvallisen, rauhallisen hevosen kanssa. Jos jokin pelottaa liikaa, ei sitä tarvitse heti tehdä, vaan aloittaa jostain vähemmän pelottavasta. Hevosen käyttäytymisestä lukeminen tai kysyminen voi myös auttaa, kun tietää, miten niiden kanssa toimitaan. Hyvä on myös muistaa, että hevoset ovat luonnostaan rauhallisia ja ystävällisiä eläimiä, eivätkä ne osaa tehdä tahallaan pahaa.

Mistä lähti innostus hevosharrastukseen?

- Olen pienestä pitäen ollut eläinrakas, joten harrastus eläinten parissa oli varmaankin itsestäänselvyys. Tykkäsin myös lukea hevoskirjoja. Lopullinen innostus lähti luultavasti ratsastustunneilta, kun vihdoin pääsi kokemaan, millaista hevosharrastus on.

Mikä on hauskin Jimppaan liittyvä muisto?

- Kaikki erityiset tapahtumat, kuten kilpailut, ovat jääneet mieleen. Hyviä ja hauskoja muistoja on syntynyt myös temppu- ja agilitypuuhissa. Etenkin uusien temppujen kanssa Jimppa yrittää välillä liiankin paljon. Joskus se on niin tosissaan, ettei sille voi kun nauraa.

Luetko muita ratsastusblogeja?

- Luen pääasiassa vain hevosblogeja, ja niitäkin vaihtelevalla aktiivisuudella. Kiireisinä aikoina blogien lukeminen jää usein kokonaan, mutta muulloin pyrin katsomaan kaikki uudet postaukset lukulistaltani.

Mitä mieltä olet sanasta heppa?

- Käytän sitä joskus itsekin, mutta yleensä se on sävyltään leikkisä. En ole varmaan koskaan käyttänyt heppa-sanaa tosissani, vaan miellän sen enemmänkin juuri sellaiseksi leikkisäksi, lapselliseksi sanaksi.

Oletko pelannut Älypään Ratsastus ja hevoset -osiota ja mikä on ennätyksesi siellä?

- Aika varmasti olen, mutta mitään tietoa ennätyksestä ei valitettavasti ole.

Mitä opiskelet?

- Opiskelen viestintätieteitä yliopistossa.

Käytkö töissä?

- Tällä hetkellä en. Kirjoitan parhaillani kandidaatintutkielmaa, joten tallin, kandin ja muiden syksyn kurssien lisäksi ei ole oikein mahdollista ottaa mitään ilman, että jokin osa-alueista kärsisi.

What is one common misunderstanding people have about owning a horse? Mikä yleinen väärinymmärrys ihmisillä on hevosen omistamisesta?

- That it's cheaper than taking classes every week. This is what I told my parents when convincing them to buy me a horse. Back then I thought this was true; now I know it's very far from it. People also think that to own a horse one must be filthy rich, which - I guess - is closer to the truth than the first one.

Se, että hevosen omistaminen tulee ratsastustunteja halvemmaksi. Tätä harhaluuloa käytin vakuuttaessani vanhempiani siitä, että heidän kannattaisi ostaa meille hevonen... silloin olin liian nuori ymmärtämään, että hevosen ostohinta on hyvin pieni osa siitä määrästä, jonka se tulee elinaikanaan kustantamaan. Useasti ihmiset myös ajattelevat, että hevosihmisten täytyy olla todella rikkaita, mikä toisaalta kuvaa sitä rahanmenoa paremmin.

 

What are some key personality traits for being a good horse owner? Hyvän hevosenomistajan tärkeimmät luonteenpiirteet?

- Patience, consistency, sense of humour, and creativity. To make progress you need to be patient and consistent; to cope with the time before any progress you need sense of humour and creativity. There are many other traits as well I could include (e.g. good spending habits and time management), but with these four you have a good base for success.

Kärsivällisyys, johdonmukaisuus, huumorintaju ja luovuus. Hevosten kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, mutta niinä aikoina, kun mikään ei onnistu ja kaikki junnaa paikallaan, kuvaan astuvat huumorintaju ja luovuus. Näitä luonteenpiirteitä voisi listata useammankin (esim. hyvä rahan- ja ajanhallinta), mutta nämä neljä muodostavat hyvän pohjan menestykselle.

Jimppa on jo 18 v. Onko sulla suunnitelmissa vielä kilpailla Jimpalla?

- Jos Jimpan kunto sen sallii ja meillä siihen on mahdollisuus, niin kyllä. Haluaisin kilpailla Jimpan kanssa matkaratsastuksessa lyhyemmillä matkoilla ja ehkä käydä myös helpossa luokassa koulukisoissa. Esteitä en halua kisata tai edes hypätä, sillä se rasittaisi Jimpan jalkoja turhan paljon.

Tykkääkö Jimppa olla uudella tallilla?

- Se on viihtynyt mielestäni hyvin. Tällä tallilla on todella rauhallista, mistä Jimppa kyllä tykkää. Se myös saa heinää useamman kerran päivässä kuin edellisellä tallilla, mikä on sen hyvinvoinnin kannalta ehkä paras muutos. 

Tämä syksy on alkanut melko kiireisenä, eikä tekemiselle vielä näy loppua. Onneksi minulla on Jimppa, sillä yliopistokiireiden keskellä on ihanaa päästä päivittäin edes hetkeksi tyhjentämään mielensä koulustressistä ja velvollisuuksista! Tallikäynnin jälkeen on täynnä ihan uudenlaista energiaa, kun ei vain nökötä tietokoneen äärellä näyttöä tuijottaen koko päivää.

Jos jokin minussa, Jimpassa tai blogissa on jäänyt askarruttamaan mieltäsi, nyt olisi hyvä hetki kysyä! Näin syksyn saavuttua aloin pohtimaan, milloin viimeksi blogissa on nähty kysymyspostausta. Vilkaisu blogin arkistoon selvitti, että siitä on jo huimat neljä vuotta! Vuoden 2013 jälkeen on ehtinyt tapahtua monenlaista, ja lukijoitakin on tullut vähän lisää, joten nyt jos koskaan olisi sopiva aika taas vastailla lukijoiden kysymyksiin.

4.9.

Taas koitti tuulinen päivä, jolloin oli hyvä hetki treenata maasta käsin. Tällä kertaa Jimpan keskittyminen ei ollut kaikista parhain, minkä takia maastakäsittely jäi melko lyhyeksi ja yksinkertaiseksi. Parempi kuitenkin niin, kuin yrittää liian pitkään liian hankalia asioita, jos helpotkaan ei sillä kerralla suju moitteettomasti!

Aloitimme maastakäsittelyn fyysiseen paineeseen vastaamisella, eli Parellin Porcupine gamellä. Jimppa on yleensä melko herkkä vastaamaan paineeseen varsinkin takaosassaan, mutta tänään se olisi mieluummin tehnyt temppuja tai harjoitellut pohkeenväistöjä. Jätinkin tämänkertaisesta treenistä pois etuosan väistämiset kokonaan, sillä ne ovat muutenkin Jimpalle vaikeampia, joten oli mielestäni parempi pysytellä helpommalla tasolla.

Lopuksi treenasimme hetkisen espanjalaista käyntiä "loppukevennykseksi", ja Jimppa onnistui ottamaan pari hyvää askelta! Vielä kun se tajuaisi ottaa takajalat mukaan, eikä vain venyisi askel askeleelta kohti jooga-asentoja. :D

Videolla tämänkertaisesta treenistä materiaalia. Onko näitä ihan tylsä katsoa, vai saako tällaisista videoista jotain irti? Itselle ne ovat ainakin mielenkiintoista seurattavaa, kun näkee, miten itse toimii ja miltä kaikki näyttää ulospäin.

Linkki videoon

Möröt ei paljoa kiinnosta

Milloinkohan viimeksi on Jimpan kanssa harrastettu maastakäsittelyä? Molempien mielestä varmasti liian kauan. Siispä yhtenä päivänä, kun sää ei ollut otollinen ratsastukselle tai ajolle, kaivoin naruriimun esiin ja tuunasin pari raippaa kammotuksiksi.

Mun mielestäni siedätystä ei voi koskaan tehdä liikaa, siis siinä mielessä, että maailmasta löytyy aina lisää jännittäviä juttuja, joihin voihevosta totuttaa. Siedätystä voi taas tehdä liikaa silloin, jos yrittää haukata liian ison palan kerralla ja etenee liikaa liian nopeasti.

Koska tämänkertainen maastakäsittelytuokio oli melko spontaani idea, ei käsillä ollut kauheasti materiaaleja useampien pelokkeiden tekemiseen. Niinpä jouduimme tyytymään muovipressuun ja kahteen raippamörköön, joista toisessa roikkui muovisuikaleita ja toiseen oli kiinnitettynä Ikea-kassi. Kuskasimme Jimpan kanssa pelokkeet kottareissa laitumelle, ja Jimppa oli yllätyksekseni ihan täysillä mukana maastakäsittelytuokiossa. Voisin sanoa, että silläkin oli ollut ikävä maastakäsittelyä!

Alkuun ruuna jaksoi keskittyä hommaan vähän paremmin, mutta jossain vaiheessa se alkoi ehdottelemaan kaikkia mahdollisia temppuja palkkion toivossa. Ainakin se kertoi siitä, ettei nämä möröt olleet tarpeeksi pelottavia, kun herra ei niihin jaksanut keskittyä!

Tuokio kesti vaivaiset kymmenen minuuttia, mutta se riitti hyvin. Jimppa ei malttanut jäädä laitumelle syömään sen jälkeen, kun otin siltä riimun pois ja lähdin viemään välineitä takaisin tallille, vaan se seurasi laitumen toisesta päästä portille asti (ja varmaan uloskin, jos en olisi sitä sulkenut). Hetken aikaa se jaksoi odottaa, jos me vielä puuhailtaisiin jotain kivaa, mutta sitten ruuna luovutti ja lähti vaeltamaan takaisin toiseen päähän.

Tämä maastakäsittelykerta sytytti taas sen maastakäsittelyn palon, mikä mulla oli joku aika sitten, ja nyt tekisi mieli vain mennä maasta käsin joka päivä! Ratsastus ei ole tainnut koskaan olla mulle se ykkösjuttu, vaan olen aina tykännyt tehdä paljon muutakin. Tästä se taas lähtee! Jospa sitä keksisi lisää temppujakin opeteltavaksi, niin Jimppa saisi jotain uutta materiaalia kerjäysyrityksiinsä. :D

Linkki videoon