Heippa!

Kävinpäs eilen seuran kentällä ratsastamassa. Jimppa meni oikeastaan hyvin, vaikka emme tehneet mitään ihmeellistä ja koko homma oli enemmän tai vähemmän pelkkää humputtelua. Äiti pääsi mukaan kuvaamaan, joten sain ratsastuksen jälkeen ihastella (tai pikemminkin kauhistella) kaikkia - tai ainakin muutamaa - niitä virheitä, joita ratsastaessa teen...

Tein enimmäkseen ympyröitä ravissa ja laukassa. Ravissa menimme myös vähän kahdeksikkoa sekä lävistäjiä. Jimppa innostui laukasta taas niin, että se yritti joka kulmasta nostaa laukan, mutta rikkoessaan raville myös korjasi heti itse itsensä.



Ensimmäisenä huomasin tuon kamalan takakenon näissä laukkakuvissa. :D Yleensä minulla on melko hyvä ryhti ja etenkin laukassa pysyn suorana, mutta tämä kerta ei ihan mennyt putkeen. Joko ennakoin mahdollista pukkia (jota ei tullut) tai sitten yritin jotenkin rauhoittaa laukkaa nojaamalla taakse? Kuka tietää, mitä tuolla hetkellä päässä liikkui - jos nyt ylipäänsä liikkui mitään. :D



Sen jälkeen kuvaaja sai ikuistettua jo kauemminkin minua vaivanneen ongelman, nimittäin syvälle liukuvan jalan. Ja vain yhden, sillä pelkästään oikea jalkani uppoaa jalustimeen, vasen ei (ainakaan niin pahasti). Oikea jalka nyt muutenkin on koko ajan haittaamassa, sillä se on hiukkasen vasenta pitempi ja sen takia tarvitsee vähän pitemmän jalustinhihnan - mutta yksi reikä on jo liikaa. :D Näissä kuvissa jalustinhihna on sen reiän pitempi, joten sen takia jalka varmasti valuikin enemmän kuin yleensä.

Voiko se enää syvemmälle mennä?

Videolta voi nähdä, kuinka nostaessa laukkaa nostan sen käsilläni... Vaikka kuinka keskittyisin, kädet nousevat aina! Itse laukka taas nousisi paljon paremmin, jos osaisin jättää ne kädet alas. En tiedä ollenkaan, mistä moinen tapa on jäänyt, mutta sitä on pirun vaikea saada pois...

Mikä kyynerkulma?

Sitten on vielä harjoitusravi. Sitä emme harrasta paljoa, sillä Jimppa ei käytä selkäänsä vielä oikein, joten raviin istuminen on yhtä tuskaa. Ja kun sitten istun alas, Jimppa notkistaa selkäänsä entistä enemmän ja nostaa päänsä kohti taivasta, eikä ole toivoakaan, että ravista saisi kivemman istua! Eikä ratsastajassakaan ole paljoa kehumista, mutta en ainakaan nojannut tässä niin paljoa taakse kuin laukassa!

Ravissa Jimppa yritti välillä taipuakin, vaikka oikeaan kierrokseen se on yhä jäykkä. Hierojan pitäisi kuulemma tulla ensi kuun alussa, joten siihen asti mennään verrytellen selkää kotikonstein. Tosin joudumme nyt vähän aikaa menemään kevyemmin, sillä tänään maastoon lähtiessämme Jimppa säikähti jotain tuulessa rasahtavaa pusikkoa niin, että seotessaan jaloissaan polkaisi vasemmalla takasella kengän irti oikeasta... Siinä samalla se onnistui iskemään vasempaan vuohiseensa kengällä haavankin, jonka puhdistin pesubetadinella ja kuorrutin tervalaastarilla kotiin päästyämme.

Tämän päivän maastolenkki olikin sitten pituudeltaan suunnilleen 1 km :D Kengittäjä tulee tallille tämän kuun viimeisinä päivinä, joten sitä ennen en maastoon viitsi lähteä, jottei poni kuluta turhaan kaviotaan. Mitäs pikkuvioista! Suunnitelmissa onkin työskennellä vaihteeksi maasta käsin oikein kunnolla, kun sekin on jäänyt vähän vähemmälle. :)